Lyon - Hieno ja mukava Ranskalainen kaupunki

Lyon on iso, muttei kuitenkaan.

Siis kaupunki on kyllä iso - no kuinkas muuten - jos on Ranskan kolmanneksi (tai joissain lähteissä toiseksi) suurin kaupunki.
Silti kaupungissa oli mukava ja helppo kulkea.
   Varsinaisesti kaupunki on kuitenkin kävely/metro/pyöräily kaupunki, mutta meidän reissumme ajoittui elokuuhun, jolloin ei vielä ollut lomalaisten palaamisen hässäkkää. Tämän huomasi lähtöpäivänämme, jolloin oli elokuun viimeisen viikon maanantai ja meno autoliikenteessä kaupungissa oli jo aika toista, kuin aiemmin. Tästä hotellinaulan erittäin mukavat ja avuliaat aulaneidit varoittivatkin, että Ranskalaiset alkavat palaamaan lomiltaan elokuun viimeisellä viikolla, jotta kamat saadaan ostettua koululaisille ennen koulua, jne. Silloin maanantaina liikenne kasvoi huomattavasti ja alkoi näkymään häröilyä liikenteessä.
   On käsittämätöntä, että joku voi sitten vuoden muina kuukausina löytää parkkipaikan Lyonin keskustasta. Kun sitä ei tahtonut nytkään löytää, ja nythän "kaikki olivat lomilla" ja keskustassa hiljaista. Siis useasti jouduttiin hotellin alueella kiertämään useita kortteleita, että löytyi edes yksi paikka mihin saatiin parkkeerattua. Mitähän se on siis kesäkuussa? Täytyy olla täysin mahdotonta.

Lyonin hienoja puolia:
- Hyvät ravintolat
- Helppo kulkeminen
- Rento ja aidosti ranskalainen meininki
- Hyvä hintataso
- Upeat kelit (ainakin siis elokuussa)
(- Kirjoissa oli mainittu Bouchonit, mutta niihin me emme eksyneet, joten ei voida vahvistaa - tosin uskon vahvasti että olisin ylistänyt niitä jos olisimme niissä käyneet)

Täytyy sanoa, että reissumme kaupungeista nimenomaan Lyon oli se, johon voisi kuvitella muuttavansa. Lämpötila ja sijainti yleensäkin, ystävällisyys ja hintataso olivat kaikki niin kohdallaan, että ei voinut kuin tykätä.

Hotellimme - Le Roosevelt - oli erittäin hyvä.

 Kuva hotellihuoneestamme.  Upean iso sänky (tosin ehkä inasen liian pehmeä). Pitkä pöytä ikkunoiden edessä. Baarikaappi oli kuvasta oikealle tuon pöydän alla ja pöytä kääntyi vielä kulman jälkeenkin jatkuvana.

 Aikuiset ovat vieneet lapset joen rannalle leikkimään. Aikuisilla patonkia mukana ja lapset saivat laskea korkeammalta liukumäkeä tuonne alas rannalle. Aivan loistava tapa perheiden tavata ja viettää iltaa!

Kävelysilta joen yli oli todella mukava ja romanttinen. Tosin hämähäkit olivat asuttaneet sillan kaiteet aikamoisilla lukumäärillä ja itse kun en niistä niin pidä, söi se omia fiiliksiä aika tästä sillasta. Grrrrr!

 Tässä eräs jäi kuvaamaan sillan yläosasta roikkuvaa hämähäkkiä. Poistuin paikalta...

Lyonissa ei ollut vaikeaa löytää hyvää ravintolaa.
Tässä ravintolassa, joka oli ravintoloiden täyttämällä kadulla, otimme muistaakseni Plat du jourin, joka oli siis päivän menuu ja siinä sai usein valita tietyistä annoksista sen oman settinsä. Jälkiruokia ei aina ollut useampia, mutta alkupaloja ja pääruokia oli yleensä kolme vaihtoehtoa. Menusettien hinnat olivat 17 - 24 euroa.

 Alkupalat.

Pääruuat.

Molemmat otimme saman jälkiruuan.

Ihmiset jonottamassa patonkibutiikkiin. Vain Ranskassa! ;)

Ensimmäisenä yönä Lyonin hotellissamme meille ei kuulunut aamupalaa. Joten lähdimme etsimään Nicolas-viinikauppaa ja samalla päätimme kokeilla paikallista patonkia aamupalaksi. Kyseisessä leipäbutiikissa oli  tarjouksena patonki kinkulla + cokis 4,50 €. Otin sellaisen ja vaimo otti croisantin ja herkkuja cokiksella aamupalaksi. Ei se nyt kauheasti vaikutusta tehnyt, mutta sai sillä päivän käyntiin.

Tartar de Boeuf. Tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Suomessa tartar-pihviä ei ole maistettu näin hyvin, kuten tämä oli. Itseasiassa maut olivat yllättävänkin onnistuneet ja vahvat.

Vaimoni otti kanahampurilaisen. Oli kuulemma varsin hyvä.

Fourvieren näköalatasanteella.

Fourvieren basilika, edestä.

Basilikan kello ja torni.

Basilika oli upea sisältä. Todella koristeellinen ja kaunis. Siellä oli seremonia käynnissä kun menimme, joten emme ottaneet paljoa kuvia. Pappi pisti porukat pihalle seremonian jälkeen, joten emme päässeet kuvaamaan villinä.

Chevre-salaatti alkupalaksi. Jäi ehkä vähän köyhäksi.

Vaimolla lohisalaatti alkupalana.

Pääruokana Carpaccio. Ihan ok, mutta ei päätynyt suosikkilistalleni.

Vaimolla pääruokana chevre-salaatti. Periaatteessa sama kuin oma alkupalani, mutta huomattavasti parempana ja isompana.

Jälkiruuaksi suklaafondant. Tämä kyllä muistutti oikeaa suklaafondanttia ja oli varsin hyvää, mutta kooltaan ei päässyt lähellekään Marokon jättiläistä.

Lyonissa käyntimme aikana yritimme päästä Spahan (pyrin joka lomalla pääsemään vähintään kerran hierontaan (ja mielummin spahan)). Se ei todellakaan ollut helppoa, olihan nyt elokuu ("aout"), mutta onnistuimme kuitenkin. Best Western -hotellissa, noin 15 - 20 minuutin ajomatkan päässä Lyonin keskustasta, oli "Spa by Carita" osana hotellia. Näimme netissä tarjouksen, että parihierontana oli saatavilla 1 tunnin hoito 105 euroa. Tämä kuulosti yllättävänkin hyvältä tarjoukselta. Kun vaimo kävi varausta läpi ranska/englanti-yhdistelmällä, niin tarjous ei ollut voimassa (no joo), mutta saivat tarjottua meille osittain vastaavan hoidon ja pääsimme ennen hoitoa rentoutumaan Jacuzzissa, mikä teki hyvää niiden noin 2300 kilometrin ajamisen jälkeen. Hieronta oli hyvänlaatuinen ja paikassa oli selvästi otettu oppeja Balilta (tyylillisesti, sisustukseltaan ja hieronnassa).
    Todella häiritsevää oli kuitenkin se, että hierontapöytien alla oli akvaario, siten että pään reiästä näki koko ajan kyseisen pienen akvaarion. Siellä oli joku myrkkysimppu (tuttu Bond elokuvasta ja luonto dokkareista) ja joku musta pikkukala, sekä pieni suodatin. Vesi ei vaikuttanut mitenkään liian puhtaalta ja tila ei ainakaan simpulle ollut riittävän iso. Luulin ensin niitä vain koristeeksi, mutta pienempi, musta kala lähti uimaan jossain vaiheessa.
    Lyonin keskustassakin Spa-palveluja tarjosivat useammatkin putiikit, mutta ne olivat lähes kaikki kiinni. Kun teimme lähtöä kaupungista maanantaina, näimme että osa aukesi, kun "aout" alkoi olla lopuillaan.

Strasbourg - Ranskassa vai Saksassa?

Strasbourg oli erikoinen kaupunki. Olimme siellä 27.8.2015.

Paljoa kaupungista en voi kirjoittaa, koska käyntimme oli hyvin pikainen.
Kaupungissa (ja tällä alueella muutenkin) oli paljon sekä Saksan, että Ranskan vaikutteita. Paikkojen nimet olivat kaikki kuin Saksasta, mutta monet asiat itse kaupungeissa oli kuitenkin hyvin ranskalaisia.

Turisteja kaupungissa oli selvästi paljon.
Yleinen fiilis, ainakin siellä missä hotellimme oli (siis aivan keskustassa), ei ollut mitenkään liian hyvän oloinen. Tuli kuva että kaupungissa on hörhöjä ja varmaan varkaitakin, enemmän kuin muissa käymissämme kaupungeissa. Toki Pariisin pitää miljoonakaupunkina piestä Strasbourg tässäkin asiassa, mutta jotenkaan edes Pariisissa se ei tullut yhtä paljon esille, kuin täällä. Tosin ainoan käytännön varastamisen näimme ainoastaan Chavillessa, jossa Pariisin hotellimme sijaitsi.

Ei sitä vaan ole tottunut näkemään kirkon seinässä laattoja, joissa on pääkalloja. ;)

Hotellimme oli tosiaan hyvällä paikalla keskustassa. Katsoimme kartasta, että ajaminen ja pysäköinti voisi tässä kaupungissa olla helppoa keskustassakin (ainakin näin elokuussa) ja niinhän se pitkälti olikin. Hotellin suosittelema parkkihalli oli hieman etäämpänä (ei nyt voi sanoa että kaukana, mutta väsyneille matkustajille se olisi tuntunut effortilta), joten pysäköimme kadunvarteen. Hieman kieltämättä epäilytti, kaupungin fiiliksestä johtuen.

   Olin lukenut että kaupungissa olisi hyvää ruokatarjontaa, mutta emme pysähdyksen aikana käyneet kuin yhdessä ravintolassa ja yhdessä patisseriessa. Nuo molemmat olivat varsin hyviä.

   Ravintola Miam Miam, ei ollut kauhean kaukana hotellistamme, joten jaksoimme tallustaa sinne illalla hotellille saavuttuamme. Ravintola tarjosi mm. Crepejä ja salaatteja. Ja oli muistaakseni saanut TripAdvisorissa 4,5 tähteä.

Otin Miam Miam:ssa Lohisalaatin. Salaattia ei ainakaan voi sanoa pieneksi ja se oli harvinaisen tyylikäs. Pidin erityisesti salaatinlehdestä, josta oli tehty "kuppi" muille aineksille, kuin isosta simpukan kuoresta. Ravintola ei ollut turhaan saanut kehuja TripAdvisorissa.

Vaimoni otti Crepen ja "letun". Crepe taisi olla parilla juustolla täytetty ja huomattavasti parempilaatuinen, kuin Dijonissa syömämme. Crepen ohessa tuli myös pieni kuppi, joka oli täytetty salaatilla. Hintataso oli varsin hyvä, verrattuna Ranskassa aluksi saamiimme annoksiin (noin 10 € ateriat, johon juomat päälle).

Voiko tätä kaupunkia suositella matkakohteeksi? No ehkä voisikin. Meidän kokemamme pohjalta ei juurikaan, mutta pysähdys oli niin lyhyt, kun emme saapuessa, emmekä lähtiessä, pahemmin kulkeneet kaupungilla. Joten lienee parempi kuunnella muiden mielipiteitä, kuin meidän.

Miamin Ocean Driven ravintola rantakadun varrella

Olimme olleet Key Westin matkalla tuona päivänä (silloin joskus tammikuussa 2008). Oli siis pitkä, mutta hieno matkapäivä takana. Oltiin aika väsyneitä, itsekin olin ajanut 4 tuntia sinne ja samat takaisin Miamiin. Joten nälkä alkoi olla aika kohtalainen, kun päästiin hotelliin.Muistan vieläkin, miten ajattelin että nyt mennään näihin hotellin viereisiin rafloihin, kun ei ole virtaa raahautua pidemmälle ja olen niihin halunnut jo useamman päivän ajan. Hotellimme oli silloin Ocean Drivella, joten oltiin tarkoituksella ängetty suoraan turistimeiningin ytimeen. Ravintolat ei siis loppuneet kesken.

Ravintola
Ravintolasta ei voi sanoa, että olisi ollut mitenkään maailman ihmeellisin. Siinä se oli rantakadun varrella, jossa pörräs autoja vetämässä pr:ä ja ihmisiä palloili jalkakäytävää. Näitähän siinä kadunvarrella oli aika paljon. Ilmestyivät katukuvaan auringon kadotessa ja iltahumputusten saapuessa. Mutta toisaalta, siinä oli aika hyvin sykkeessä, eikä kuitenkaan mitään häslinkiä. Päivisin siinä ei olisi ollut yhtä mielyttävä meno. Halvat pöydät oli katettu siististi ja tarjoilija oli ihan mukava, nuori flikka.



Me tykästyttiin tähän nimenomaiseen paikkaan, kun vaikutti että siellä oli hyvät hinnat ja se oli ihan meidän hotellin vieressä.

Ruoka
Tarjoilijalta kysyttiin että onko jotain daily specials ja hän sitten kertoi tarjouksesta joka heillä oli, jos otti viinipullon. Viini ei ollut mielestämme pahanhintainen, olisko maksanut jotain 20 dolsua ja saatiin ruuat sitten varsin halvalla. Olin jo iskenyt silmäni tarjoukseen kuuluvaan surf n turf -annokseen ja toinen puolisko halusi ottaa salaatin. Annoin luonnollisesti hänen tilata ensin. Tarjoilija oli siinä vaiheessa hyvin että homma selvä ja kyseli että saisko olla jotain muuta, no minä tietysti aloin tilaamaan sitä omaa valintaani. Sit jotenkin menetimme yhteyden tarjoilijaan, joka vaan kyseli että todellako? Haluatko tilata sen? Mutta se on aika iso annos... minä tietysti vetosin pitkään ajomatkaan Key Westiin, kovaan nälkään ja varmaan tähtien asentoonkin, että saisin haluamani annoksen. Sitten tarjoilija tajusi valaista meitä, että jo se salaatti oli kahden hengen ateria! Elikkä siis me oltiin jo tilattu kahden hengen salaatti ja mä olin vielä tilaamassa kahden hengen pihviä katkaravuilla sen lisäksi! No ei ihme, että tarjoilija oli sönköttänyt kun yritetään kahdestaan tilata neljän hengen annokset.Päädyttiin sitten kuitenkin ottamaan ne ja kun oli vielä saatu tarjoilijakin se uskomaan ja tilaamaan, niin ei muuta kuin hymyssä suin odottamaan mitä keittiöstä tulee.
Ja ai että oli hyvää! Kauhea nälkä, valtava pihvi (muistaakseni 1200 g pihvi) ja hyvä kastike. Siinä oli ruokailijan ainekset taivaalliseen annokseen. Joskin ehkä hieman siinä olis kaivannut muutakin lisuketta enemmän, kuin niitä surffia edustaneita katkarapuja. niin ja sanoinko että kastike oli hyvää? Sillä nimittäin on aika paljon merkitystä, kun väännät yksin kahden hengen pihviä napaan ja jossain kohtaa se lihan (olkoonkin hyvää) mättääminen alkaa tuntumaan aikast boring, jos siinä ei ole hyvää nestettä auttamassa alas menoa, ja siihen ei enään juomapuoli riitä.
Arvatkaas vaan, mitä tapahtui hotellihuoneessa, kun oltiin raahauduttu pitkän ja hienon ajopäivän, sekä noiden ahmimisten ja yhden punkkupullun jälkeen sinne takas - ei yhtään mitään! Totaalinen taju kankaalle ja liha sulamaan masussa.

Red Lobster, Timesquare, New York

Red Lobster (punainen hummeri) oli hyvä ruokapaikka New Yorkissa. Kävimme siellä kultani kanssa tehdyllä reissulla, joskus tammikuussa 2008. Kyseessä lienee ravintolaketju, koska muistaisin nähneeni niitä Miamissakin ja se on mainittu muutamassa leffassakin.

Ravintola
Ravintolassa oli hyvän oloinen tunnelma ja ympäristö. Tunnelmasta nyt ei turistina muiden turistien keskellä nyt niin paljon voi kommentoida, mutta sisustusta kyllä. Muistaakseni siellä oli (nimeäkin korostamassa) hummeriallas, joka kerrankin vaikutti siistiltä. Asiakaspalvelu oli varsin hyvää. Vaikka siinä oli hieman sitä samaa teennäisyyttä, kuin suuressa osissa jenkkilän ravintoloita. Ja että kyseessä oli kuitenkin täysin turisteille suunnattu ravintola. Kyseinen tarjoilijamies osasi monet "teemme sinut tuntemaan itsesi tervetulleeks" -kikat, esim. se kuinka lähelle mun kultsia hän meni, keskustellessaan ruuasta ja tilauksesta. Harvoin Suomessa tarjoilija tulee ihan vierelle, käsi sohvan selkänojalla ja tulee oikein "kuuntelen sinua" -asennossa seuraamaan tiivisti mitä nainen sanoo ruokaa tilatessaan. Aika player! ;) Mutta kaveri osasi sen hyvin eikä tullut missään vaiheessa siitä negatiivista oloa. Hän myös osasi vastata kysymyksiimme. Toki tietysti on tärkeää, että sama taso tarjoilijan palvelussa pysyy koko ruokasession ajan, mutta tältä paikalta se onnistui (ainakin meidän kohdalla) riittävän hyvin.



Ruoka
Ruokana meillä oli kalaa (ei pysty muistaan mitä fisua), joka jaettiin yhdessä mun kultani kanssa ja siihen muistaakseni riisiä lisukkeena. Se on jäänyt mieleen, että ruoka oli todella hyvää. Ateria ei ollut yhtä edullinen kuin jenkkilän ruuat muuten. Tuo maksoi muistaakseni noin 45 dollaria kahden hengen ateriana, tosin siinä saattoi olla 2 viinilasia hinnassa mukana.

Jos käyt Timesquarella, eikä ole visiota mihin mennä syömään, niin suosittelen kyllä tätä paikkaa. Vaikka tätä aiemmalla keikalla pidin myös Planet Hollywoodista, ei se ollut tämän veroinen. Samoin mielestäni T.G.I Fridays jäi selvästi kakkoseksi (joskin niitä butiikkeja on niin paljon, että niihin saattaa päätyä jo senkin takia). Siellä on varmaan aika moni ravintola muuttunut näiden 6 vuoden aikana. Muistaakseni olen lukenu jostain, että Nykin ravintoloitten keski-ikä oli jotain puolivuotta. Liekö kuitenkin koskenut enemmän baareja kuin ruokaravintoloita.


 Tulos

 Red Lobster ansaitsee 1 pihvin.

 Yksi pihvi tulee hyvästä asiakaspalvelusta.
 Toisen voisi antaa hyvästä ruuasta, mutta jotenkin kuitenkin 2 pihviä tuntuu liian paljolta ja vetoan aterian hintaan, sen oikeutuksena että jätän toisen pihvin pistämättä pöytään.