Miamin Ocean Driven ravintola rantakadun varrella

Olimme olleet Key Westin matkalla tuona päivänä (silloin joskus tammikuussa 2008). Oli siis pitkä, mutta hieno matkapäivä takana. Oltiin aika väsyneitä, itsekin olin ajanut 4 tuntia sinne ja samat takaisin Miamiin. Joten nälkä alkoi olla aika kohtalainen, kun päästiin hotelliin.Muistan vieläkin, miten ajattelin että nyt mennään näihin hotellin viereisiin rafloihin, kun ei ole virtaa raahautua pidemmälle ja olen niihin halunnut jo useamman päivän ajan. Hotellimme oli silloin Ocean Drivella, joten oltiin tarkoituksella ängetty suoraan turistimeiningin ytimeen. Ravintolat ei siis loppuneet kesken.

Ravintola
Ravintolasta ei voi sanoa, että olisi ollut mitenkään maailman ihmeellisin. Siinä se oli rantakadun varrella, jossa pörräs autoja vetämässä pr:ä ja ihmisiä palloili jalkakäytävää. Näitähän siinä kadunvarrella oli aika paljon. Ilmestyivät katukuvaan auringon kadotessa ja iltahumputusten saapuessa. Mutta toisaalta, siinä oli aika hyvin sykkeessä, eikä kuitenkaan mitään häslinkiä. Päivisin siinä ei olisi ollut yhtä mielyttävä meno. Halvat pöydät oli katettu siististi ja tarjoilija oli ihan mukava, nuori flikka.



Me tykästyttiin tähän nimenomaiseen paikkaan, kun vaikutti että siellä oli hyvät hinnat ja se oli ihan meidän hotellin vieressä.

Ruoka
Tarjoilijalta kysyttiin että onko jotain daily specials ja hän sitten kertoi tarjouksesta joka heillä oli, jos otti viinipullon. Viini ei ollut mielestämme pahanhintainen, olisko maksanut jotain 20 dolsua ja saatiin ruuat sitten varsin halvalla. Olin jo iskenyt silmäni tarjoukseen kuuluvaan surf n turf -annokseen ja toinen puolisko halusi ottaa salaatin. Annoin luonnollisesti hänen tilata ensin. Tarjoilija oli siinä vaiheessa hyvin että homma selvä ja kyseli että saisko olla jotain muuta, no minä tietysti aloin tilaamaan sitä omaa valintaani. Sit jotenkin menetimme yhteyden tarjoilijaan, joka vaan kyseli että todellako? Haluatko tilata sen? Mutta se on aika iso annos... minä tietysti vetosin pitkään ajomatkaan Key Westiin, kovaan nälkään ja varmaan tähtien asentoonkin, että saisin haluamani annoksen. Sitten tarjoilija tajusi valaista meitä, että jo se salaatti oli kahden hengen ateria! Elikkä siis me oltiin jo tilattu kahden hengen salaatti ja mä olin vielä tilaamassa kahden hengen pihviä katkaravuilla sen lisäksi! No ei ihme, että tarjoilija oli sönköttänyt kun yritetään kahdestaan tilata neljän hengen annokset.Päädyttiin sitten kuitenkin ottamaan ne ja kun oli vielä saatu tarjoilijakin se uskomaan ja tilaamaan, niin ei muuta kuin hymyssä suin odottamaan mitä keittiöstä tulee.
Ja ai että oli hyvää! Kauhea nälkä, valtava pihvi (muistaakseni 1200 g pihvi) ja hyvä kastike. Siinä oli ruokailijan ainekset taivaalliseen annokseen. Joskin ehkä hieman siinä olis kaivannut muutakin lisuketta enemmän, kuin niitä surffia edustaneita katkarapuja. niin ja sanoinko että kastike oli hyvää? Sillä nimittäin on aika paljon merkitystä, kun väännät yksin kahden hengen pihviä napaan ja jossain kohtaa se lihan (olkoonkin hyvää) mättääminen alkaa tuntumaan aikast boring, jos siinä ei ole hyvää nestettä auttamassa alas menoa, ja siihen ei enään juomapuoli riitä.
Arvatkaas vaan, mitä tapahtui hotellihuoneessa, kun oltiin raahauduttu pitkän ja hienon ajopäivän, sekä noiden ahmimisten ja yhden punkkupullun jälkeen sinne takas - ei yhtään mitään! Totaalinen taju kankaalle ja liha sulamaan masussa.

Red Lobster, Timesquare, New York

Red Lobster (punainen hummeri) oli hyvä ruokapaikka New Yorkissa. Kävimme siellä kultani kanssa tehdyllä reissulla, joskus tammikuussa 2008. Kyseessä lienee ravintolaketju, koska muistaisin nähneeni niitä Miamissakin ja se on mainittu muutamassa leffassakin.

Ravintola
Ravintolassa oli hyvän oloinen tunnelma ja ympäristö. Tunnelmasta nyt ei turistina muiden turistien keskellä nyt niin paljon voi kommentoida, mutta sisustusta kyllä. Muistaakseni siellä oli (nimeäkin korostamassa) hummeriallas, joka kerrankin vaikutti siistiltä. Asiakaspalvelu oli varsin hyvää. Vaikka siinä oli hieman sitä samaa teennäisyyttä, kuin suuressa osissa jenkkilän ravintoloita. Ja että kyseessä oli kuitenkin täysin turisteille suunnattu ravintola. Kyseinen tarjoilijamies osasi monet "teemme sinut tuntemaan itsesi tervetulleeks" -kikat, esim. se kuinka lähelle mun kultsia hän meni, keskustellessaan ruuasta ja tilauksesta. Harvoin Suomessa tarjoilija tulee ihan vierelle, käsi sohvan selkänojalla ja tulee oikein "kuuntelen sinua" -asennossa seuraamaan tiivisti mitä nainen sanoo ruokaa tilatessaan. Aika player! ;) Mutta kaveri osasi sen hyvin eikä tullut missään vaiheessa siitä negatiivista oloa. Hän myös osasi vastata kysymyksiimme. Toki tietysti on tärkeää, että sama taso tarjoilijan palvelussa pysyy koko ruokasession ajan, mutta tältä paikalta se onnistui (ainakin meidän kohdalla) riittävän hyvin.



Ruoka
Ruokana meillä oli kalaa (ei pysty muistaan mitä fisua), joka jaettiin yhdessä mun kultani kanssa ja siihen muistaakseni riisiä lisukkeena. Se on jäänyt mieleen, että ruoka oli todella hyvää. Ateria ei ollut yhtä edullinen kuin jenkkilän ruuat muuten. Tuo maksoi muistaakseni noin 45 dollaria kahden hengen ateriana, tosin siinä saattoi olla 2 viinilasia hinnassa mukana.

Jos käyt Timesquarella, eikä ole visiota mihin mennä syömään, niin suosittelen kyllä tätä paikkaa. Vaikka tätä aiemmalla keikalla pidin myös Planet Hollywoodista, ei se ollut tämän veroinen. Samoin mielestäni T.G.I Fridays jäi selvästi kakkoseksi (joskin niitä butiikkeja on niin paljon, että niihin saattaa päätyä jo senkin takia). Siellä on varmaan aika moni ravintola muuttunut näiden 6 vuoden aikana. Muistaakseni olen lukenu jostain, että Nykin ravintoloitten keski-ikä oli jotain puolivuotta. Liekö kuitenkin koskenut enemmän baareja kuin ruokaravintoloita.


 Tulos

 Red Lobster ansaitsee 1 pihvin.

 Yksi pihvi tulee hyvästä asiakaspalvelusta.
 Toisen voisi antaa hyvästä ruuasta, mutta jotenkin kuitenkin 2 pihviä tuntuu liian paljolta ja vetoan aterian hintaan, sen oikeutuksena että jätän toisen pihvin pistämättä pöytään.