Tarvitaan asiallista keskustelua ja Ihmisten haasteet pitää kohdata

Ihmisillä on monenlaisia haasteita.

Ne liittyvät mm. kustannuksiin. Nämä aiheuttavat polarisoitumista keskustelussa. Kun keskustellaan ympäristöstä ja sen vaikutuksista, ei saisi sivuuttaa ihmisten arkea. Sama asia koskee myös maahanmuuttoa.

Nämä molemmat aiheet ovat politiikassa tavallaan samantyylisiä ja esim. suomen politiikassa ne kärjistyvät vihreiden ja persujen kohdalla ja heidän kädenväännöksi. Nyt iso osa nuorisosta äänestää nimenomaan jompaa kumpaa näistä puolueista.

Kun halutaan kalastella äänestäjien ääniä, niin silloin nämä eniten "mekkalaa" pitävät aiheet ja puolueet korostuvat.

Samaan aikaan vihreät näkyvät liberaalina ja persut konservatiivisena, joten myös se luo kahtiajakoa näiden välille.

Näiden lisäksi tässä näkyy se, että toinen näkökulma on maailmanlaajuinen ja toinen on enemmän sisäinen. Valtiohan ei voi katsoa asioita pelkästään yhdestä kulmasta.

Meidän pitää hoitaa omat asiamme, mutta myös olla osa globaalia maailmaa ja toimia sen mukaisesti. Tässä jaottelussa kansalle näyttää siltä, että Vihreät katsovat enemmän koko maailman näkökulmaa, mutta unohtavat meidän sisäiset ongelmat. Samalla näyttää silt, että Persut unohtavat meidän olevan osa tätä planeettaa ja keskittyvät pitkälti sisäisiin asioihimme. 

Se mikä tästä keskustelussa puuttuu, on asiallinen - molempia puolia ymmärtävä keskustelu.

Pitääkö esim. ympäristön takia kurjistaa ihmisten elämää siten, että ihmisten elämästä tulee todella hankalaa tai lähes mahdotonta, kuten nostamalla bensan hinta pilviin? Entä tuleeko meidän kiristää maahanmuuttopolitiikkaa siten, että Suomeen ei saa tulla maahanmuuttajaksi, paitsi jos palkka on vähintään jotain keskipalkan tasoa?

Itse suosin kaikille järkipohjaista keskustelua näistäkin aiheista ja sitä, että asioista keskustellaan maltilla. Ymmärretään molempien osapuolten pointit, vaikka ne eivät istu omaan agendaan. Kukaan meistä ei tule yksin ratkomaan näitä isoja asioita.

Ja Liberaalipuolueen jäsenenä haluan tietenkin tuoda esille sen, että me ratkomme näitä asioita myös tieteellä. Uskotko itse, että näitä asioita ratkotaan ilman tiedettä?

Tämän julkaisun innoitti minulle Twitterissä linkattu Lex Fridmanin YouTube podcast #339, jossa kaksi ympäristöasioissa eri suunnalla olevaa keskustelijaa. Ja tietysti kokemukseni poliittisesta keskustelusta nykytilanteessa.

Suomalainen politiikka freshin silmin

Menen suoraan tähän aiheeseen nykyisestä näkökulmastani ja kirjoitan muuten Suomen politiikasta yleisemmin lisää myöhemmin.

Tämän kirjoituksen väitteet:

1. Yksi iso ongelma Suomen politiikassa on unelmahötön ja pelkokuvien niin iso merkitys ja jopa kasvu politiikassa.

2. Toinen ongelma on Suomen valtava konservatiivisuus.

Unelmahöttö ja pelot

Vasemmistossa aivan liian moni elää unelmahötössä ja täysin yhtälaisesti oikeistossa eletään liikaa pelossa ja uhkakuvissa.

Omassa kuplassani tämä näkyy siten, että vasemmisto (GAL) huutaa ilojen, bilettämisen ja rahan tuhlaamisen perään. Näen kyllä samalla sen, että oikeisto (TAN) taas pelkää kaiken näköisiä asioita tapahtuvaksi ja ei näe mahdollisuuksia.

Näin tuoreelle, politiikkaan lähteneelle ja sitä varsin tuorein silmin katsovalle, tämä näyttäytyy lähinnä farssina. Väitän että tämä on osaltaan vaikuttanut huonoihin äänestysmääriin. 

Yleisestiottaen vaikuttaa siltä, poliittisia johtajia ei pidetä kovin hyvinä johtajina, joista tosin poikkeuksina pitää mainita esim Sauli Niinistö ja Sanna Marin. Valitettavasti en ehdi tähän  kaivamaan tutkimustietoa poliittisista johtajista.

Nyt näissä viime eduskuntavaaleissa, joissa olin itsekin ehdokkaana, äänestysmääriä nosti taktinen äänestäminen ja tuo vastakkainasettelu, joka siinä oli. Mutta tämä farssin tasolla ollut kuvio siitä, että SDP:n vetämänä tuhlattiin rahaa aivan holtittomasti ja vasemmiston mielestä siinä ei ollut mitään väärin. Tässä kohtaa oikeistolla oli järki, mutta.... nyt kun katsoo miten hallitusneuvotteluissa menevät, niin eipä leikkauksien suhteen näy järkeä. Toimenpiteet ovat taas siellä missä ei pitäisi olla, elikkä leikataan valtion ydintoiminnoista, kuten sotesta ja koulutuksesta.

Suuri ongelma tässä politiikassamme on siis se, ettei kumpikaan puoli osaa nähdä järkeä ja tehdä järkeviä ratkaisuja. Vaikuttaa siltä, että pelissä on liikaa identiteettiä, egoa ja ideologiaa.

Esimerkkejä tästä voisi kirjoittaa monen päivän edestä.

Ehkä aika kultaa muistot - ja tiedän että lähihistoriassammekin on älyttömiä mokia politiikassa - mutta olenko väärässä jos sanon, että ennen politiikassa kuitenkin pyrittiin rakentamaan yhteistä valtiota, vaikka vahvoja näkemyseroja oli silloinkin?

Maahanmuutto on hyvä esimerkki aiheesta, jossa tämä unelmahötön ja pelkotilojen yhteentörmäys tapahtuu.

Niinsanotut suvakit haluavat päästää Suomeen kaikki ulkomaalaiset ja ovat valmiita maksamaan kaiken ulkomaalaisten kuluista veronmaksajien rahoista. Toisessa ääripäässä ovat persut, joista tutkimuksen / valikoneen perusteella jopa puolet kansanedustajista vastustivat työperäistä maahanmuuttoa. Ei siis pelkästään yleisesti maahanmuuttoa, vaan jopa sitä maahanmuuttoa, jota lähes kaikki muut pitävät hyvänä asiana.

Tosin suvakit ei ole virallinen termi, eikä ainakaan puolue, mutta edustusta löytyy lähinnä vasemmistosta, joten siksi vertailen tätä. 

Tässä kaikessa on tietenkin toinenkin puolensa. Lähes jokaisessa asiallisessa puolueessa on myös järki-ihmisiä. Monet vasemmiston kannattajat ovat yllättyneet, että persujenkin joukosta on löytynyt sivistyneitä ihmisiä, vaikka puolueen imago ei sitä ole. Samalla oikeiston kannattajissa on usein arvostettu ihmisläheisyyttä, jota esim vasemmistoliitossa on ollut.

Kysymykseksi jää, miten paljon tästä kaikesta toteutuu järjellä ja miten paljon jää unelmahötön ja pelkojen päälle. Onneksi politiikka on paljolti kompromisseja, kuten nyt nähdään Persujen ja RKP:n välisessä väännössä, tämän hetkisten hallitusneuvotteluiden mainingeissa.

Suomen konservatiivisuus

Tähän kohtaan on pakko todeta disclaimer:

Olen itse Liberaalipuolueen jäsen, olin Liberaalipuolueen ehdokas ja olen aina kokenut olevani liberaali, vaikka en ehkä silloin nähnyt politiikka yhtä hyvin kuin nyt.

On kyllä tullut hyvin selväksi, kuinka konservatiivinen Suomi on. Liberaaliudesta monelle tulee mieleen Jenkkilä. Eikä mitenkään positiivisesti. Tämä on erittäin sääli. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että Viroa vedetään liberaalien voimin? Tosin käsittääkseni toinen näistä Viroa vetävistä liberaalipuolueista on hyvin Suomen keskustan kaltainen, eikä siten niin samanlainen "normaalin" liberaaliuden kanssa.

Väitän, että tästä on suurta haittaa Suomelle. Sen ymmärrän hyvin, että nyt kun venäjä toi sodan Eurooppaan, ihmiset käpertyvät suojautumaan ja se johtaa konservatiivisuuden voittoon. Tällöin Kokoomus, SDP, Persut ja KD ovat vahvoilla. Kaikki liberaalit puolueet hävisivät näissä 2022 eduskuntavaaleissa, Liberaalipuolue, Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Kun sotaa vielä edelsi raju pandemia, jonka takia monet asiat muuttuivat ja monet ihmiset kärsivät, niin eihän se ole yllätys, että ihmiset poteroituvat ja menevät siilipuolustukseen.

Nyt on hyvä myös täsmentää eräs asia, joka tähän blogikirjoitukseen innoitti.

Jotkut uskovat täysin GAL-TAN:n. Elikkä näkevät poliittisen nelikentän käytännössä kaksikenttänä. Surkuhupaisinta oli, että Hesari - jota pidetään varsin arvostettuna julkaisuna - meni vaalikoneessaan täysin tähän lankaan. Eniten tätä ongelmaa näkee niissä, jotka kannattavat vahvasti woke-kulttuuria. Siinä on tuotu Jenkkiläläinen kahtiajaon käsite nelikentälle. Jossa on tavallaan kaikki konservatiivit ajettu oikeistoon ja kaikki liberaalit vasemmistoon. Siihen en ota kantaa, onko näin Jenkkilässä, mutta voitaisiin kaikki nyt katsoa asiaa järjellä tuon nelikentän kautta. Toki vasemmistolle on hyödyllistä tukea tällaista näkemystä ja kahtiajakoa, koska silloin oikeistoliberaalit katoavat, samoin kuin samalla pestään SDP:n konservatiivisuus. Olenkin täysin sillä kannalla, että Ylen pitää pysyä puolueettomana ja demokraattisena laitoksena, joka pystyy puhumaan asioista niiden omilla nimillään.

Ongelmallista medioiden suhteen toki on, että toimittajista iso osa on vasemmistoon kallellaan. 

Nelikentän akselit ovat siis: vasemmisto-oikeisto akseli ja liberaalius-konservatiivisuus akseli.

Näillä päästään paljon perustellumpaan lopputulokseen, kuin katsomalla asioita vain yhdellä akselilla.

Näin kerran erään henkilön postauksen Twitterissä, jossa hän totesi, ettei voi olla oikeistossa ja olla liberaali. Kyseessä siis joko ymmärtämättömyys, tai sitten tämä kahtiajaon viesti on purrut erinomaisen hyvin.

Jos nyt ihmiset näkisivät liberaalit arvot paremmin ja äänestäisivät niitä, väitän että meillä olisi:

* talous paremmassa jamassa

* vapaampi yhteiskunta

* hyvinvoivempi yhteiskunta

* vähemmän korruptoitunut yhteiskunta.

Näistä aiheista varmaankin jatkan seuraavaksi.

Sana on vapaa, mutta häiriköinti ei.