Olimme olleet Key Westin matkalla tuona päivänä (silloin joskus tammikuussa 2008). Oli siis pitkä, mutta hieno matkapäivä takana. Oltiin aika väsyneitä, itsekin olin ajanut 4 tuntia sinne ja samat takaisin Miamiin. Joten nälkä alkoi olla aika kohtalainen, kun päästiin hotelliin.Muistan vieläkin, miten ajattelin että nyt mennään näihin hotellin viereisiin rafloihin, kun ei ole virtaa raahautua pidemmälle ja olen niihin halunnut jo useamman päivän ajan. Hotellimme oli silloin Ocean Drivella, joten oltiin tarkoituksella ängetty suoraan turistimeiningin ytimeen. Ravintolat ei siis loppuneet kesken.
Ravintola
Ravintolasta ei voi sanoa, että olisi ollut mitenkään maailman ihmeellisin. Siinä se oli rantakadun varrella, jossa pörräs autoja vetämässä pr:ä ja ihmisiä palloili jalkakäytävää. Näitähän siinä kadunvarrella oli aika paljon. Ilmestyivät katukuvaan auringon kadotessa ja iltahumputusten saapuessa. Mutta toisaalta, siinä oli aika hyvin sykkeessä, eikä kuitenkaan mitään häslinkiä. Päivisin siinä ei olisi ollut yhtä mielyttävä meno. Halvat pöydät oli katettu siististi ja tarjoilija oli ihan mukava, nuori flikka.
Me tykästyttiin tähän nimenomaiseen paikkaan, kun vaikutti että siellä oli hyvät hinnat ja se oli ihan meidän hotellin vieressä.
Ruoka
Tarjoilijalta kysyttiin että onko jotain daily specials ja hän sitten kertoi tarjouksesta joka heillä oli, jos otti viinipullon. Viini ei ollut mielestämme pahanhintainen, olisko maksanut jotain 20 dolsua ja saatiin ruuat sitten varsin halvalla. Olin jo iskenyt silmäni tarjoukseen kuuluvaan surf n turf -annokseen ja toinen puolisko halusi ottaa salaatin. Annoin luonnollisesti hänen tilata ensin. Tarjoilija oli siinä vaiheessa hyvin että homma selvä ja kyseli että saisko olla jotain muuta, no minä tietysti aloin tilaamaan sitä omaa valintaani. Sit jotenkin menetimme yhteyden tarjoilijaan, joka vaan kyseli että todellako? Haluatko tilata sen? Mutta se on aika iso annos... minä tietysti vetosin pitkään ajomatkaan Key Westiin, kovaan nälkään ja varmaan tähtien asentoonkin, että saisin haluamani annoksen. Sitten tarjoilija tajusi valaista meitä, että jo se salaatti oli kahden hengen ateria! Elikkä siis me oltiin jo tilattu kahden hengen salaatti ja mä olin vielä tilaamassa kahden hengen pihviä katkaravuilla sen lisäksi! No ei ihme, että tarjoilija oli sönköttänyt kun yritetään kahdestaan tilata neljän hengen annokset.Päädyttiin sitten kuitenkin ottamaan ne ja kun oli vielä saatu tarjoilijakin se uskomaan ja tilaamaan, niin ei muuta kuin hymyssä suin odottamaan mitä keittiöstä tulee.
Ja ai että oli hyvää! Kauhea nälkä, valtava pihvi (muistaakseni 1200 g pihvi) ja hyvä kastike. Siinä oli ruokailijan ainekset taivaalliseen annokseen. Joskin ehkä hieman siinä olis kaivannut muutakin lisuketta enemmän, kuin niitä surffia edustaneita katkarapuja. niin ja sanoinko että kastike oli hyvää? Sillä nimittäin on aika paljon merkitystä, kun väännät yksin kahden hengen pihviä napaan ja jossain kohtaa se lihan (olkoonkin hyvää) mättääminen alkaa tuntumaan aikast boring, jos siinä ei ole hyvää nestettä auttamassa alas menoa, ja siihen ei enään juomapuoli riitä.
Arvatkaas vaan, mitä tapahtui hotellihuoneessa, kun oltiin raahauduttu pitkän ja hienon ajopäivän, sekä noiden ahmimisten ja yhden punkkupullun jälkeen sinne takas - ei yhtään mitään! Totaalinen taju kankaalle ja liha sulamaan masussa.
lauantai 25. tammikuuta 2014
Red Lobster, Timesquare, New York
Red Lobster (punainen hummeri) oli hyvä ruokapaikka New Yorkissa. Kävimme siellä kultani kanssa tehdyllä reissulla, joskus tammikuussa 2008. Kyseessä lienee ravintolaketju, koska muistaisin nähneeni niitä Miamissakin ja se on mainittu muutamassa leffassakin.
Ravintola
Ravintolassa oli hyvän oloinen tunnelma ja ympäristö. Tunnelmasta nyt ei turistina muiden turistien keskellä nyt niin paljon voi kommentoida, mutta sisustusta kyllä. Muistaakseni siellä oli (nimeäkin korostamassa) hummeriallas, joka kerrankin vaikutti siistiltä. Asiakaspalvelu oli varsin hyvää. Vaikka siinä oli hieman sitä samaa teennäisyyttä, kuin suuressa osissa jenkkilän ravintoloita. Ja että kyseessä oli kuitenkin täysin turisteille suunnattu ravintola. Kyseinen tarjoilijamies osasi monet "teemme sinut tuntemaan itsesi tervetulleeks" -kikat, esim. se kuinka lähelle mun kultsia hän meni, keskustellessaan ruuasta ja tilauksesta. Harvoin Suomessa tarjoilija tulee ihan vierelle, käsi sohvan selkänojalla ja tulee oikein "kuuntelen sinua" -asennossa seuraamaan tiivisti mitä nainen sanoo ruokaa tilatessaan. Aika player! ;) Mutta kaveri osasi sen hyvin eikä tullut missään vaiheessa siitä negatiivista oloa. Hän myös osasi vastata kysymyksiimme. Toki tietysti on tärkeää, että sama taso tarjoilijan palvelussa pysyy koko ruokasession ajan, mutta tältä paikalta se onnistui (ainakin meidän kohdalla) riittävän hyvin.
Ruoka
Ruokana meillä oli kalaa (ei pysty muistaan mitä fisua), joka jaettiin yhdessä mun kultani kanssa ja siihen muistaakseni riisiä lisukkeena. Se on jäänyt mieleen, että ruoka oli todella hyvää. Ateria ei ollut yhtä edullinen kuin jenkkilän ruuat muuten. Tuo maksoi muistaakseni noin 45 dollaria kahden hengen ateriana, tosin siinä saattoi olla 2 viinilasia hinnassa mukana.
Jos käyt Timesquarella, eikä ole visiota mihin mennä syömään, niin suosittelen kyllä tätä paikkaa. Vaikka tätä aiemmalla keikalla pidin myös Planet Hollywoodista, ei se ollut tämän veroinen. Samoin mielestäni T.G.I Fridays jäi selvästi kakkoseksi (joskin niitä butiikkeja on niin paljon, että niihin saattaa päätyä jo senkin takia). Siellä on varmaan aika moni ravintola muuttunut näiden 6 vuoden aikana. Muistaakseni olen lukenu jostain, että Nykin ravintoloitten keski-ikä oli jotain puolivuotta. Liekö kuitenkin koskenut enemmän baareja kuin ruokaravintoloita.
Tulos
Red Lobster ansaitsee 1 pihvin.
Yksi pihvi tulee hyvästä asiakaspalvelusta.
Toisen voisi antaa hyvästä ruuasta, mutta jotenkin kuitenkin 2 pihviä tuntuu liian paljolta ja vetoan aterian hintaan, sen oikeutuksena että jätän toisen pihvin pistämättä pöytään.
Ravintola
Ravintolassa oli hyvän oloinen tunnelma ja ympäristö. Tunnelmasta nyt ei turistina muiden turistien keskellä nyt niin paljon voi kommentoida, mutta sisustusta kyllä. Muistaakseni siellä oli (nimeäkin korostamassa) hummeriallas, joka kerrankin vaikutti siistiltä. Asiakaspalvelu oli varsin hyvää. Vaikka siinä oli hieman sitä samaa teennäisyyttä, kuin suuressa osissa jenkkilän ravintoloita. Ja että kyseessä oli kuitenkin täysin turisteille suunnattu ravintola. Kyseinen tarjoilijamies osasi monet "teemme sinut tuntemaan itsesi tervetulleeks" -kikat, esim. se kuinka lähelle mun kultsia hän meni, keskustellessaan ruuasta ja tilauksesta. Harvoin Suomessa tarjoilija tulee ihan vierelle, käsi sohvan selkänojalla ja tulee oikein "kuuntelen sinua" -asennossa seuraamaan tiivisti mitä nainen sanoo ruokaa tilatessaan. Aika player! ;) Mutta kaveri osasi sen hyvin eikä tullut missään vaiheessa siitä negatiivista oloa. Hän myös osasi vastata kysymyksiimme. Toki tietysti on tärkeää, että sama taso tarjoilijan palvelussa pysyy koko ruokasession ajan, mutta tältä paikalta se onnistui (ainakin meidän kohdalla) riittävän hyvin.
Ruoka
Ruokana meillä oli kalaa (ei pysty muistaan mitä fisua), joka jaettiin yhdessä mun kultani kanssa ja siihen muistaakseni riisiä lisukkeena. Se on jäänyt mieleen, että ruoka oli todella hyvää. Ateria ei ollut yhtä edullinen kuin jenkkilän ruuat muuten. Tuo maksoi muistaakseni noin 45 dollaria kahden hengen ateriana, tosin siinä saattoi olla 2 viinilasia hinnassa mukana.
Jos käyt Timesquarella, eikä ole visiota mihin mennä syömään, niin suosittelen kyllä tätä paikkaa. Vaikka tätä aiemmalla keikalla pidin myös Planet Hollywoodista, ei se ollut tämän veroinen. Samoin mielestäni T.G.I Fridays jäi selvästi kakkoseksi (joskin niitä butiikkeja on niin paljon, että niihin saattaa päätyä jo senkin takia). Siellä on varmaan aika moni ravintola muuttunut näiden 6 vuoden aikana. Muistaakseni olen lukenu jostain, että Nykin ravintoloitten keski-ikä oli jotain puolivuotta. Liekö kuitenkin koskenut enemmän baareja kuin ruokaravintoloita.
Tulos
Yksi pihvi tulee hyvästä asiakaspalvelusta.
Toisen voisi antaa hyvästä ruuasta, mutta jotenkin kuitenkin 2 pihviä tuntuu liian paljolta ja vetoan aterian hintaan, sen oikeutuksena että jätän toisen pihvin pistämättä pöytään.
Yoki
Yoki ehti lyhyen olemassaolonsa aikana osoittautua erittäin hyväksi ravintolaksi. Itse vedämme ravintoloissa harvemmin menutyyliisesti. Yoki oli selvästi tarkoitettu tähän, mutta onneksi jotkin pääruuasti sopivat myös yksittäin syötynä, yhdessä jonkin lisukkeen kanssa.
Oma favorite oli ehdottomasti Marokkolainen tangine. Siinä ei ollut mausteita säästelty eikä lampaan lihaakaan ollut lainkaan vähän. Hinta oli jotain 15 euroa, johon sitten lisukkeet päälle. Friteeratut kasvikset olivat usein pöydällämme. Todella herkulliset ja niitä kehuivat myös ainakin kerran mukanamme olleet kasvissyöjät.
Appiukko otti naudan pihvin suolakiven päällä, joka vaikutti myös hyvältä aterialta. Samoin kasvisruuat olivat todella hyvänoloisia.Yleisestiottaenkin oli hieno idea, että tehdään pari ruokaa per maanosa ja monesta maanosasta. Esimerkiksi pohjois-afrikka, Aasia, jne. Näytti myös siltä, että sushiateriat olivat varsin suosittuja, joten ilmeisesti olivat hyvin tehtyjä. Itse emme niitä maistaneet.
Ehkä osittain ymmärrän riidat vuokranantajan kanssa, jos tilanne on mennyt huonoksi. En tietenkään voi ottaa kantaa, kuka on oikeassa tai ei. Mutta sen voin sanoa, että on harmi kun noin hyvä ravintola lopetetaan. Veikkaanpa jopa, että ravintola tuotti hyvin omistajilleen. Aina kun kävimme ravintolassa, siellä oli porukkaa kuin pipoa. Tosin pääsimme aina sinne syömään, mutta joskus viimeiseen vapaaseen pöytään. Työntekijöitä näytti olevan riittävästi, vaikka välillä ihmettelin keittiöhenkilökunnan vähyyttä. Pöytiä oli kuitenkin aika paljon, joten luulisi että rahaa olisi tullut aika hyvin kassaan. Miksi ihmeessä siis lopettaa hyvä ravintolakonsepti, jolla on paljon asiakkaita? Vaikea kuvitella ettei moisia vuokrasopimuksia olisi voinut sopia, jos haluaisi. Whatever, mennyttä mikä mennyttä. I miss you.
Yoki, olisit minun Turun Ravintoloiden Top3 listalla, jos vielä olisit kartalla, etkä vain muistoissamme.
Oma favorite oli ehdottomasti Marokkolainen tangine. Siinä ei ollut mausteita säästelty eikä lampaan lihaakaan ollut lainkaan vähän. Hinta oli jotain 15 euroa, johon sitten lisukkeet päälle. Friteeratut kasvikset olivat usein pöydällämme. Todella herkulliset ja niitä kehuivat myös ainakin kerran mukanamme olleet kasvissyöjät.
Appiukko otti naudan pihvin suolakiven päällä, joka vaikutti myös hyvältä aterialta. Samoin kasvisruuat olivat todella hyvänoloisia.Yleisestiottaenkin oli hieno idea, että tehdään pari ruokaa per maanosa ja monesta maanosasta. Esimerkiksi pohjois-afrikka, Aasia, jne. Näytti myös siltä, että sushiateriat olivat varsin suosittuja, joten ilmeisesti olivat hyvin tehtyjä. Itse emme niitä maistaneet.
Ehkä osittain ymmärrän riidat vuokranantajan kanssa, jos tilanne on mennyt huonoksi. En tietenkään voi ottaa kantaa, kuka on oikeassa tai ei. Mutta sen voin sanoa, että on harmi kun noin hyvä ravintola lopetetaan. Veikkaanpa jopa, että ravintola tuotti hyvin omistajilleen. Aina kun kävimme ravintolassa, siellä oli porukkaa kuin pipoa. Tosin pääsimme aina sinne syömään, mutta joskus viimeiseen vapaaseen pöytään. Työntekijöitä näytti olevan riittävästi, vaikka välillä ihmettelin keittiöhenkilökunnan vähyyttä. Pöytiä oli kuitenkin aika paljon, joten luulisi että rahaa olisi tullut aika hyvin kassaan. Miksi ihmeessä siis lopettaa hyvä ravintolakonsepti, jolla on paljon asiakkaita? Vaikea kuvitella ettei moisia vuokrasopimuksia olisi voinut sopia, jos haluaisi. Whatever, mennyttä mikä mennyttä. I miss you.
Yoki, olisit minun Turun Ravintoloiden Top3 listalla, jos vielä olisit kartalla, etkä vain muistoissamme.
perjantai 24. tammikuuta 2014
La Caffettiera
Tänään (pe 24.1.2014) oltiin työporukan kanssa lounaalla Elektrocityn nurkassa sijaitsevassa La Caffettierassa.
Ravintola
La Caffettierahan (meitin kesken ihan "Kaffeteria") on mukava paikka. Varsinkin asiakaspalvelu on erittäin hyvää ja "läheistä". Tällaisesta henkilökohtaisesta ja läheisestä palvelusta voisi moni paikka ottaa onkeensa. Tiloja on nyt paremmin kuin ennen, sillä ravintola laajensi vähän aikaa sitten ja oli kyllä tarpeen. Paikka oli ennen yksinkertaisesti liian pieni.
Ruoka
Lounaslistalla oli Kanaa ja riisiä, mukana ilmakuivattua kinkkua ja salviaa.
Kastike oli aivan loistavaa. Sanotaan näin, että rasva-arvot olivat varmasti kohdillaan, mutta muuten aika pienehkössä ateriassa aivan hyväksyttävissä määrin. Kana ja tuo kinkku olivat hyvin maustetut. Salviaa oli käytetty oikein, ei mitenkään liian vahvasti, mutta antoi hyvän lisämaun. Joskin tuo kastikkeen loistavuus jätti kyllä kaikki muut maut jälkeensä.
Ateriakokonaisuudessa hyvää teki myös tuo riisi. Joka ei ollut mitenkään liian perusriisiä, mutta ei myöskään liian risottoa. Kivasti siltä väliltä. Hintaa aterialla oli 10 euroa, joka on lounasruuassa aika maksimi, mutta nyt kyllä sai makua kielelle koko hinnan edestä.
Kaikin puolin kylmää työpäivää (-14C) lämmittävä kokemus.
Tulos
Kyllä tästä 2 pihviä pitää antaa.
Yksi pihvi kastikkeesta ja yksi pihvi ateriakokonaisuudesta (voidaan jättää yksi pihvi myöhempään asiakaspalvelusta).
Lounasruuaksi loistava kokonaisuus ja äärimmäisen herkullinen kastike, mitä harvoin tapaa lounasaterioilla.
Ravintola
La Caffettierahan (meitin kesken ihan "Kaffeteria") on mukava paikka. Varsinkin asiakaspalvelu on erittäin hyvää ja "läheistä". Tällaisesta henkilökohtaisesta ja läheisestä palvelusta voisi moni paikka ottaa onkeensa. Tiloja on nyt paremmin kuin ennen, sillä ravintola laajensi vähän aikaa sitten ja oli kyllä tarpeen. Paikka oli ennen yksinkertaisesti liian pieni.
Ruoka
Lounaslistalla oli Kanaa ja riisiä, mukana ilmakuivattua kinkkua ja salviaa.
Kastike oli aivan loistavaa. Sanotaan näin, että rasva-arvot olivat varmasti kohdillaan, mutta muuten aika pienehkössä ateriassa aivan hyväksyttävissä määrin. Kana ja tuo kinkku olivat hyvin maustetut. Salviaa oli käytetty oikein, ei mitenkään liian vahvasti, mutta antoi hyvän lisämaun. Joskin tuo kastikkeen loistavuus jätti kyllä kaikki muut maut jälkeensä.
Ateriakokonaisuudessa hyvää teki myös tuo riisi. Joka ei ollut mitenkään liian perusriisiä, mutta ei myöskään liian risottoa. Kivasti siltä väliltä. Hintaa aterialla oli 10 euroa, joka on lounasruuassa aika maksimi, mutta nyt kyllä sai makua kielelle koko hinnan edestä.
Kaikin puolin kylmää työpäivää (-14C) lämmittävä kokemus.
Tulos
Yksi pihvi kastikkeesta ja yksi pihvi ateriakokonaisuudesta (voidaan jättää yksi pihvi myöhempään asiakaspalvelusta).
Lounasruuaksi loistava kokonaisuus ja äärimmäisen herkullinen kastike, mitä harvoin tapaa lounasaterioilla.
torstai 23. tammikuuta 2014
Phrases - part I
Phrases - part I
Phrases with some humor or wisdom in them
Another megabytes the dust.
Time is a great teacher, but unfortunately it kills all its pupils.
-- Hector Berlioz
Love and scandal are the best sweeteners of tea.
Love is an ideal thing, marriage a real thing; a confusion of the real
with the ideal never goes unpunished.
-- Goethe
With reasonable men I will reason;
with humane men I will plead;
but to tyrants I will give no quarter.
-- William Lloyd Garrison
When the ax entered the forest, the trees said, "The handle is one of us!"
-- Turkish proverb
"Why is it that we rejoice at a birth and grieve at a funeral? It is
because we are not the person involved"
-- Mark Twain
Don't spend time beating on a wall, hoping to transform it into a door...~
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus
God gave man two ears and one tongue so
that we listen twice as much as we speak.
-- Arab proverb
The lion and the calf shall lie down together but the calf won't get
much sleep.
-- Woody Allen
If it smells it's chemistry, if it crawls it's biology, if it doesn't work
it's physics.
Hope is a waking dream.
-- Aristotle
Never, ever approach a computer saying or even thinking "I will just do this quickly."
Thanks to all people for saying, sending or writing these.
Big thanks to GNU/Linux fortune, that provides a lot of good phrases and a little piece of joy to everyday administration of 01 scene.
Sami
Yhteiskunnallinen hyvänteko yrityksissä
Kuulin tänään aamukahvilla, että jotkin yritykset ovat harrastaneet "yhteiskunnallista hyväntekoa". Itselleni tämä oli täysin uutta.
Mistä kysymys?
Yrityksen työntekijät saavat 2 kertaa vuodessa käyttää puolipäivää tehdäkseen sopivaa, yhteiskunnalle hyvää tuottavaa toimintaa. Esimerkkejä tästä oli ns. vanhusten ulkoiluttaminen vanhainkodista, puistojen ja ympäristöjen siivoaminen.
Oma reaktioni tähän oli heti, että onpas hienoa että jokin yritys näin tekee ja että moinen on mahdollista. Miten moinen saataisiin järjestettyä meidän työpaikalle. Kahvipöydässä tuli idea, että tällaista toimintaa voitaisiin käyttää firman facebook sivuilla markkinointiin ja itsekin ajattelin että facen lisäksi siitä voisi laittaa sähköisen kirjeen/tiedotteen sopivasti jakeluun (nettisivuille artikkeli ja laittaa sopivasti linkki siihen sähköpostien alalaitaan).
Dilemma
Tähän kuitenkin liittyy myös kahvipöydässä esiin tuotu dilemma, annetaanko tällaisella toiminnalla tukea hyvinvointiyhteiskunnan alasajolle? Suomessa on vahvasti totuttu hyvinvointiyhteiskuntaan ja siihen että yhteiskunta hoitaa työssä käyvien verorahoilla ei-työssäkäyvät, sairaat, imeväiset ja eläkeläiset, jne. Lähes kaikki pitävät sitä selvänä että hyvinvointiyhteiskuntaan ei oikeasti ole nykyään enään mahdollisuuksia ja nyt sitä ajetaan vähitellen alas. Jäljet ovat näkyvissä kaikkialla. Olisiko siis syytä vain hyväksyä että näin käy ja olla tukemassa niitä jotka jo nyt jäävät alasajon jalkoihin, tekemällä ja järjestämällä tällaista yhteiskunnallista hyväntekoa? Vai pitäisikö nyt pistää hanttiin ja todeta, että me emme auta tämän hienon järjestelmän alasajossa, jääkööt jalkoihin ne jotka jäävät?
In the end...
Itse lähtisin mielelläni moiseen mukaan ja järjestelemään tällaista, mutta ei varmaan ole kaikkien juttu. En koe että se olisi hyvinvointiyhteiskunnastamme pois, jos ajaisin vanhuksia ympäri katuja hikiotsassa ;), tekisi itsellekin toi kuntoilu ja happihyppelyt hyvää.
Mistä kysymys?
Yrityksen työntekijät saavat 2 kertaa vuodessa käyttää puolipäivää tehdäkseen sopivaa, yhteiskunnalle hyvää tuottavaa toimintaa. Esimerkkejä tästä oli ns. vanhusten ulkoiluttaminen vanhainkodista, puistojen ja ympäristöjen siivoaminen.
Oma reaktioni tähän oli heti, että onpas hienoa että jokin yritys näin tekee ja että moinen on mahdollista. Miten moinen saataisiin järjestettyä meidän työpaikalle. Kahvipöydässä tuli idea, että tällaista toimintaa voitaisiin käyttää firman facebook sivuilla markkinointiin ja itsekin ajattelin että facen lisäksi siitä voisi laittaa sähköisen kirjeen/tiedotteen sopivasti jakeluun (nettisivuille artikkeli ja laittaa sopivasti linkki siihen sähköpostien alalaitaan).
Dilemma
Tähän kuitenkin liittyy myös kahvipöydässä esiin tuotu dilemma, annetaanko tällaisella toiminnalla tukea hyvinvointiyhteiskunnan alasajolle? Suomessa on vahvasti totuttu hyvinvointiyhteiskuntaan ja siihen että yhteiskunta hoitaa työssä käyvien verorahoilla ei-työssäkäyvät, sairaat, imeväiset ja eläkeläiset, jne. Lähes kaikki pitävät sitä selvänä että hyvinvointiyhteiskuntaan ei oikeasti ole nykyään enään mahdollisuuksia ja nyt sitä ajetaan vähitellen alas. Jäljet ovat näkyvissä kaikkialla. Olisiko siis syytä vain hyväksyä että näin käy ja olla tukemassa niitä jotka jo nyt jäävät alasajon jalkoihin, tekemällä ja järjestämällä tällaista yhteiskunnallista hyväntekoa? Vai pitäisikö nyt pistää hanttiin ja todeta, että me emme auta tämän hienon järjestelmän alasajossa, jääkööt jalkoihin ne jotka jäävät?
In the end...
Itse lähtisin mielelläni moiseen mukaan ja järjestelemään tällaista, mutta ei varmaan ole kaikkien juttu. En koe että se olisi hyvinvointiyhteiskunnastamme pois, jos ajaisin vanhuksia ympäri katuja hikiotsassa ;), tekisi itsellekin toi kuntoilu ja happihyppelyt hyvää.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Ilman kosteus asunnossa
Aihe kiinnostaa väkisinkin uutta omakotiasujaa.
Ollaan seurattu asunnon lämpötiloja eri huoneissa, laitettu paljon ylös ja vähän yritetty tehdä vertailua eri arvojen ja muutosten välillä.
Tänään työkaveri pisti linki Ylen areenalla olevaan tämän aamuiseen videopätkään, aiheena Vinkit kodin sisäilman kosteutukseen. Oli ihan mielenkiintoista. Olin mm. pitkään miettinyt mikä on asunnon oikea kosteusprosentti. Meillä se on olkkarissa heittänyt (marraskuussa kun muutettiin) 40%:n ja (nyt olevan) 25% välillä.
Linkki videoon: "http://areena.yle.fi/tv/2140647".
Videossa todettiin, että 30% - 35% olisi hyvä kosteus. 25% (joka meillä nyt on kotona), on rajana liian kuivalle ilmalle. Sinäänsä aika ihmeellistä että meilläkin on niin alhaalla, meillä kun on kilpikonnan allaskin, josta haihtuu koko ajan kosteata ilmaa, jne.
Ollaan seurattu asunnon lämpötiloja eri huoneissa, laitettu paljon ylös ja vähän yritetty tehdä vertailua eri arvojen ja muutosten välillä.
Tänään työkaveri pisti linki Ylen areenalla olevaan tämän aamuiseen videopätkään, aiheena Vinkit kodin sisäilman kosteutukseen. Oli ihan mielenkiintoista. Olin mm. pitkään miettinyt mikä on asunnon oikea kosteusprosentti. Meillä se on olkkarissa heittänyt (marraskuussa kun muutettiin) 40%:n ja (nyt olevan) 25% välillä.
Linkki videoon: "http://areena.yle.fi/tv/2140647".
Videossa todettiin, että 30% - 35% olisi hyvä kosteus. 25% (joka meillä nyt on kotona), on rajana liian kuivalle ilmalle. Sinäänsä aika ihmeellistä että meilläkin on niin alhaalla, meillä kun on kilpikonnan allaskin, josta haihtuu koko ajan kosteata ilmaa, jne.
ETSI released a whitepaper on security standards
ETSI released a new whitepaper on security standards.
It's not that great, but it's suitable for people interested in security standards. But well, most of the people interested in them, know already most of the stuff in this paper.
URL: "http://www.etsi.org/securitywhitepaper"
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Millenium vaihde venäjällä
Tausta
Koko reissu oli kyllä aika kokemus. Mennä nyt Venäjälle viettämään vuosituhannen vaihdetta ja juhlistamaan sitä punaiselle torille. Suurin osa muista Suomalaisista varmaankin halusi just toiseen suuntaan, pois päin y2k ongelman takia räjähtävistä ydinpommeista. No eihän ne pommit mitään räjähtänyt, joten ihan hyvinhän siitä reissusta selvittiin. Ryhmäkin oli aika hauska ja nuori, jossa sinne mentiin.
Ravintola
Ravintola oli aika mielenkiintoinen. Ei mikään Moskovan eliitin paikka, vaan aika kotoisen oloinen ja muistaakseni ryhmästä Moskovaa tunteneet henkilöt sanoivat ravintolan olleen opiskelijoitten suosima, koska hinnat sekä ruuat olivat hyviä. Paikka oli aika tyhjä kun mentiin sisään. Pöytiä ei ollut kauheasti ja pöytärivistön vieressä oli tyhjää tilaa, kuin tanssilattiaa varten, vaikka se ei siltä vaikuttanutkaan. Paikkaa olisi ehkä voinut pitää myös kreikkalaisenakin, jos ei läsnäolijoista huomaisi eroa. Tarjoilijat eivät puhuneet englantia, joten tilattiin ryhmän "oppaiden" kautta, kuten lähinnä muuallakin tällä reissulla.
Ruoka
Itse ruoka oli tosi hyvää. Tilattiin alkuun jotkut jogurttijutskat ja ne oli tosi hyviä. Sitten pääruokaa odottaessa tarjoilijat ja henkilökunnan tuntevat asiakkaat alkoivat kasata musiikkikamoja "tanssilavan" kohdalle. Sit alkoi tulemaan juhlan tuntua ja porukka alkoi tanssimaan pienellä lattiatilalla.
Tunnelma nousi varsin nopeasti. Meidänkin porukalle tuli varsin hauska fiilis. Siinä alettiin kaipaamaan meidän pääruokia. Vielä jonkin verran venailtuamme alkoi paikan tunnelma olemaan aika bileinen. Sitten keittiöön vievästä pienestä aukosta tuli kolme miestä. Kaksi pienempää miestä kantoivat isoa kokkia, joka oli kännissä kuin käki! Me ruvettiin nauramaan.
Siinä siis tosiaan syy miksi meidän pääruaat oli kestäneet niin kauan. Pääruuatkin olivat tosi hyvät, kun ne saatiin. ilmeisesti kokki oli pitkälti ehtinyt valmistaa ne ennenkuin hänet kannettiin ulos keittiöstä. Jälkiruokaa ei muistaakseni koskaan saatu, vaikka se olikin tilattu jo samalla kuin alkuruuat. Tarjoilija taisi vain valitella hymyssä suin, että kokki on nyt siinä kunnossa ettei voi luvata jälkiruokia.
Lopputulema
Siis aivan mahtava kokemus. Ruoka oli tosi hyvää, hinta oli kohdallaan ja ravintolassa tosi hyvä tunnelma. Mikä siis oikeasti tässä olisi ongelmana? Eihän se että kokki oli täysin kännissä, kun hänet ensimmäisen kerran näimme, sinäänsä aiheuttanut ongelmaa, koska kaikki ruuat olivat hyviä mitä saatiin. Jos nyt jälkiruuat jäivät saamatta, niin ei se nyt ollut mikään todellinen ongelma - korkeintaan hieman sääli - mutta varmasti vaihdan yhdet jälkiruuat noin hyvään tunnelmaan ja ikimuistoiseen kokemukseen. Suomessa ei olekaan tullut ikinä nähtyä kun kokkia kannetaan keittiöstä ulos, ainakaan siksi että hänellä olisi ollut liian kova uuden vuoden juhlinta. ;-)
Tulos
Ehdottomasti kolme pihviä.
Yksi pihvi alkuruuasta, toinen pihvi pääruuasta ja kolmas pihvi tunnelmasta ja kokemuksesta
Koko reissu oli kyllä aika kokemus. Mennä nyt Venäjälle viettämään vuosituhannen vaihdetta ja juhlistamaan sitä punaiselle torille. Suurin osa muista Suomalaisista varmaankin halusi just toiseen suuntaan, pois päin y2k ongelman takia räjähtävistä ydinpommeista. No eihän ne pommit mitään räjähtänyt, joten ihan hyvinhän siitä reissusta selvittiin. Ryhmäkin oli aika hauska ja nuori, jossa sinne mentiin.
Ravintola
Ravintola oli aika mielenkiintoinen. Ei mikään Moskovan eliitin paikka, vaan aika kotoisen oloinen ja muistaakseni ryhmästä Moskovaa tunteneet henkilöt sanoivat ravintolan olleen opiskelijoitten suosima, koska hinnat sekä ruuat olivat hyviä. Paikka oli aika tyhjä kun mentiin sisään. Pöytiä ei ollut kauheasti ja pöytärivistön vieressä oli tyhjää tilaa, kuin tanssilattiaa varten, vaikka se ei siltä vaikuttanutkaan. Paikkaa olisi ehkä voinut pitää myös kreikkalaisenakin, jos ei läsnäolijoista huomaisi eroa. Tarjoilijat eivät puhuneet englantia, joten tilattiin ryhmän "oppaiden" kautta, kuten lähinnä muuallakin tällä reissulla.
Ruoka
Itse ruoka oli tosi hyvää. Tilattiin alkuun jotkut jogurttijutskat ja ne oli tosi hyviä. Sitten pääruokaa odottaessa tarjoilijat ja henkilökunnan tuntevat asiakkaat alkoivat kasata musiikkikamoja "tanssilavan" kohdalle. Sit alkoi tulemaan juhlan tuntua ja porukka alkoi tanssimaan pienellä lattiatilalla.
Tunnelma nousi varsin nopeasti. Meidänkin porukalle tuli varsin hauska fiilis. Siinä alettiin kaipaamaan meidän pääruokia. Vielä jonkin verran venailtuamme alkoi paikan tunnelma olemaan aika bileinen. Sitten keittiöön vievästä pienestä aukosta tuli kolme miestä. Kaksi pienempää miestä kantoivat isoa kokkia, joka oli kännissä kuin käki! Me ruvettiin nauramaan.
Siinä siis tosiaan syy miksi meidän pääruaat oli kestäneet niin kauan. Pääruuatkin olivat tosi hyvät, kun ne saatiin. ilmeisesti kokki oli pitkälti ehtinyt valmistaa ne ennenkuin hänet kannettiin ulos keittiöstä. Jälkiruokaa ei muistaakseni koskaan saatu, vaikka se olikin tilattu jo samalla kuin alkuruuat. Tarjoilija taisi vain valitella hymyssä suin, että kokki on nyt siinä kunnossa ettei voi luvata jälkiruokia.
Lopputulema
Siis aivan mahtava kokemus. Ruoka oli tosi hyvää, hinta oli kohdallaan ja ravintolassa tosi hyvä tunnelma. Mikä siis oikeasti tässä olisi ongelmana? Eihän se että kokki oli täysin kännissä, kun hänet ensimmäisen kerran näimme, sinäänsä aiheuttanut ongelmaa, koska kaikki ruuat olivat hyviä mitä saatiin. Jos nyt jälkiruuat jäivät saamatta, niin ei se nyt ollut mikään todellinen ongelma - korkeintaan hieman sääli - mutta varmasti vaihdan yhdet jälkiruuat noin hyvään tunnelmaan ja ikimuistoiseen kokemukseen. Suomessa ei olekaan tullut ikinä nähtyä kun kokkia kannetaan keittiöstä ulos, ainakaan siksi että hänellä olisi ollut liian kova uuden vuoden juhlinta. ;-)
Tulos
Yksi pihvi alkuruuasta, toinen pihvi pääruuasta ja kolmas pihvi tunnelmasta ja kokemuksesta
Turun Sevilla
Restaurant: Sevilla, Turku, Finland, 18.1.2014.
Tausta
Oltiin tosiaan tänään syömässä Turussa, Sevilla nimisessä S-ryhmän ravintolassa. Kuulostaa pahaenteiseltä... jep, niin tekee.
Ollaan kuitenkin välillä saatu sieltä ihan ok aterioita, esim. "broileria miekassa" kahden hengen annoksena, joka oli oikeastaan aika hyvä. Ja aikoinaan syötiin aina välillä Tapaksia siellä, joista nyt yleensä selvittiin ihan keskenämme pidetyllä napinalla, kun aterian hinta-määrä suhde ei ollut ihan kohdillaan, mutta laatu oli ihan ok. Yrittäjäaikoina kävin täällä aina välillä lounaalla. Ne oli varsin hyviä ja toimivia. Niistä harvemmin jäi mitään kaipuuseen.
Ravintola
Ravintola on ihan siisti. On ollut osana Turun Sokos Hotel Vaakunaa, jne. Muutama slooshi on ihan ok ja loput on avopöytiä, jonkin verran hajanaisesti sijoitettuna, tilan muodon vuoksi. Tarjoilu nyt on yleensä toiminut ihan ok.
Ruoka
No tilattiin sitten tapaksia suunnitelman mukaan, otettiin patatas bravas x 2, tapas las palmas x 2, serranokinkkua hyytelöllä ja chorizokroketti. Tuohon päälle sitten erikseen valkosipulileivät (3 e).
Heti ei kuulunut ruokia, mutta ei siihen kauaa mennyt. Ihmeteltiin kuitenkin ruokia odottaessa, että miksi meille ei ole tullut alkuleipiä, kun on muisteltu että joskus Sevillassa olisi ollut ihan ok alkupala (voi kyllä olla että muistettiin väärin, kun kuviteltiin että oltais balsamicoa kastettu siihen alkuleipien öljyn sekaan).
Juomat tuli nopeasti ilman mitään probseja ja nopeus oli vähintäänkin kiitettävää tasoa. No sitten kun tapakset tulivat, niin toinen puolisko huomasi heti, että ne valkosipulileivät puuttui ja sanoi siitä kivasti tarjoilijalle. Hän otti asian samoin tein onkeensa ja lähti tsekkaamaan avokeittiön pojilta, että missähän ne luuraa.
Tässä vaiheessa katsoimme eteentuotua lautasta ihmetyksen vallassa. Kaikki tapakset olivat nyt yhdellä lautasella, kun ne ennen tulivat sellaisissa pienissä dippilautasissa, joka oli tavallaan kiva tapa tuoda niitä ja niiden dippilautasten pohjalla oli yleensä öljyä tai muuta joka liittyi tähän tapakseen.
Tarjoilija sitten tuli pöydän ääreen ja sanoi että ne valkosipulileivät tulevat juuri ja varmisti että olimme tilanneet niitä vain yhden kappaleen. Samalla hän toi meille ne alkupalaleivät... ööö siis meillähän oli jo pääruoka pöydässä, jota olimme odottaneet pelkkien juomalasien kanssa. No ei se sinäänsä maailmaa muuta, vaikka olisihan niitä ollut mukavampi syödä siinä odotaessa kuten tapana on, kuin nyt pääruuan yhteydessä.
Aloimme syömään ja olin edelleen hämmästyksissäni siitä että mitä tuossa tapaslautasella nyt oikeasti oli ja oliko siinä kaikki mitä oltiin tilattu. Tulin siihen tulokseen, että olihan siinä kaikki mitä oli tilattu, mutta tavara ei kyllä vastannut käsitystäni siitä mitä sen olisi pitänyt olla. Etsin sitä Chorizokrokettia lautaselta ja kyllä, niitä oli yksi ja se oli siis vain perunamuusista tehty yksittäinen perunakroketti, jonka päällä oli chorizomakkaran rouhetta, kun se oli paistettu. Ei se mikään pieni ollut, mutta 1 kpl! Siis mitä hemmettiä, maksoin yhden perunan kokoisesta kroketista 4,20 e! Meinasin ruveta nauramaan.
Toinen puolisko oli varmaan jo huolestunut että alanko avautumaan tarjoilijalle, kun hän toi niitä valkosipulileipiä tässä vaiheessa. En enään katsonut tarjoilijaa, hänen laskiessaan niiden lautasta pöydälle. Mutta meinasin totaalisesti revetä siihen paikkaan, kun näin ne valkosipulileivät. Ne oli tehty samaan leipään kuin alkupalaleipä! Eikö hyvänen aika Suomessa osata enään kouluttaa lainkaan kokkeja ja keittiömestareita?
Ensinnäkin käsitykseni siitä minkälaiselle leivälle valkosipulileipä tehdään, ei kyllä ollut tuollainen siementen täyttämä moniviljapitkosta leikattu paksu pala, vaan vaaleaa leipää. Saahan toki kokki kokeilla millä asiakkaat karkottaa parhaiten - sitä en voi kieltää heiltä. Katsottiin toisiamme ja hymyssä suin yritimme pidätellä naurua. Valkosipuliöljystä ei ollut tietoakaan leipien päällä, vaan valkosipulit oli paistettu (ilmeisesti uunissa) tummiksi ja olihan ne ihan ok sellaisenaan, mutta ei tuon leivän päällä, eikä sitä nyt perhana tarjota alkupalaleivän päällä. Nämäkin olivat ennen oikeasti hyviä, kun olimme aiemmin syöneet näitä Sevillan tapaksien yhteydessä.
Patatas bravas oli ok ja sen kanssa oli sinut. Se lautasen reunalle laitettu kasa Serranokinkkua ei ollut mikään presentaation tyylisuoritus, mutta mikäs siinä, oli ihan sitä mitä pitääkin ja se hyytelö oli itseasiassa ihan hyvää, tosin sitä olisi saanut olla vähintään teelusikallinen (tai ainakin pari), eikä sellaista pientä hippua (ehkä puoli teelusikallista per serranokinkun siivu) joka barely riitti ylittämään sen kinkun makukynnyksen.
Tapas las palmas piti muistaaksemme olla broilerin sisäfilettä, mutta ei voinut olla, kun palanen oli liian iso siihen, joten lienee jotain ylijäämä rintafilettä. Ei se pöllömpää sinäänsä ollut sen sellerisetin kanssa (kait muistan oikein että se oli selleriä valkoisen mössön kera?).Väkisinkin tästä kaikesta rupesin muistelemaan sitä ateriaani Barcelonassa, jossa oli 2 (vai 3) lampaan siivua ja kastiketta, sekä toisessa lautasessa patas bravas ja koko setti maksoi jotain 5,70 e. Eli pahasti on mätää Suomalaisessa ravintolamaailmassa. Pitäisikö nää Suomalaiset kokit lähettää Espanjaan?
Miksi meillä sitten oli hauskaa. Jotenkin oltiin hyvällä päällä ja otettiin koko homma huumorilla. Oli ehkä vähän tiedossa ettei tää välttämättä mene ihan nappiin ja ei sit tosiaan mennytkään. Aika paljon sai kaivella hampaita, että kaikki lähti pois kolosta.
Toisaalta, koska laskun yhteydessä saatiin royal-karkit, niin maku suussa oli ravintolasta lähtiessä ihan hyvä, joskaan henkinen maku ei vastannut sitä pätkääkään. Aika metsään meni, mutta saatiin nyt mahat jotakuinkin täyteen, ettei ny ainakaan nälissämme lähdetty. Eipä ainakaan tarvitse suositella kenellekään. Jos laatutaso yhdessä ruokatyypissä laskee näin pahasti, niin mitenköhän on muiden lautasten kanssa? Onkohan lounas vielä hyvä, vai onko sekin jo upotettu chorizorouhesuohon?
Tulos
Kyllä ihan neljä risua saa.
Yksi siitä valkosipulileivistä, yksi koko tapasaterioinnin yleisestiottaen laadun pilaamisesta tässä ravintolassa ja yksi risu siitä chorizokroketista. Pakko se on antaa vielä yksi risu siitä alkupalaleipien unohtamisesta. Ei sitäkään vaan voi sivuuttaa. Aika lähelle pohjia pääsi.
Tausta
Oltiin tosiaan tänään syömässä Turussa, Sevilla nimisessä S-ryhmän ravintolassa. Kuulostaa pahaenteiseltä... jep, niin tekee.
Ollaan kuitenkin välillä saatu sieltä ihan ok aterioita, esim. "broileria miekassa" kahden hengen annoksena, joka oli oikeastaan aika hyvä. Ja aikoinaan syötiin aina välillä Tapaksia siellä, joista nyt yleensä selvittiin ihan keskenämme pidetyllä napinalla, kun aterian hinta-määrä suhde ei ollut ihan kohdillaan, mutta laatu oli ihan ok. Yrittäjäaikoina kävin täällä aina välillä lounaalla. Ne oli varsin hyviä ja toimivia. Niistä harvemmin jäi mitään kaipuuseen.
Ravintola
Ravintola on ihan siisti. On ollut osana Turun Sokos Hotel Vaakunaa, jne. Muutama slooshi on ihan ok ja loput on avopöytiä, jonkin verran hajanaisesti sijoitettuna, tilan muodon vuoksi. Tarjoilu nyt on yleensä toiminut ihan ok.
Ruoka
No tilattiin sitten tapaksia suunnitelman mukaan, otettiin patatas bravas x 2, tapas las palmas x 2, serranokinkkua hyytelöllä ja chorizokroketti. Tuohon päälle sitten erikseen valkosipulileivät (3 e).
Heti ei kuulunut ruokia, mutta ei siihen kauaa mennyt. Ihmeteltiin kuitenkin ruokia odottaessa, että miksi meille ei ole tullut alkuleipiä, kun on muisteltu että joskus Sevillassa olisi ollut ihan ok alkupala (voi kyllä olla että muistettiin väärin, kun kuviteltiin että oltais balsamicoa kastettu siihen alkuleipien öljyn sekaan).
Juomat tuli nopeasti ilman mitään probseja ja nopeus oli vähintäänkin kiitettävää tasoa. No sitten kun tapakset tulivat, niin toinen puolisko huomasi heti, että ne valkosipulileivät puuttui ja sanoi siitä kivasti tarjoilijalle. Hän otti asian samoin tein onkeensa ja lähti tsekkaamaan avokeittiön pojilta, että missähän ne luuraa.
Tässä vaiheessa katsoimme eteentuotua lautasta ihmetyksen vallassa. Kaikki tapakset olivat nyt yhdellä lautasella, kun ne ennen tulivat sellaisissa pienissä dippilautasissa, joka oli tavallaan kiva tapa tuoda niitä ja niiden dippilautasten pohjalla oli yleensä öljyä tai muuta joka liittyi tähän tapakseen.
Tarjoilija sitten tuli pöydän ääreen ja sanoi että ne valkosipulileivät tulevat juuri ja varmisti että olimme tilanneet niitä vain yhden kappaleen. Samalla hän toi meille ne alkupalaleivät... ööö siis meillähän oli jo pääruoka pöydässä, jota olimme odottaneet pelkkien juomalasien kanssa. No ei se sinäänsä maailmaa muuta, vaikka olisihan niitä ollut mukavampi syödä siinä odotaessa kuten tapana on, kuin nyt pääruuan yhteydessä.
Aloimme syömään ja olin edelleen hämmästyksissäni siitä että mitä tuossa tapaslautasella nyt oikeasti oli ja oliko siinä kaikki mitä oltiin tilattu. Tulin siihen tulokseen, että olihan siinä kaikki mitä oli tilattu, mutta tavara ei kyllä vastannut käsitystäni siitä mitä sen olisi pitänyt olla. Etsin sitä Chorizokrokettia lautaselta ja kyllä, niitä oli yksi ja se oli siis vain perunamuusista tehty yksittäinen perunakroketti, jonka päällä oli chorizomakkaran rouhetta, kun se oli paistettu. Ei se mikään pieni ollut, mutta 1 kpl! Siis mitä hemmettiä, maksoin yhden perunan kokoisesta kroketista 4,20 e! Meinasin ruveta nauramaan.
Toinen puolisko oli varmaan jo huolestunut että alanko avautumaan tarjoilijalle, kun hän toi niitä valkosipulileipiä tässä vaiheessa. En enään katsonut tarjoilijaa, hänen laskiessaan niiden lautasta pöydälle. Mutta meinasin totaalisesti revetä siihen paikkaan, kun näin ne valkosipulileivät. Ne oli tehty samaan leipään kuin alkupalaleipä! Eikö hyvänen aika Suomessa osata enään kouluttaa lainkaan kokkeja ja keittiömestareita?
Ensinnäkin käsitykseni siitä minkälaiselle leivälle valkosipulileipä tehdään, ei kyllä ollut tuollainen siementen täyttämä moniviljapitkosta leikattu paksu pala, vaan vaaleaa leipää. Saahan toki kokki kokeilla millä asiakkaat karkottaa parhaiten - sitä en voi kieltää heiltä. Katsottiin toisiamme ja hymyssä suin yritimme pidätellä naurua. Valkosipuliöljystä ei ollut tietoakaan leipien päällä, vaan valkosipulit oli paistettu (ilmeisesti uunissa) tummiksi ja olihan ne ihan ok sellaisenaan, mutta ei tuon leivän päällä, eikä sitä nyt perhana tarjota alkupalaleivän päällä. Nämäkin olivat ennen oikeasti hyviä, kun olimme aiemmin syöneet näitä Sevillan tapaksien yhteydessä.
Patatas bravas oli ok ja sen kanssa oli sinut. Se lautasen reunalle laitettu kasa Serranokinkkua ei ollut mikään presentaation tyylisuoritus, mutta mikäs siinä, oli ihan sitä mitä pitääkin ja se hyytelö oli itseasiassa ihan hyvää, tosin sitä olisi saanut olla vähintään teelusikallinen (tai ainakin pari), eikä sellaista pientä hippua (ehkä puoli teelusikallista per serranokinkun siivu) joka barely riitti ylittämään sen kinkun makukynnyksen.
Tapas las palmas piti muistaaksemme olla broilerin sisäfilettä, mutta ei voinut olla, kun palanen oli liian iso siihen, joten lienee jotain ylijäämä rintafilettä. Ei se pöllömpää sinäänsä ollut sen sellerisetin kanssa (kait muistan oikein että se oli selleriä valkoisen mössön kera?).Väkisinkin tästä kaikesta rupesin muistelemaan sitä ateriaani Barcelonassa, jossa oli 2 (vai 3) lampaan siivua ja kastiketta, sekä toisessa lautasessa patas bravas ja koko setti maksoi jotain 5,70 e. Eli pahasti on mätää Suomalaisessa ravintolamaailmassa. Pitäisikö nää Suomalaiset kokit lähettää Espanjaan?
Miksi meillä sitten oli hauskaa. Jotenkin oltiin hyvällä päällä ja otettiin koko homma huumorilla. Oli ehkä vähän tiedossa ettei tää välttämättä mene ihan nappiin ja ei sit tosiaan mennytkään. Aika paljon sai kaivella hampaita, että kaikki lähti pois kolosta.
Toisaalta, koska laskun yhteydessä saatiin royal-karkit, niin maku suussa oli ravintolasta lähtiessä ihan hyvä, joskaan henkinen maku ei vastannut sitä pätkääkään. Aika metsään meni, mutta saatiin nyt mahat jotakuinkin täyteen, ettei ny ainakaan nälissämme lähdetty. Eipä ainakaan tarvitse suositella kenellekään. Jos laatutaso yhdessä ruokatyypissä laskee näin pahasti, niin mitenköhän on muiden lautasten kanssa? Onkohan lounas vielä hyvä, vai onko sekin jo upotettu chorizorouhesuohon?
Tulos
Yksi siitä valkosipulileivistä, yksi koko tapasaterioinnin yleisestiottaen laadun pilaamisesta tässä ravintolassa ja yksi risu siitä chorizokroketista. Pakko se on antaa vielä yksi risu siitä alkupalaleipien unohtamisesta. Ei sitäkään vaan voi sivuuttaa. Aika lähelle pohjia pääsi.
Ravintolablogi
Ravintolablogin idea
Tänään (Lauantai 18.1.2014) meillä oli hauska ravintolakokemus, joka johti kotiin ajaessa ajatukseen ruveta kirjoittamaan blogia meidän ravintolakokemuksista. Me käydään ravintolassa yleensä pari kertaa viikossa, joten kokemuksia on syntynyt aikamoinen liuta ja varsin pitkältä ajalta. Jos olen jotain 18 vuotiaasta asti käynyt vähintään 2 kertaa viikossa ravintolassa, tekee se palttiarallaa jotain 1976 kertaa. Tämä ei tietenkään ole kuin oikealla suunnalla. Lomareissuilla on tullut vietettyä yhteensä kuukausia ja niissä yleensä käydään enemmän kuin pari kertaa päivässä ravintolassa. Välillä on myös tullut elettyä ravintolaruualla. Valitettavasti muisti on aika heikko, joten onhan se harmi kun ei muista kuin jotain vanhoja kokemuksia. Joskus niistä olis hyvä vetää yhteenvetoa ja sitä on huonolla muistilla paha tehdä, jos ei ole kirjannut niitä juttuja ylös. Joten ehkä näistä sais joskus jotain kasaankin. Se jää nähtäväksi.
Kirjoituksia matkoilta
Ajattelin kirjata ylös myös kokemuksia matkoilta, sillä siellähän ne mielenkiintoisimmat ravintolakokemukset on ollut. Venäjällä milleniumin vaihde, Hong Kongin michelin ravintola ja Miamin safkakokemukset on ainakin olleet itselle ravintolakokemuksia. Esimerkiksi Barcelona taas oli yleisesti aika hieno gourmet-kokemus, mutta ei voi sanoa olleensa samalla tavalla ravintolakokemus.
Ja sitten...
Ei muuta kuin kirjataan nyt heti joitain tapahtumia ylös.
Tänään (Lauantai 18.1.2014) meillä oli hauska ravintolakokemus, joka johti kotiin ajaessa ajatukseen ruveta kirjoittamaan blogia meidän ravintolakokemuksista. Me käydään ravintolassa yleensä pari kertaa viikossa, joten kokemuksia on syntynyt aikamoinen liuta ja varsin pitkältä ajalta. Jos olen jotain 18 vuotiaasta asti käynyt vähintään 2 kertaa viikossa ravintolassa, tekee se palttiarallaa jotain 1976 kertaa. Tämä ei tietenkään ole kuin oikealla suunnalla. Lomareissuilla on tullut vietettyä yhteensä kuukausia ja niissä yleensä käydään enemmän kuin pari kertaa päivässä ravintolassa. Välillä on myös tullut elettyä ravintolaruualla. Valitettavasti muisti on aika heikko, joten onhan se harmi kun ei muista kuin jotain vanhoja kokemuksia. Joskus niistä olis hyvä vetää yhteenvetoa ja sitä on huonolla muistilla paha tehdä, jos ei ole kirjannut niitä juttuja ylös. Joten ehkä näistä sais joskus jotain kasaankin. Se jää nähtäväksi.
Kirjoituksia matkoilta
Ajattelin kirjata ylös myös kokemuksia matkoilta, sillä siellähän ne mielenkiintoisimmat ravintolakokemukset on ollut. Venäjällä milleniumin vaihde, Hong Kongin michelin ravintola ja Miamin safkakokemukset on ainakin olleet itselle ravintolakokemuksia. Esimerkiksi Barcelona taas oli yleisesti aika hieno gourmet-kokemus, mutta ei voi sanoa olleensa samalla tavalla ravintolakokemus.
Ja sitten...
Ei muuta kuin kirjataan nyt heti joitain tapahtumia ylös.
Suomalaiset pankkipalvelut
Siis voi kukka! Mihin syvään rotkoon Suomen pankkipalvelut on menneet?
Tänään Turun Sanomia (TS 19.1.2014) lukiessa törmäsin hyvin kirjoitettuun mielipidepalstan artikkeliin.
Suomalaiset omistaa M-birriä ja sitä kautta Suomalainen yritys vie mobiilipankkipalvelujen osaamista Etiopiaan. Ja samaan aikaan Suomalaiset mummot ja papat syrjitään jonottamaan pienen ikuisuuden, että pääsevät maksamaan maksuja ja KAAMEETA lisämaksua siitä, että eivät itse voi hoitaa koneella tai netissä näitä maksuja. Haluaisitko itse huonokuntoisena raahautua jonottamaan pankin kassalle pääsyä, kun laskujen maksu muutenkin on harrastuksista hauskin?
Kun ei itsellä enään ole ollut vanhempien tai isovanhempien talousasioita huollettavana, kun ovat pääasiassa kaikki jo menneet parempien asioiden piiriin, niin nykyään ei enään ole sillä tavalla omakohtaista kosketusta tähän asiaan. On kuitenkin mielenkiintoista, että ihmiset eivät ole enempää nousseet barrikadeille tämän aiheen takia. Luulisi että myös pankkivaikuttajilla olisi isovanhempia tai vanhempia sukulaisia, joiden täytyy raahautua rollaattorin kanssa pankkiin, saadakseen maksaa kohtuutonta lisähintaa siitä että ovat sinne asti vaivautuneet asiaa hoitamaan.
Palvelumaksun hinta
Miten voidaan periä viiden euron (5 €) veloitusta per lasku, kun yhden laskun maksuun siltä asiakaspalvelijalta menee ehkä 1 min. Tällöin siis yksi kassapalvelija tekee 300 euroa tunnissa pankille. Jos pankin kassavirkailijan palkka on vaikka 20 euroa tunnissa ja sosiaalikulut 60% saadaan tuntikuluksi 32 euroa. Tällöin pankille jäisi tuloja palkkakulujen jälkeen 268 euroa tunnissa.
Pankkivirkailijan kulut tuolla palkalla ja sosiaalikuluilla olisi pankille kuukaudessa 5129 euroa ja virkailijan itsensä saama tulo jotain 3200 euroa (miinus verot ja muut härpäkkeet). Toisaalta pankki tekisi kuussa tuloja 42 210 euroa ja siitä virkailijan palkkakulujen jälkeen jäisi 37 081 euroa.
Eikö lainat enään tuota pankeille, että pitää verottaa isovanhempia ja vähäosaisia?
Tämä pankkien palvelumaksu taitanee vaihdella pankeittain ja joillakin pankeilla on siihen palvelumaksuun alentavia toimintoja. Voisin kuvitella että Nordeassa nämä palvelut saa halvemmalla jos on etuasiakas tai avainasiakas. Samoin Osuuspankissa näitä varmaankin saa maksettua kertyneillä bonuksilla maksettua. Toisaalta se maksun summa on edelleen se viisi euroa, vaikka se menisi niistä bonuksista.
PeruskuvioKoko homman periaatehan on varsin selkeä. Pankki haluaa vähentää kulujaan ja kun palkkakulut ovat varmasti pankkienkin kulurakenteessa merkittävä tekijä, ovat he halunneet minimoida näitä kuluja - mika taas maksimoi voittoa. Pankki jos joku, on laitos mikä keskittyy talouden maksimointiin. Tästä kuitenkin konkretisoituu se nykypäivän tyypillinen tilanne, että laatu joko heikkenee tai katoaa. Mitä sitten? No kuuluuko Suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan se, että laitetaan nimenomaan vähäosaiset tai heikommat jonottamaan, kun eivät pysty muulla tavoin näitä asioita hoitamaan (ja vielä peritään siitä kaameaa lisäveloitusta, mikä ei ole missään järkisuhteessa mihinkään)?
Lääkettä idiotismiin
Ehdottaisin lääkkeeksi, että joku pankki ottaa hoitaakseen HYVÄT PANKKIPALVELUT. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi lisää kassatyöntekijöitä kykseiseen pankkiin, joka toki on pankin näkökulmasta kulu, mutta takaisi sen, että nämä pankin asiakkaat varmasti viihtyisivät, kun ei tarvitse jonottaa yli 20 minuuttia pankin asiakaspalvelu/kassajonossa. Pankki voisi luoda palvelutakuujärjestelmän, jossa asiakkaille taattaisiin pääsy kassalle 5 minuutin sisällä. Jos et pääse kassalle hoitamaan päivittäisiä asioitasi tässä ajassa, tehdään kassapalvelut ilmaiseksi ja saa hyvitykseksi jotain (vaikka pankin perusveloitukset - mitä näitä tilimaksuja ja muita nyt on - vuodeksi ilmaiseksi). Kyseinen pankki voisi markkinoida näitä palveluja näkyvästi lehdissä ja vaikka televisiossa. Varmaan rupeis kyseisen pankin ovat käymään tiuhaan ja rollaattorien sumaa purkamaan pitäisi palkata jo ovimies. Ihmisiä työllistyisi, mikä ei Suomen nykytilanteessa olisi lainkaan pahitteeksi ja ikäihmiset olisivat huomattavasti tyytyväisempiä. Tämän lisäsi kyseinen pankki varmaankin nettoaisi aika hyvät säästötilit, ovathan Suomalaisestsi tunnetusti pykänneet rahojaan tileille lojumaan ja tämä varmasti koksee erityisesti tätä iäkkäämpää porukkaa.
Björn Wahlroos ja muut pankkimaestrot tuskin tästä kiinnostuvat, mutta jos tuntisin jonkun "Liedon säästöpankin" tai vastaavan boutiquen päättäjähemmon, niin taatusti laittaisin kaverille viestiä, että mietippäs mikä sauma ja win-win case!
Tai vaikka uutta bisnestä pystyyn
Vaikka aiemmin yllälaskemani laskelmat ei varmaan ihan aktuellisti pidä paikkaansa, olisin kyllä täysin valmis perustamaan jonkun sopivan kumppanin kanssa tällaisen kassapalveluja tarjoavan yrityksen, jonka tehtävänä olisi vain palvella nopeasti ja tehokkaasti pankkien kassapalveluja. Miksi muuten tällaista ei ole perustettu? Eihän tolla laskelmalla tarvitse veloittaa kuin euro per maksettu lasku ja siltikin tulee 60 e tunnissa sisään. Jos vielä palkattaisiin se näpsäkkä, tyylitelty kassaneiti naputtelemaan tehokkaasti niitä laskuja koristelluilla kynsillään, niin tuo 1 lasku per minuutti voisi toteutuakkin. Tosin ajoittain vanhat herrat saattaisivat jäädä jutustamaan "neiti näpsää", mutta se taas menisi hyvän asiakaspalvelun puolelle ja diplomaattisella puheella, hieman pilkesilmäkulmassa, neiti näpsä takaisi että herra tulisi mielellään jatkossakin maksamaan laskut meidän tiskille. Sen sijaan että maksaisi samasta palvelusta viisin kertaisen summan pankin tiskillä, jonne joutuisi jonottamaan 10 kertaa kauemmin. Kuka lähtee kimppaan pistämään bisnestä pystyyn?
Kaikki tietää että pankkien kassapalvelut ja teleoperaattorien asiakaspalvelut ovat ne mitkä tasaseen aina tökkii. No teleoperaattorit ovat sentään saaneet jotain tolkkua siihen. Toisin kuin pankkien kanssa mennään vain syvemmälle... ja ahneemmin.
Tänään Turun Sanomia (TS 19.1.2014) lukiessa törmäsin hyvin kirjoitettuun mielipidepalstan artikkeliin.
Suomalaiset omistaa M-birriä ja sitä kautta Suomalainen yritys vie mobiilipankkipalvelujen osaamista Etiopiaan. Ja samaan aikaan Suomalaiset mummot ja papat syrjitään jonottamaan pienen ikuisuuden, että pääsevät maksamaan maksuja ja KAAMEETA lisämaksua siitä, että eivät itse voi hoitaa koneella tai netissä näitä maksuja. Haluaisitko itse huonokuntoisena raahautua jonottamaan pankin kassalle pääsyä, kun laskujen maksu muutenkin on harrastuksista hauskin?
Kun ei itsellä enään ole ollut vanhempien tai isovanhempien talousasioita huollettavana, kun ovat pääasiassa kaikki jo menneet parempien asioiden piiriin, niin nykyään ei enään ole sillä tavalla omakohtaista kosketusta tähän asiaan. On kuitenkin mielenkiintoista, että ihmiset eivät ole enempää nousseet barrikadeille tämän aiheen takia. Luulisi että myös pankkivaikuttajilla olisi isovanhempia tai vanhempia sukulaisia, joiden täytyy raahautua rollaattorin kanssa pankkiin, saadakseen maksaa kohtuutonta lisähintaa siitä että ovat sinne asti vaivautuneet asiaa hoitamaan.
Palvelumaksun hinta
Miten voidaan periä viiden euron (5 €) veloitusta per lasku, kun yhden laskun maksuun siltä asiakaspalvelijalta menee ehkä 1 min. Tällöin siis yksi kassapalvelija tekee 300 euroa tunnissa pankille. Jos pankin kassavirkailijan palkka on vaikka 20 euroa tunnissa ja sosiaalikulut 60% saadaan tuntikuluksi 32 euroa. Tällöin pankille jäisi tuloja palkkakulujen jälkeen 268 euroa tunnissa.
Pankkivirkailijan kulut tuolla palkalla ja sosiaalikuluilla olisi pankille kuukaudessa 5129 euroa ja virkailijan itsensä saama tulo jotain 3200 euroa (miinus verot ja muut härpäkkeet). Toisaalta pankki tekisi kuussa tuloja 42 210 euroa ja siitä virkailijan palkkakulujen jälkeen jäisi 37 081 euroa.
Eikö lainat enään tuota pankeille, että pitää verottaa isovanhempia ja vähäosaisia?
Tämä pankkien palvelumaksu taitanee vaihdella pankeittain ja joillakin pankeilla on siihen palvelumaksuun alentavia toimintoja. Voisin kuvitella että Nordeassa nämä palvelut saa halvemmalla jos on etuasiakas tai avainasiakas. Samoin Osuuspankissa näitä varmaankin saa maksettua kertyneillä bonuksilla maksettua. Toisaalta se maksun summa on edelleen se viisi euroa, vaikka se menisi niistä bonuksista.
PeruskuvioKoko homman periaatehan on varsin selkeä. Pankki haluaa vähentää kulujaan ja kun palkkakulut ovat varmasti pankkienkin kulurakenteessa merkittävä tekijä, ovat he halunneet minimoida näitä kuluja - mika taas maksimoi voittoa. Pankki jos joku, on laitos mikä keskittyy talouden maksimointiin. Tästä kuitenkin konkretisoituu se nykypäivän tyypillinen tilanne, että laatu joko heikkenee tai katoaa. Mitä sitten? No kuuluuko Suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan se, että laitetaan nimenomaan vähäosaiset tai heikommat jonottamaan, kun eivät pysty muulla tavoin näitä asioita hoitamaan (ja vielä peritään siitä kaameaa lisäveloitusta, mikä ei ole missään järkisuhteessa mihinkään)?
Lääkettä idiotismiin
Ehdottaisin lääkkeeksi, että joku pankki ottaa hoitaakseen HYVÄT PANKKIPALVELUT. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi lisää kassatyöntekijöitä kykseiseen pankkiin, joka toki on pankin näkökulmasta kulu, mutta takaisi sen, että nämä pankin asiakkaat varmasti viihtyisivät, kun ei tarvitse jonottaa yli 20 minuuttia pankin asiakaspalvelu/kassajonossa. Pankki voisi luoda palvelutakuujärjestelmän, jossa asiakkaille taattaisiin pääsy kassalle 5 minuutin sisällä. Jos et pääse kassalle hoitamaan päivittäisiä asioitasi tässä ajassa, tehdään kassapalvelut ilmaiseksi ja saa hyvitykseksi jotain (vaikka pankin perusveloitukset - mitä näitä tilimaksuja ja muita nyt on - vuodeksi ilmaiseksi). Kyseinen pankki voisi markkinoida näitä palveluja näkyvästi lehdissä ja vaikka televisiossa. Varmaan rupeis kyseisen pankin ovat käymään tiuhaan ja rollaattorien sumaa purkamaan pitäisi palkata jo ovimies. Ihmisiä työllistyisi, mikä ei Suomen nykytilanteessa olisi lainkaan pahitteeksi ja ikäihmiset olisivat huomattavasti tyytyväisempiä. Tämän lisäsi kyseinen pankki varmaankin nettoaisi aika hyvät säästötilit, ovathan Suomalaisestsi tunnetusti pykänneet rahojaan tileille lojumaan ja tämä varmasti koksee erityisesti tätä iäkkäämpää porukkaa.
Björn Wahlroos ja muut pankkimaestrot tuskin tästä kiinnostuvat, mutta jos tuntisin jonkun "Liedon säästöpankin" tai vastaavan boutiquen päättäjähemmon, niin taatusti laittaisin kaverille viestiä, että mietippäs mikä sauma ja win-win case!
Tai vaikka uutta bisnestä pystyyn
Vaikka aiemmin yllälaskemani laskelmat ei varmaan ihan aktuellisti pidä paikkaansa, olisin kyllä täysin valmis perustamaan jonkun sopivan kumppanin kanssa tällaisen kassapalveluja tarjoavan yrityksen, jonka tehtävänä olisi vain palvella nopeasti ja tehokkaasti pankkien kassapalveluja. Miksi muuten tällaista ei ole perustettu? Eihän tolla laskelmalla tarvitse veloittaa kuin euro per maksettu lasku ja siltikin tulee 60 e tunnissa sisään. Jos vielä palkattaisiin se näpsäkkä, tyylitelty kassaneiti naputtelemaan tehokkaasti niitä laskuja koristelluilla kynsillään, niin tuo 1 lasku per minuutti voisi toteutuakkin. Tosin ajoittain vanhat herrat saattaisivat jäädä jutustamaan "neiti näpsää", mutta se taas menisi hyvän asiakaspalvelun puolelle ja diplomaattisella puheella, hieman pilkesilmäkulmassa, neiti näpsä takaisi että herra tulisi mielellään jatkossakin maksamaan laskut meidän tiskille. Sen sijaan että maksaisi samasta palvelusta viisin kertaisen summan pankin tiskillä, jonne joutuisi jonottamaan 10 kertaa kauemmin. Kuka lähtee kimppaan pistämään bisnestä pystyyn?
Kaikki tietää että pankkien kassapalvelut ja teleoperaattorien asiakaspalvelut ovat ne mitkä tasaseen aina tökkii. No teleoperaattorit ovat sentään saaneet jotain tolkkua siihen. Toisin kuin pankkien kanssa mennään vain syvemmälle... ja ahneemmin.
Myytävät IT laitteet
Olis paljon IT tavaraa myytävänä.
Löytyy servereitä, räkkejä, tietokoneita, johtoja, hallintalaitteita ja vaikka mitä.
Tavarat on poistettu konesalipalveluja tarjonneesta yrityksestä.
Räkit:
Palvelimet:
Osa palvelinraudoista voidaan myydä myös osina, jos esim. tarvitset tuuletinta palvelimeen, niin niitä löytyy irrallisia käyttämättömiä (80 mm) ja käytettyjä PC-tuulettimia, HP ProLiant tuulettimia, Sun palvelimien tuulettimia, jne. Samoin kovalevyjä löytyy monenlaisia. Perus PC-kovalevyjä, HP ProLiant kovalevyjä (vanhempia ja uudempia), Sun palvelimien kovalevyjä.
Johdot
Jos jokin kiinnostaa, ota yhteyttä.
Löytyy servereitä, räkkejä, tietokoneita, johtoja, hallintalaitteita ja vaikka mitä.
Tavarat on poistettu konesalipalveluja tarjonneesta yrityksestä.
Räkit:
- 2 kpl Rittalin hyviä ja isoja kaappeja, ylhäällä muutamat tuulettimet ja edessä etupaino, tuotantovalmiita konesalikaapeiksi
- 2 kpl erikoisempia Rittalin verkkolaitekaappeja (ollut osittain konekäytössä, mutta mahtuu vain lyhyet laitteet, ei täyspitkät Rack-serverit), haasteellisempia kasata
- 1 kpl vanha serverikaappi, johon menee kyllä pitkät serverit, mutta pari vanhaa kaapelilaatikkoa vielä kiinni, joten täyspitkät serverit ei mene koko kaapin matkalta, purkamatta laatikoita pois. Ei ole täyskorkea, korkeus jotain 190 cm.
Palvelimet:
- x86 ja AMD64 palvelimia (HP ProLiant DL sarjaa, Linux-käytössä olleita custom palvelimia, jne)
- Sun Solaris SPARC alustan palvelimia (Sun Fire V240 (monta, yksi tuliterä paketissa), Sun Fire V120, Sun Fire V450 ja sekalaista vanhempaa Sun rautaa)
- Kovalevyjä
- Tarvikkeita
- Muutama käsittämätön rotjake, jota harva edes osaa käyttää
Osa palvelinraudoista voidaan myydä myös osina, jos esim. tarvitset tuuletinta palvelimeen, niin niitä löytyy irrallisia käyttämättömiä (80 mm) ja käytettyjä PC-tuulettimia, HP ProLiant tuulettimia, Sun palvelimien tuulettimia, jne. Samoin kovalevyjä löytyy monenlaisia. Perus PC-kovalevyjä, HP ProLiant kovalevyjä (vanhempia ja uudempia), Sun palvelimien kovalevyjä.
Johdot
- Verkkokaapeleita (osa CAT6, osa CAT5.e ja osa CAT5), suoralta kädeltä enemmän kuin pari muovikassia
- Virtajohtoja (tavallisia schuko-liittimellä, sekä esim. UPS käyttöön sopivia), enemmän kuin pari muovikassia
- Serial-kaapeleita
- Parallel-kaapeleita
- SCSI-kaapeleita
- Konsolikaapeleita
Jos jokin kiinnostaa, ota yhteyttä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)