Burger King - Avajaiset

Vaimoni kaverin kautta meidät kutsuttiin Turun Burger Kingin avajaisiin (vai oliko kyseessä vain työntekijöiden koulutustilaisuus?). Valitettavasti vaimoni ei päässyt osallistumaan, mutta päästiin sitten kaverini kanssa vetämään purilaisia äijämeiningillä.

Oltiin paikan päällä etuajassa, joten kierrettiin vähän Hansan Kultataloa ennen entryä ja olihan ovelle sitten jo kertynyt jonoa. Kello oli vasta 17:04 ja porukkaa oli miltei tupa täynnä jo tuohon aikaan, vaikka kyseessä oli kutsutilaisuus. No voiko muuta odottaa kun jakaa Suomalaisille ilmaisia purilaisia? ;)

Kun päästiin tiskille, alkoi keittiöllä olemaan hieman tuskaa asiakkaiden tilauksien toteuttamisen kanssa. Ennen tätä homma oli näyttänyt toimivan aika sukkelaan, meitä edeltäneelle porukalle. Populaa tiskin takana oli ainakin riittävästi. Nuoria työntekijöitä oli kuin sieniä syksyisessä metsässä. Suhteellisen hyvin homma näytti kuitenkin toimivan. Erityisesti silmään pisti, että kaikki työntekijät olivat erittäin positiivisia ja hymy ei hyytynyt, vaikka vähän tilausmäärä rupes tekemään hässäkkää. Yleensähän Suomessa huomaa aika pian tiskiltä, että onko keittiössä kaikki ok. Hieman jonossa ehkä kutsumetodi sukkas ("Täällä on vapaa kassa" jäi muutamilta kuulematta ja sinne meni joku joka ei olisi ollut vuorossa). Olin ajatellut hiukan testata tiskin tietämystä ja siinä tuotetaulua tuijottaessa rupesinkin arpomaan, mikä ero on Crispy Chickenillä ja Tender Crisp Chickenillä.
Tein tilaukseni ja kysyin tätä. Kassalla ollut henkilö ei tähän osannut vastata, mutta osoitti kysymyksen vanhemmalle henkilölle (toimenkuva ei selvinnyt), joka sitten osasikin vastata kysymykseen. Tenderissä oli makeampi maku ja toisessa niistä (kait se oli tuo Crispy Chicken) oli käytetty muroja tekemään pihvistä vielä enemmän "Crispy".

Tilaukseni oli 2 purilaista, 1 whopper ateriana ja 1 steakhouse, sekä 4:n palan chili snack ja yksi donitsi jälkkäriksi. Burgerin kohdalla kysyttiin, että otanko sen tuplana tai triplana, niin pakko oli jättää väliin ja tyytyä normaaliin yhden pihvin versioon, koska muuten olis voinut tehdä tiukkaa jaksaa kaksi purilaista putkeen. Ei enään ole ihan samaa ruuan mättäämis voimaa kuin pentuna, kun saattoi Porin Jazzeilla vetää neljä hodaria putkeen ja jäi vielä nälkä.
Seurassani ollut Sami otti Steakhousen ja

1. Whopper. Taittui helposti ja onhan se tämän purilaisketjun ykköstuote. Whopperistaan Burger King tunnetaan. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei ehkä ollut ihan omaan makumaailmaani niin sopiva, kuin odotin. Siis ihan hyväähän se oli ja varmasti monet tykkää. Käykää siis itse testaamassa, oletteko Whopper-ihmisiä vai ette, varmasti moni on.
2. Steakhouse. Oli hyvä. Pidin BBQ-kastikkeen mausta  ja se teki burgeriin ehdottomasti tärkeän lisän. Ehkä myös vähempi määrä kasviksia purilaisessa sopi omaan paletteen paremmin kuin Whopperin sisällössä. Mukana ollut Sami myös kehui tätä "hyväksi purilaiseksi".
Voin myös sanoa, että itselle olisi kyllä riittänyt yksikin hampurilainen, varsinkin jos sen ottaa tuplana (siis kahdella pihvillä).
3. Chili snacksit. Olivat tosiaan hyviä. Ei liian tulisia, mutta maistuivat kuitenkin. En huomannut katsoa näiden hintaa, joten en pysty sanomaan hinta/laatu-suhteesta, mutta ainakin mausta pidin. 4 snacksin setti ei toki ole mikään iso, mutta siellä oli saatavissa isompikin setti.
4. Juomat. Oli hyvää ja erittäin hieno ominaisuus on tämä jenkkilästä tuttu Refill mahdollisuus. Elikkä voit käydä tankkaamassa mukiin lisää juotavaa automaatista, jos eka muki ei riitä. Tähän tykästyin jo 2007-2008 tehdyillä Jenkkilän matkoilla ja se oli yleisesti käytössä muissakin ravintoloissa, kuin vain pikaruokamestoissa.
5. Ranskikset. Olivat ihan hyviä. Itse käytän ketsuppia ranskisten kanssa, joten sitä olisi saanut olla itsehaettavissa, mutta saihan sitä ihan sukkelaan tiskiltäkin haettua. Olisi pitänyt huomata pyytää sitä tilauksen yhteydessä. Voi olla että tiskillä tarjoillut henkilö ei huomannut tarjota sitä, kun meidän kohdalla oli jo sitä hässäkkää. Ranskalaiset olivat huomattavasti isompina siivuina, kuin mitä esim. Hesellä ja Mäkkärillä. Vaikea sanoa kumpi on mielestäni oikea tie, mutta saattaa jopa olla että tämä olisi parempi.

Ravintolassa törmäsin häissämme juuri olleeseen Jenniin, joka kertoi ottaneensa kotiin burger setin viemisiksi miehelleen. No pitihän tästä vihjeestä ottaa vaarin ja vein tilaamani donitsin, sekä tiskiltä hakemani suklaamuffinsin kotiin viemisiksi. Mukanani ollut Sami kehui tuota suklaamuffinssia, jonka hän oli valinnut jälkiruuakseen, joten siksi kehujen pohjalta valitsin juuri sen kotiin viemisiksi. Kotona oli erittäin hyvä vastaanotto, kun kerran muisti viedä makeat mukana. ;)
Suosittelen tätä kaikille tuoreille aviomiehille ja sellaisiksi pyrkiville.

Ehdoton suositukseni olisi, että Burger Kingin tulisi avata omat Suomen sivut mahdollisimman pian. Eroja esim. menussa Jenkkilän tarjontaan näyttäisi olevan ja itsekin olisi kiinnostanut tutustua nimenomaan Suomen Burger Kingin sivuihin.



Kiitokset Turun Burger Kingille!
Meille ainakin jäi hyvä maku tästä kokemuksesta.

Sami

Häämatka - rantapäivä - lauantai

Hotellihuoneessa pidettiin palaveria, että mitäs tänään nyt sit tehdään. Tarkoitus oli löhötä hotellin altaalla ja rannalla. Samalla nauttia hotellin ruuista ja ottaa hyvin chillisti. No kuulostihan se hyvältä, mutta kyllä se veri veti niille hienoille rannoille, joilla myös uimisesta olis päässyt nauttimaan. Tuore vaimo  näki poltteeni vuokrata auto vielä ekstrapäiväksi, vaikka en sitä sanonutkaan. Joten "vastahakoisesti" suostuin tähän ajatukseen, kun hän sitä ehdotti. Mentiin aamupalalle iloisina, tietäen että tästäkin tulisi loistava päivä. Perusaamupalan jälkeen painuttiin hotellin aulassa jälleen tiskinsä takana istuvan autovuokraajan luokse. Todettiin ettei me pystytä pysymään tästä autosta erossa ja kysyttiin mihin hintaan ekstrapäivä irtoisi. Se lähti samaan hintaan kuin mitä oli maksettu niistä kolmesta päivästä per päivä, joten mahtui juuri ajatuksiini. Ei nyt mikään halpa lisäkustannus, mutta pidettiin sitä kyllä sen arvoisena, että päästäisiin sinne rannalle mihin haluttiin. Ja sinne mentiin... samantien kamat huoneesta mukaan ja tien päälle. Mentiin tällä kertaa eri kohdasta saaren toiselle puolelle. Tie meni jälleen kiemurrellen mäkien rinteillä ja laaksojen välissä.

Tultiin itärannikolle rempassa olevan kirkon tornin kohdalla. Joten oltiin siinä vaiheessa jo aika lähellä Lindosia. Matka tähän risteykseen Ialyssoksesta kesti jotain puolitoista tuntia ja yhteensä jotain pyöreät pari tuntia kun päästiin St. Paul´s bayn (Pyhän Paavalin lahti?) rannalle katsomaan mihin mennään polttamaan iho karrelle.
Lahden (jota itse olisin enemmänkin kutsunut laguuniksi) molemmilla puolilla oli uimaranta ja kahvila/ravintola yhdistelmä. Jotenkin vasen puoli tuntui istuvan meille paremmin, kallioisine auringossapalamispaikkoineen ja vähemmällä perushiekkarannan tuntumalla. Aurinkovarjopaikat oli jo lähes otettu tässä vaiheessa, vaikka kello oli jotain 11 aamupäivällä. No löyty sieltä vielä meillekin sopiva spotti. Ranta oli tosiaan sellaista meren koluamaa, luonnon reittimää kiveä, jota Kreikan saarilla on paljon. Ylemmät kerrokset kalliossa, joissa oli aurinkovarjopaikkoja, oli päällystetty meren pyöristämillä vaaleilla kivillä. Alemmat kerrokset oli rantahiekkaa. Varattiin meidän paikka ja lähdin ostamaan juotavaa ravintolasta. Varjoja varaava mies, joka oli töissä ravintolassa sai mut kiinni rannalla ja paikka maksu oli Rhodoksen aika standardilta vaikuttava 8 euroa kahdesta paikasta päiväksi.

Aurinko oli tarttunut matkalla yllättävän vähän, joten olin suunnitellut olla ilman SPF:ä, mutta ei kyllä viitsinyt ottaa makkarariskiä, joten päätin nauttia auringosta suojakuoren alla. Pystyttiin olemaan rannalla koko päivä! Se oli meiltä aika uskomaton suoritus. Yleensä puolipäivää on mulle maksimi, kun alkaa jo jalka vipattaa johonkin suuntaan ja pelkkä möllötys auringon paahteessa ei enään maistu. Käytiin moneen kertaan uimassa upean lämpimässä ja kirkkaassa "laguunin" vedessä. Oli hauskaa mennä yhdessä veteen. Sit kun kuivateltiin uimisen jälkeen, poksautettiin rannalla Tjäreborgin häälahjaksi lahjoittama kuohari. Yritin ottaa siitä videotakin, mutta en tiedä mitä siinä näkyy, joten voi olla että se katoaa vielä bittiavaruuteen.

Häämatka - Eka ajopäivä - keskiviikko

Ekana ajopäivänä haettiin vuokra-auton avaimet aamupalan jälkeen hotellin aulan autovuokraamosta. Soppari oli tehty jo maanantaina, joten homma oli jo valmiiksi hoidossa. Saatiin 20 euron pantti takaisin, auton avaimet käteen ja ohjeita kohteista, sekä erittäin tärkeä kartta. Kartta oli varsin hyvä ja huomattavasti parempi kuin Tjäreborgin saapumisbussissa antama.

Ekana ajopäivänä lähdettiin hotellilta helpoimpaan suuntaan, elikkä oikealle pitkin saaren länsirannikkoa. Tämä oli helpompi suunta erityisesti koska se oli pois päin Rhodoksesta ja siten sai totutella vuokra-autoon rauhassa rural-teillä. Audi A3 diesel tomaatilla kulki hyvin ja aika ketterästi. Kulutus oli tosi maltillinen ja käytettävyys varsin hyvä. Enpä ole ollut Audi-miehiä, mutta tässä oli vähän potentiaalia kääntyä siihen suuntaan. Ilmastointi oli riittävä, mutta toisinaan olisi saanut olla tehokkaampikin ja muutaman kerran kaipasi automaatti-ilmastointia. Kun auto vuokrattiin, kone ilmoitti vanhan keskikulutuksen olleen 6.1 l dieseliä sadalla. Stronic vaihteet oli kivat, mutta eipä juuri tullut manuaalivaihtoja tehtyä. Tarvittaessa sporttivaihteet päälle ja se riitti.
Kysyttiin kyllä myös Cabriolet-version hintaa, mutta olis ollu 3:lta päivältä huntti lisää (33 e per pv), joten ei nähty että olis ollu sen arvoista.

Auton vuokraaja oli neuvonut meille kartalta sellaisen paikan kuin Peloudes, jossa oli perhoslaakso. Kuulosti kivalta ja oli sopivassä kohdassa ensimmäiseksi etapiksi. Päästiin sinne ilman sen ihmeempiä etsimistä. Perillä oli paikallinen häsääjä näyttämässä parkkipaikkoja ja jakamassa mainoslappuja turisteille. Jonkin myyntipuheenkin piti old kamirosista, jossa olis joku taverna. Ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Auto jäi tietysti täyteen auringon paahteeseen.

Armoton hiki alkoi heti. Jo ennen kuin päästiin itse laaksoon, paita oli ihan märkä. Vaikka auton mittari näytti jotain 32C, niin tuntu huomattavasti enemmältä. Perhoslaaksoon oli (luonnollisesti) sisäänpääsymaksu. Muistaakseni jotain 6 euroa per nuppi. Laaksossa oli kapea polku, jota kiivettiin ylös. Oikealla puolella oli puro, joka valui rauhassa alaspäin (no harvoin ne ylöspäinkään valuu). Tätä tiettyä perhoslajiketta oli paljon. Se oli ihan hienon näköinen, mutta olimme odottaneet useita perhoslajikkeita ja ehkä enemmän erilaista tietoutta kyseisistä perhoslajeista. Kaksi saman liskolajin edustajaa bongattiin myös. Yleensä olen joka matkalla bongannut vähintään yhden liskon, joten nyt ei jääty standardeista. Kaunis sininen selkä liskolla teki vaikutuksen. Kokemus kävi ihan fyysisestä touhusta polun nousua tehdessä, mutta kokemus jäi kyllä vajaaksi. Saarella nähtiin myöhemmin kauniita keltaisia ja valkoisia lajikkeita, joita olisi ollut hienoa nähdä täällä lähempänä, toki luonnollisuudesta pitää sinäänsä antaa pisteet.

Seuraavana kohteena oli Kamiroksen akropolis. Siinä oli seuraava todella hikinen paikka. Auto näytti vain jotain 34C astetta, mutta tuntui kyllä enemmänkin 40C asteelta. Mikäs siinä sinäänsä, eikä ole tarkoitus valittaa, kun nauttikin koko matkasta, mutta toi elävänä ihmishikialtaana lilluminen oli vähän ärsyttävää. Raunioita ja sinäänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei ehkä saanut tarpeeksi kuvaa siitä millainen se olisi ollut elävänä, antiikinajan kaupunkina. Tämä oli yksi kolmesta akropoliksesta, joissa Rhodoksella on ollut sivilisaatiota BC.

Tarkoituksena oli jatkaa Kamiroksen jälkeen Monolithoksen linnan raunioille, mutta kello alkoi olemaan sen verran, että lähdettiin takaisin hotlalle.
Hotlalla vedettiin pitkät housut jalkaan (arvaa oliko hienoa käydä suihkussa kaiken sen hikoilun jälkeen) ja mentiin hotellin all inclusive -päivälliselle. Hotlalla oli siis pitkät housut -pakko päivälliselle, kaikilla kolmella ravintolalla.