Vaimoni kaverin kautta meidät kutsuttiin Turun Burger Kingin avajaisiin (vai oliko kyseessä vain työntekijöiden koulutustilaisuus?). Valitettavasti vaimoni ei päässyt osallistumaan, mutta päästiin sitten kaverini kanssa vetämään purilaisia äijämeiningillä.
Oltiin paikan päällä etuajassa, joten kierrettiin vähän Hansan Kultataloa ennen entryä ja olihan ovelle sitten jo kertynyt jonoa. Kello oli vasta 17:04 ja porukkaa oli miltei tupa täynnä jo tuohon aikaan, vaikka kyseessä oli kutsutilaisuus. No voiko muuta odottaa kun jakaa Suomalaisille ilmaisia purilaisia? ;)
Kun päästiin tiskille, alkoi keittiöllä olemaan hieman tuskaa asiakkaiden tilauksien toteuttamisen kanssa. Ennen tätä homma oli näyttänyt toimivan aika sukkelaan, meitä edeltäneelle porukalle. Populaa tiskin takana oli ainakin riittävästi. Nuoria työntekijöitä oli kuin sieniä syksyisessä metsässä. Suhteellisen hyvin homma näytti kuitenkin toimivan. Erityisesti silmään pisti, että kaikki työntekijät olivat erittäin positiivisia ja hymy ei hyytynyt, vaikka vähän tilausmäärä rupes tekemään hässäkkää. Yleensähän Suomessa huomaa aika pian tiskiltä, että onko keittiössä kaikki ok. Hieman jonossa ehkä kutsumetodi sukkas ("Täällä on vapaa kassa" jäi muutamilta kuulematta ja sinne meni joku joka ei olisi ollut vuorossa). Olin ajatellut hiukan testata tiskin tietämystä ja siinä tuotetaulua tuijottaessa rupesinkin arpomaan, mikä ero on Crispy Chickenillä ja Tender Crisp Chickenillä.
Tein tilaukseni ja kysyin tätä. Kassalla ollut henkilö ei tähän osannut vastata, mutta osoitti kysymyksen vanhemmalle henkilölle (toimenkuva ei selvinnyt), joka sitten osasikin vastata kysymykseen. Tenderissä oli makeampi maku ja toisessa niistä (kait se oli tuo Crispy Chicken) oli käytetty muroja tekemään pihvistä vielä enemmän "Crispy".
Tilaukseni oli 2 purilaista, 1 whopper ateriana ja 1 steakhouse, sekä 4:n palan chili snack ja yksi donitsi jälkkäriksi. Burgerin kohdalla kysyttiin, että otanko sen tuplana tai triplana, niin pakko oli jättää väliin ja tyytyä normaaliin yhden pihvin versioon, koska muuten olis voinut tehdä tiukkaa jaksaa kaksi purilaista putkeen. Ei enään ole ihan samaa ruuan mättäämis voimaa kuin pentuna, kun saattoi Porin Jazzeilla vetää neljä hodaria putkeen ja jäi vielä nälkä.
Seurassani ollut Sami otti Steakhousen ja
1. Whopper. Taittui helposti ja onhan se tämän purilaisketjun ykköstuote. Whopperistaan Burger King tunnetaan. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei ehkä ollut ihan omaan makumaailmaani niin sopiva, kuin odotin. Siis ihan hyväähän se oli ja varmasti monet tykkää. Käykää siis itse testaamassa, oletteko Whopper-ihmisiä vai ette, varmasti moni on.
2. Steakhouse. Oli hyvä. Pidin BBQ-kastikkeen mausta ja se teki burgeriin ehdottomasti tärkeän lisän. Ehkä myös vähempi määrä kasviksia purilaisessa sopi omaan paletteen paremmin kuin Whopperin sisällössä. Mukana ollut Sami myös kehui tätä "hyväksi purilaiseksi".
Voin myös sanoa, että itselle olisi kyllä riittänyt yksikin hampurilainen, varsinkin jos sen ottaa tuplana (siis kahdella pihvillä).
3. Chili snacksit. Olivat tosiaan hyviä. Ei liian tulisia, mutta maistuivat kuitenkin. En huomannut katsoa näiden hintaa, joten en pysty sanomaan hinta/laatu-suhteesta, mutta ainakin mausta pidin. 4 snacksin setti ei toki ole mikään iso, mutta siellä oli saatavissa isompikin setti.
4. Juomat. Oli hyvää ja erittäin hieno ominaisuus on tämä jenkkilästä tuttu Refill mahdollisuus. Elikkä voit käydä tankkaamassa mukiin lisää juotavaa automaatista, jos eka muki ei riitä. Tähän tykästyin jo 2007-2008 tehdyillä Jenkkilän matkoilla ja se oli yleisesti käytössä muissakin ravintoloissa, kuin vain pikaruokamestoissa.
5. Ranskikset. Olivat ihan hyviä. Itse käytän ketsuppia ranskisten kanssa, joten sitä olisi saanut olla itsehaettavissa, mutta saihan sitä ihan sukkelaan tiskiltäkin haettua. Olisi pitänyt huomata pyytää sitä tilauksen yhteydessä. Voi olla että tiskillä tarjoillut henkilö ei huomannut tarjota sitä, kun meidän kohdalla oli jo sitä hässäkkää. Ranskalaiset olivat huomattavasti isompina siivuina, kuin mitä esim. Hesellä ja Mäkkärillä. Vaikea sanoa kumpi on mielestäni oikea tie, mutta saattaa jopa olla että tämä olisi parempi.
Ravintolassa törmäsin häissämme juuri olleeseen Jenniin, joka kertoi ottaneensa kotiin burger setin viemisiksi miehelleen. No pitihän tästä vihjeestä ottaa vaarin ja vein tilaamani donitsin, sekä tiskiltä hakemani suklaamuffinsin kotiin viemisiksi. Mukanani ollut Sami kehui tuota suklaamuffinssia, jonka hän oli valinnut jälkiruuakseen, joten siksi kehujen pohjalta valitsin juuri sen kotiin viemisiksi. Kotona oli erittäin hyvä vastaanotto, kun kerran muisti viedä makeat mukana. ;)
Suosittelen tätä kaikille tuoreille aviomiehille ja sellaisiksi pyrkiville.
Ehdoton suositukseni olisi, että Burger Kingin tulisi avata omat Suomen sivut mahdollisimman pian. Eroja esim. menussa Jenkkilän tarjontaan näyttäisi olevan ja itsekin olisi kiinnostanut tutustua nimenomaan Suomen Burger Kingin sivuihin.
Kiitokset Turun Burger Kingille!
Meille ainakin jäi hyvä maku tästä kokemuksesta.
Sami
maanantai 15. syyskuuta 2014
tiistai 2. syyskuuta 2014
Häämatka - rantapäivä - lauantai
Hotellihuoneessa pidettiin palaveria, että mitäs tänään nyt sit tehdään. Tarkoitus oli löhötä hotellin altaalla ja rannalla. Samalla nauttia hotellin ruuista ja ottaa hyvin chillisti. No kuulostihan se hyvältä, mutta kyllä se veri veti niille hienoille rannoille, joilla myös uimisesta olis päässyt nauttimaan. Tuore vaimo näki poltteeni vuokrata auto vielä ekstrapäiväksi, vaikka en sitä sanonutkaan. Joten "vastahakoisesti" suostuin tähän ajatukseen, kun hän sitä ehdotti. Mentiin aamupalalle iloisina, tietäen että tästäkin tulisi loistava päivä. Perusaamupalan jälkeen painuttiin hotellin aulassa jälleen tiskinsä takana istuvan autovuokraajan luokse. Todettiin ettei me pystytä pysymään tästä autosta erossa ja kysyttiin mihin hintaan ekstrapäivä irtoisi. Se lähti samaan hintaan kuin mitä oli maksettu niistä kolmesta päivästä per päivä, joten mahtui juuri ajatuksiini. Ei nyt mikään halpa lisäkustannus, mutta pidettiin sitä kyllä sen arvoisena, että päästäisiin sinne rannalle mihin haluttiin. Ja sinne mentiin... samantien kamat huoneesta mukaan ja tien päälle. Mentiin tällä kertaa eri kohdasta saaren toiselle puolelle. Tie meni jälleen kiemurrellen mäkien rinteillä ja laaksojen välissä.
Tultiin itärannikolle rempassa olevan kirkon tornin kohdalla. Joten oltiin siinä vaiheessa jo aika lähellä Lindosia. Matka tähän risteykseen Ialyssoksesta kesti jotain puolitoista tuntia ja yhteensä jotain pyöreät pari tuntia kun päästiin St. Paul´s bayn (Pyhän Paavalin lahti?) rannalle katsomaan mihin mennään polttamaan iho karrelle.
Lahden (jota itse olisin enemmänkin kutsunut laguuniksi) molemmilla puolilla oli uimaranta ja kahvila/ravintola yhdistelmä. Jotenkin vasen puoli tuntui istuvan meille paremmin, kallioisine auringossapalamispaikkoineen ja vähemmällä perushiekkarannan tuntumalla. Aurinkovarjopaikat oli jo lähes otettu tässä vaiheessa, vaikka kello oli jotain 11 aamupäivällä. No löyty sieltä vielä meillekin sopiva spotti. Ranta oli tosiaan sellaista meren koluamaa, luonnon reittimää kiveä, jota Kreikan saarilla on paljon. Ylemmät kerrokset kalliossa, joissa oli aurinkovarjopaikkoja, oli päällystetty meren pyöristämillä vaaleilla kivillä. Alemmat kerrokset oli rantahiekkaa. Varattiin meidän paikka ja lähdin ostamaan juotavaa ravintolasta. Varjoja varaava mies, joka oli töissä ravintolassa sai mut kiinni rannalla ja paikka maksu oli Rhodoksen aika standardilta vaikuttava 8 euroa kahdesta paikasta päiväksi.
Aurinko oli tarttunut matkalla yllättävän vähän, joten olin suunnitellut olla ilman SPF:ä, mutta ei kyllä viitsinyt ottaa makkarariskiä, joten päätin nauttia auringosta suojakuoren alla. Pystyttiin olemaan rannalla koko päivä! Se oli meiltä aika uskomaton suoritus. Yleensä puolipäivää on mulle maksimi, kun alkaa jo jalka vipattaa johonkin suuntaan ja pelkkä möllötys auringon paahteessa ei enään maistu. Käytiin moneen kertaan uimassa upean lämpimässä ja kirkkaassa "laguunin" vedessä. Oli hauskaa mennä yhdessä veteen. Sit kun kuivateltiin uimisen jälkeen, poksautettiin rannalla Tjäreborgin häälahjaksi lahjoittama kuohari. Yritin ottaa siitä videotakin, mutta en tiedä mitä siinä näkyy, joten voi olla että se katoaa vielä bittiavaruuteen.
maanantai 1. syyskuuta 2014
Häämatka - Eka ajopäivä - keskiviikko
Ekana ajopäivänä haettiin vuokra-auton avaimet aamupalan jälkeen hotellin aulan autovuokraamosta. Soppari oli tehty jo maanantaina, joten homma oli jo valmiiksi hoidossa. Saatiin 20 euron pantti takaisin, auton avaimet käteen ja ohjeita kohteista, sekä erittäin tärkeä kartta. Kartta oli varsin hyvä ja huomattavasti parempi kuin Tjäreborgin saapumisbussissa antama.
Ekana ajopäivänä lähdettiin hotellilta helpoimpaan suuntaan, elikkä oikealle pitkin saaren länsirannikkoa. Tämä oli helpompi suunta erityisesti koska se oli pois päin Rhodoksesta ja siten sai totutella vuokra-autoon rauhassa rural-teillä. Audi A3 diesel tomaatilla kulki hyvin ja aika ketterästi. Kulutus oli tosi maltillinen ja käytettävyys varsin hyvä. Enpä ole ollut Audi-miehiä, mutta tässä oli vähän potentiaalia kääntyä siihen suuntaan. Ilmastointi oli riittävä, mutta toisinaan olisi saanut olla tehokkaampikin ja muutaman kerran kaipasi automaatti-ilmastointia. Kun auto vuokrattiin, kone ilmoitti vanhan keskikulutuksen olleen 6.1 l dieseliä sadalla. Stronic vaihteet oli kivat, mutta eipä juuri tullut manuaalivaihtoja tehtyä. Tarvittaessa sporttivaihteet päälle ja se riitti.
Kysyttiin kyllä myös Cabriolet-version hintaa, mutta olis ollu 3:lta päivältä huntti lisää (33 e per pv), joten ei nähty että olis ollu sen arvoista.
Auton vuokraaja oli neuvonut meille kartalta sellaisen paikan kuin Peloudes, jossa oli perhoslaakso. Kuulosti kivalta ja oli sopivassä kohdassa ensimmäiseksi etapiksi. Päästiin sinne ilman sen ihmeempiä etsimistä. Perillä oli paikallinen häsääjä näyttämässä parkkipaikkoja ja jakamassa mainoslappuja turisteille. Jonkin myyntipuheenkin piti old kamirosista, jossa olis joku taverna. Ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Auto jäi tietysti täyteen auringon paahteeseen.
Armoton hiki alkoi heti. Jo ennen kuin päästiin itse laaksoon, paita oli ihan märkä. Vaikka auton mittari näytti jotain 32C, niin tuntu huomattavasti enemmältä. Perhoslaaksoon oli (luonnollisesti) sisäänpääsymaksu. Muistaakseni jotain 6 euroa per nuppi. Laaksossa oli kapea polku, jota kiivettiin ylös. Oikealla puolella oli puro, joka valui rauhassa alaspäin (no harvoin ne ylöspäinkään valuu). Tätä tiettyä perhoslajiketta oli paljon. Se oli ihan hienon näköinen, mutta olimme odottaneet useita perhoslajikkeita ja ehkä enemmän erilaista tietoutta kyseisistä perhoslajeista. Kaksi saman liskolajin edustajaa bongattiin myös. Yleensä olen joka matkalla bongannut vähintään yhden liskon, joten nyt ei jääty standardeista. Kaunis sininen selkä liskolla teki vaikutuksen. Kokemus kävi ihan fyysisestä touhusta polun nousua tehdessä, mutta kokemus jäi kyllä vajaaksi. Saarella nähtiin myöhemmin kauniita keltaisia ja valkoisia lajikkeita, joita olisi ollut hienoa nähdä täällä lähempänä, toki luonnollisuudesta pitää sinäänsä antaa pisteet.
Seuraavana kohteena oli Kamiroksen akropolis. Siinä oli seuraava todella hikinen paikka. Auto näytti vain jotain 34C astetta, mutta tuntui kyllä enemmänkin 40C asteelta. Mikäs siinä sinäänsä, eikä ole tarkoitus valittaa, kun nauttikin koko matkasta, mutta toi elävänä ihmishikialtaana lilluminen oli vähän ärsyttävää. Raunioita ja sinäänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei ehkä saanut tarpeeksi kuvaa siitä millainen se olisi ollut elävänä, antiikinajan kaupunkina. Tämä oli yksi kolmesta akropoliksesta, joissa Rhodoksella on ollut sivilisaatiota BC.
Tarkoituksena oli jatkaa Kamiroksen jälkeen Monolithoksen linnan raunioille, mutta kello alkoi olemaan sen verran, että lähdettiin takaisin hotlalle.
Hotlalla vedettiin pitkät housut jalkaan (arvaa oliko hienoa käydä suihkussa kaiken sen hikoilun jälkeen) ja mentiin hotellin all inclusive -päivälliselle. Hotlalla oli siis pitkät housut -pakko päivälliselle, kaikilla kolmella ravintolalla.
tiistai 26. elokuuta 2014
Häämatka - Marmaris päivä - Tiistai
Herättiin aikaisin, kun oltiin eilen sammuttu niin aikaisin ja kun tänään piti ehtiä Marmariksen lauttaan.
Lautan piti lähteä yhdeksältä ja meidän piti ehtiä sinne tekemään check-in 0830. Ehdittiin kyllä lauttaan ja ottaan pienet pikaiset aamupalat hotlalla ennen taksia.
Kirjoitan näitä nyt täällä lautalla, kun se lilluu rauhallisesti kohti Turkkia - mutta nyt toi nuorikkoni hermostuu tossa vieressä, joten pitää lopettaa tää naputtelu.
_____________________
Joo, nyt ollaan paluumatkalla Turkista Kreikkaan. En voi kyllä sanoa että Turkki olis vienyt sydäntäni. Ihan mielenkiintoinen päiväretki Marmarikselle, mutta jos se on samanlaista muissa Turkin kohteissa, ei ole kyllä mikään pakko nähdä enempää. En siis missään nimessä valita, rantaympäristö oli ihan hienoa ja myyjät (tyrkyttäjät) oli jotakuinkin siedettäviä. Siellä näytti olevan paljon puustoa maalle päin jne.
Oletettiin että siellä olis halpaa, mutta ei se nyt niin halpaa ollut. Ruoka-annos varsin lokaalissa mestassa maksoi jotain 18 liiraa, joka oli about 6 egee paikan päällä vaihdettua. Turistikahvilassa taas pari väsynyttä toastia ja neljä juomaa maksoi jotain 36 liiraa, siis about 12 euroa. Toki jostain paikoista saatiin feikkipaitoja noin kympillä, mikä oli ihan kiva hinta kohtalaisen laadukkaasta feikistä. Toki se bargaining meni jo huutamiseksi ekassa liikkeessä.
Löydettiin myös vähän jotain tuliaisia tuolta reissulta.
Matka maksoi 30 euroa per pää, kun eilen ostettiin liput ja siihen päälle tänään 15 euroa veroa check-in yhteydessä. joten 45 euroa per pää nyt ei ollut mikään halpa hinta, mutta olihan se ok sinäänsä että nähtiin toinenkin lomakohde samalla reissulla. Toki aasian hintoihin tottuneena tää kaikki tuntuu vähän kalliilta. Vaan eipä sitä nyt häämatkalle pahemmin tule mietittyä.
Seuraavaksi on tarkoitus mennä hotellilla suihkuun ja nauttia häälahjaksi Tjareborgilta saamamme rose-kuohuviini. Se oli heiltä eilen toimitettu meidän huoneeseen ja oli mukava yllätys, joka ajateltiin nauttia nyt.
Häämatka - toinen päivä - maanantai
Toisena päivä herättiin suhteellisen aikaisin. ottaen huomioon kerätty univelka.
Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupoille Rhodoksen keskustaan. oltiin siellä pyörimässä jostain yhdestätoista viiteen. Jalat pisti hermoratoihin aika kiprakkaa viestiä, kun päästiin takaisin hotellille. oli kyllä ihan mielenkiintoista olla kaupoilla, mutta mitään kauhean helpolla ei löydetty ostettavaa. Zarasta olisin ostanut 4 paitaa, mutta eihän ne tietenkään Suomalaiselle miehelle mahdu.
No hattu sentään löyty, yksi nahkainen vyö ja yksi kevyt kesäpaita. Vaimo löysi tosi hyvään hintaan Italialais-tyyppisiä kenkiä. Paikan nimi oli Scandal- fashion store. Tolla nimellä hiukan epäilytti. Ekana huomion kiinnitti Victorias secret -shown tyyppiset kengät. Niistä ei, harmi kyllä, löytynyt 41 kokoa, mut sentään kahdet kengät lähti mukaan.
Shoppailussa huomattiin mukavan oloinen "George & Maria" ravintola. Tilattiin molemmille Leftiko, kun suosittelin sitä aiemmasta Kreikan reissustani oppineena.
Ai että oli Jumalaisen hyvää! Ei lainkaan haitannut, että "ilmainen" lounas hotellilla vaihdettiin tähän. Loistava kokemus! George oli hyvin sosiaalinen ja puhui englantia hyvin.
Kun päästiin hotellille takas, mentiin suihkun kautta uimaan hotellin altaalle. Ei pöllömpi allas. Mukavan kokoinen ja hyvä syvyys (siis ei liian matala aikuiselle ihmiselle, mutta kuitenkin mukava lapsillekin. Noh, niitä lapsia ja nuoria siellä altaassa olikin sitten vähän liikaa. Altaan vierellä oli kyllä mukava möllöttää aurinkotuolissa ja siinä rupes vähän kaipaamaan jotain kivaa kirjaa, jota olis voinut ahmia aika rennosti.
Ei me siinä nyt kauhean kauaa osattu möllötellä, kun pitikin jo mennä huoneeseen valmistautumaan illallista varten. vedettiin ykköstä päälle ja pöllähdettiin hotlan Italialaiseen ravintolaan. Oltiin varattu sinne pöytä päivää aikaisemmin. Yhden kerran siellä sai illasta ilmaiseksi hotellin piikkiin. Sama juttu myös hotlan kiinalaisen ravintolan kanssa, mut ajateltiin käyttää se vasta myöhemmin.
Sitten olikin jo niin loppu pitkästä shoppailusessiosta ja muusta urheilusta, että alko silmät harottaa jo. Taisteltiin kuitenkin vielä hotlan baariin ja juotiin yhdet ilmaiset drinkit siinä. Muutama baarin drinkkimenusta oli merkitty vihreällä taustavärillä ja ne oli ilmaisia. Ihan kiva, varsinkin kun tarjoilija oikeasti laittoi niihin alkoholia, ettei ne ollut täysin mitään litkua.
Tän jälkeen peli olikin jo pelattu ja hissillä yläkertaan. Sammuttiin aika nopsaan.
Häämatkalla - eka päivä - sunnuntai
Saavuttiin Rhodokselle ennen kahtatoista. Oli aikast kuuma! Lentokentällä sisällä vielä menetteli, mutta kun hääpaikalla vaihdettu vaatetus oli pitkähihainen kauluspaita ja farkut, niin ulkona bussiin siirtyminen oli aika tuskasta ja bussissa vielä kuumempi.
Hotellimme oli Tjareborgin bussissa eka tiputuspaikka, joten päästiin äkkiä hotelliin. Huone oli ihan kiva 2 kerroksen huone merinäköalalla. Kun oli hörpitty vedet, päätin lähteä respaan kysymään olisiko huonetta mahdollista upgradeta. Virkailija näytti mulle yhden denzer-suiten ja se oli erittäin hyvä meidän häämatkan huoneesi. Otettiinpa siis se. Saatiin siinä erillinen olohuone ja makuuhuone sekä kaksi kylppäriä. Uusi huone oli myös 5 kerroksessa, joten näkymät parani huipputasolle.
Mentiin lounaalle main restauranttiin. Tykättiin tästä ravintolasta aika huipusti. Varmaan aika tyypillistä all inclusive -tarjoilua, mutta löytyi paljon ruokia mistä nautittiin. Yllärinä tuli jälkiruokien taso, sekä muutamat yllärit grillistä. Esim. burgerien pihvien maukkaus. yrtit ja jotkut muut mausteet teki pihveistä erinomaisia.
Tämän jälkeen pitkä matka häistä Rhodokselle otti veronsa ja tehtiin välikuolema hotellille. Illalla mentiin illalliselle main restauranttiin. Kun herättiin, otettiin
kuvat häissä saaduista korteista, jotka avattiin vasta täällä. Oli upeita kortteja, uutukainen vaimoni luki niitä tippa linssissä.
Sit lähdettiin pimeään iltaan tallustamaan hotellilta tielle. päädyttiin ekaan kahvilaan ottamaan virvokkeita ja käyttämään nettiä. Eestiläinen likka "räägi" viereisessä pöydässä nettipuhelua kotimaahansa. jatkettiin tallustamista ialyssoksen keskustaan. löydettiin sieltä kiva kauppa ja ostettiin juomat sekä suolaista, ettei keho laimene liikaa. Ympäristö ei ole kauhean mairittelevaa. Tie oli hyvin selkeä ja varsin liikennöity, joten oli helppo tallustaa takaisin hotellille.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Häät
Oli iloiset ja onnelliset häät!
Vihkikirkkona oli Liedon Pyhän Pietarin Kirkko. Kirkko on aika pieni ja sitä voisi myös kuvailla sanoilla "kodikas" ja "söpö".
Vihkitilaisuus kirkossa sujui omasta mielestämme hyvin, vaikka ehkä ihan kaikki ei mennyt täysin by-the-book. Mielestäni kengän pohjiin kiinnitetyt tarrat <3 vasemmassa jalassa ja YOU oikeassa jalassa olivat ihan mainiot, vaikka nyt itse sanonkin.
Meillä oli ihana kummityttöni Helmi morsiusneitona kävelemässä meidän edessämme alttarille.
Juhlat vietettiin Tammiluodon viinitilalla. Vieraita oli noin 80.
Onneksi sää suosi meitä ja pystyimme pitämään vieraiden vastaanoton etuoven luona. Viimeaikoina kun on satanut paljon, ei olisi ollut kaikkein mukavinta, jos olisi satanut pahasti ja jouduttu vastaanottamaan vieraat juhlasalin takana olevalla terassilla.
Häätanssi ei sujunut ihan parhaiten - vaikka jotkut niin väittivätkin. Tätä ohjelmanumeroa oikeasti jännitin. Vanha totuus piti paikkansa - pienessä sievässä tanssijalka luistaa paremmin.
Bestis-tiimi oli keksinyt hyvän ohjelmanumeron. Mut vietiin salista ulos ja laitettiin side silmille. Sitten ohjattiin käsikynkkää takaisin saliin ja sinne oli "istutettu" 5 sääret. Näistä mun piti tunnistaa oman morsiammen sääret. Homma ei mennyt mitenkään reisille, vaan löysin omani (eikö ne sääret ole myös minun näin vihkimisen jälkeen). Siellä oli parit karvaiset sääret, joista nyt oli aika selvää, ettei ne olleet uuden uutukaisen vaimoni. Toki yhdet sääret oli aika "söpöt", joka kommentti aiheutti yleisössä naurua - myöhemmin paljastui että kyseessä oli kaverini Karin sääret.
lauantai 23. elokuuta 2014
Me mennään naimisiin!
Itseasiassa tänään! Woohoo! :-)
Polttarit on vietetty ja järjestelyt siedetty.
Nyt hääaamuna on enään pakkaaminen häämatkaa varten ja sit viimeiset tohinat. Tuntuu uskomattomalta, että nyt ollaan tässä pisteessä, vaikka meillä olikin aika lyhyt järjestelyaika (huhti-toukokuusta elokuuhun).
Ai niin, onhan sitä puuhaa vielä tälle päivälle
- koristele hääauto
- vie morsian hääkampaukseen kello kahdeksaan
- pakkaaminen häämatkalle
- yrittää ujuttautua hääkledjuihin
- siivota viimeisiä kotona, jotta yöpöyvät vieraat voidaan päästää sisään.
Kyl pikkasen jännittää, mutta parhaalla tavalla, niinkui kuuluukin. ;-)
Sami 23.8.2014 07:28
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Linux less swappiness is happiness
Löytyi uusi parametri, jota en ole ennen tarvinnut Linukka asennuksissa.
Käytän vanhempaa konetta työasemana. Koneessa on muistia vain 2GB (tätä toki pitää lisätä kun ehtii), joten nykyisellä käytöllä (ja selaimen tabien määrällä) se ei vaan pakkaa riittämään. Kone ruksuttaa välillä aika paljon, kun kernel tapaa swäppäämään.
Linuxeissa on aina ollut "ominaisuutena", että jos jätät desktop koneen pidemmäksi aikaa päälle, etkä käytä sitä, niin se on dumpannut muistisivut levylle ja koneelle palatessa ruksutus kuulostaa lähinnä sotatilalta. Nykypäivän koneitten muistimäärillä tämä ei onneksi enään pahemmin realisoidu.
Se on tietysti oma kysymyksensä, että miten kyseinen USB-tikku tämän händlää. Tässä testissä nähdään sen kestävyydestä että onko sama kuin vanhassa ladassa - se voi kestää miljoona kilometriä, tai sit se lahoo heti. Myös suosittujen Solid State -asemien (SSD) kanssa on puhuttu siitä, että miten ne kestävät "massive read/write" töitä. Itsellä ei vielä ole tarpeeksi kokemuksia, joten nähtäväksi jää.
1. Tee USB-tikulle erillinen swap partitio tai käytä koko tikun partitio tähän esim: "mkswap /dev/sdd1" (kannattaa double-checkata partition nimi, muuten voi tulla tippa linssiin ;)
2. swapoff kaikille nykyisille swapeille (kone ei ollut swapannyt kuin 149 MB)
3. Filesystem tableen muutokset:
UUID=d14d1473-f1ab-46da-bce3-661fde00f927 none swap defaults,pri=100,discard 0 0 # /dev/sdd1, when /dev/sdc is USBHDD
/dev/sda2 none swap defaults,pri=10 0 0
/dev/sdb2 none swap defaults,pri=30 0 0
Note! Saat UUID:n esille komennolla "blkid".
Note! Pri optiolla saat asetettua swapin prioriteetin (korkeampi luku = korkeampi priority).
4. Swapit takaisin päälle: "swapon -a".
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Elikkä kernelin swäppäyksen määrää voi asettaa system controllilla, käyttäen muuttujaa vm.swappiness. Oletusarvona on 60. Asettaminen komennolla:
sysctl vm.swappiness=20
Voit tarkistaa arvon komennolla:
cat /proc/sys/vm/swappiness
Laitoin kyseiselle koneelle asetuksesi 10 ja tarkistin arvon sekä nykyisen swapin käytön ("cat /proc/swaps") (0 edelleen kaikissa swapeissa).
Sen jälkeen käynnistin chromen.
Heti alko niin saakelinmoinen ruksutus, mutta USB-tikulle menevän swapin käyttö on silti vain 64 MB. Chromen kanssa kyseessä ei ilmeisesti ole pelkästään swappi, vaan kait se käsittelee cacheaan levyiltä. Mutta riitti siihen, että koneen hiiri rupeaa hetkeksi takkuilemaan.
Uudet levyt vois tietysti olla kova sana... Laittais OSsin SSD levyille, niin muuttuis kuvio, mutta toisaalta, sit aletaan jo olemaan niillä linjoilla että tilalle kannattais miettiä kokonaan uutta konetta, joten eiköhän mennä tällä ruksuttimella vielä ja yritetä löytää lisää twiikattavaa.
Lopputulemassa Chromen käynnistys kuitenkin sai swapille 300 MB käyttöä, vaikka auki on vain 13 tabia ja niin, siis se swappiness on kuitenkin siis asetettu hyvin alas, arvolle 10. Täytynee katsoa miten responsiivinen järjestelmä on, kun on seuraavan kerran pois koneelta. Joka tapauksessa aattelin nyt käynnistellä koneelle sellaisia ohjelmia, joita olin aiemmin sammutellut jotta kone pysyisi hengissä. Yritän muistaa raportoida sitten tähän, oliko tuolla swappiness asetuksella ja swapin laittamisella USB-tikulle oikeasti vaikutusta.
Happy Tuxing!
Sami
Käytän vanhempaa konetta työasemana. Koneessa on muistia vain 2GB (tätä toki pitää lisätä kun ehtii), joten nykyisellä käytöllä (ja selaimen tabien määrällä) se ei vaan pakkaa riittämään. Kone ruksuttaa välillä aika paljon, kun kernel tapaa swäppäämään.
Linuxeissa on aina ollut "ominaisuutena", että jos jätät desktop koneen pidemmäksi aikaa päälle, etkä käytä sitä, niin se on dumpannut muistisivut levylle ja koneelle palatessa ruksutus kuulostaa lähinnä sotatilalta. Nykypäivän koneitten muistimäärillä tämä ei onneksi enään pahemmin realisoidu.
Swap muutos
Ensi töikseni päätin siirtää korkeimman prioriteetin swapin usb-tikulle.Se on tietysti oma kysymyksensä, että miten kyseinen USB-tikku tämän händlää. Tässä testissä nähdään sen kestävyydestä että onko sama kuin vanhassa ladassa - se voi kestää miljoona kilometriä, tai sit se lahoo heti. Myös suosittujen Solid State -asemien (SSD) kanssa on puhuttu siitä, että miten ne kestävät "massive read/write" töitä. Itsellä ei vielä ole tarpeeksi kokemuksia, joten nähtäväksi jää.
1. Tee USB-tikulle erillinen swap partitio tai käytä koko tikun partitio tähän esim: "mkswap /dev/sdd1" (kannattaa double-checkata partition nimi, muuten voi tulla tippa linssiin ;)
2. swapoff kaikille nykyisille swapeille (kone ei ollut swapannyt kuin 149 MB)
3. Filesystem tableen muutokset:
UUID=d14d1473-f1ab-46da-bce3-661fde00f927 none swap defaults,pri=100,discard 0 0 # /dev/sdd1, when /dev/sdc is USBHDD
/dev/sda2 none swap defaults,pri=10 0 0
/dev/sdb2 none swap defaults,pri=30 0 0
Note! Saat UUID:n esille komennolla "blkid".
Note! Pri optiolla saat asetettua swapin prioriteetin (korkeampi luku = korkeampi priority).
4. Swapit takaisin päälle: "swapon -a".
Swappiness asetus
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Elikkä kernelin swäppäyksen määrää voi asettaa system controllilla, käyttäen muuttujaa vm.swappiness. Oletusarvona on 60. Asettaminen komennolla:
sysctl vm.swappiness=20
Voit tarkistaa arvon komennolla:
cat /proc/sys/vm/swappiness
Laitoin kyseiselle koneelle asetuksesi 10 ja tarkistin arvon sekä nykyisen swapin käytön ("cat /proc/swaps") (0 edelleen kaikissa swapeissa).
Sen jälkeen käynnistin chromen.
Heti alko niin saakelinmoinen ruksutus, mutta USB-tikulle menevän swapin käyttö on silti vain 64 MB. Chromen kanssa kyseessä ei ilmeisesti ole pelkästään swappi, vaan kait se käsittelee cacheaan levyiltä. Mutta riitti siihen, että koneen hiiri rupeaa hetkeksi takkuilemaan.
Uudet levyt vois tietysti olla kova sana... Laittais OSsin SSD levyille, niin muuttuis kuvio, mutta toisaalta, sit aletaan jo olemaan niillä linjoilla että tilalle kannattais miettiä kokonaan uutta konetta, joten eiköhän mennä tällä ruksuttimella vielä ja yritetä löytää lisää twiikattavaa.
Lopputulemassa Chromen käynnistys kuitenkin sai swapille 300 MB käyttöä, vaikka auki on vain 13 tabia ja niin, siis se swappiness on kuitenkin siis asetettu hyvin alas, arvolle 10. Täytynee katsoa miten responsiivinen järjestelmä on, kun on seuraavan kerran pois koneelta. Joka tapauksessa aattelin nyt käynnistellä koneelle sellaisia ohjelmia, joita olin aiemmin sammutellut jotta kone pysyisi hengissä. Yritän muistaa raportoida sitten tähän, oliko tuolla swappiness asetuksella ja swapin laittamisella USB-tikulle oikeasti vaikutusta.
Happy Tuxing!
Sami
perjantai 30. toukokuuta 2014
Aika rientää, mutta jotain sekin kylvää...
Huhtis oli ja meni, nyt jo toukokuukin meni...
Valitettavasti on nyt ollut niin käsittämättömän kiireistä, ettei ole paljon ehtinyt blogittaan.
Sitten siemennyksestä...
Vuoden alussa ostettiin alennuksesta iso nippu siemenpusseja. Oltiin päästy omakotitaloon "vähän syvemmälle" sisälle ja fiilis oli hyvä.
Paketit saatiin alennuksessa (olisko ollu 5 pussia eurolla). No siitä tietysti vähän hurahti.
Tästä ensikertalainen oppi, ettei omakotitalon piha välttämättä ole kokonaan tarkoitettu kasveille... itämiset ja kasvamiset meni poropeukaloltakin yllättävän hyvin ja lopputuloksena on ollut opettelua, vedellä ja mullalla lotraamista, sekä paljon ihmettelyä että mihin nää kaikki aiotaan laittaa kasvamaan.
Mulle on toi kesäkurpitsa tullut aivan ykköseksi. Se on tykännyt meidän kämpässä kasvamisesta ja nyt tuli ensimmäiset kukat niihin. Työkaveri laittoi linkin kivaan reseptiin niistä, mitä tarttis kokeilla. Ei ole ollut tapana postailla omista kokkailuista, mutta ehkä se jossain vaiheessa alkaa muuttua.
Okei, ehkä tykkään noista chileistä vielä enemmän. Tässä aiheessa ei tarvita kuin yksi sana: Fatalii. Kaveri on hoitanut homman niin hyvin, ettei paremmasta väliä. Sain netissä Paytrailin kautta maksetut siemenet riittävän nopeasti ja niissä oli mukana kiva ohjelehtinen, joka tällaiselle aloittelijalle tulee ihan tarpeeseen. Näitten kasvien kanssa käytän RTFM-mallia. Tietotekniikassa pyrin olemaan sen yläpuolella. ;)
Mutta siis jotain 4 hedelmää meillä on vasta niissä chileissä, mutta silti. Osa niistä chileistä on kasvanut ihan sikana ja on ollut kiva katsoa kun eri lajit kasvaa niin eri tavalla. Harmi kyllä, valoa ei vaan tunnu olevan ihan tarpeeksi niille.
Valitettavasti on nyt ollut niin käsittämättömän kiireistä, ettei ole paljon ehtinyt blogittaan.
Sitten siemennyksestä...
Vuoden alussa ostettiin alennuksesta iso nippu siemenpusseja. Oltiin päästy omakotitaloon "vähän syvemmälle" sisälle ja fiilis oli hyvä.
Paketit saatiin alennuksessa (olisko ollu 5 pussia eurolla). No siitä tietysti vähän hurahti.
Tästä ensikertalainen oppi, ettei omakotitalon piha välttämättä ole kokonaan tarkoitettu kasveille... itämiset ja kasvamiset meni poropeukaloltakin yllättävän hyvin ja lopputuloksena on ollut opettelua, vedellä ja mullalla lotraamista, sekä paljon ihmettelyä että mihin nää kaikki aiotaan laittaa kasvamaan.
Mulle on toi kesäkurpitsa tullut aivan ykköseksi. Se on tykännyt meidän kämpässä kasvamisesta ja nyt tuli ensimmäiset kukat niihin. Työkaveri laittoi linkin kivaan reseptiin niistä, mitä tarttis kokeilla. Ei ole ollut tapana postailla omista kokkailuista, mutta ehkä se jossain vaiheessa alkaa muuttua.
Okei, ehkä tykkään noista chileistä vielä enemmän. Tässä aiheessa ei tarvita kuin yksi sana: Fatalii. Kaveri on hoitanut homman niin hyvin, ettei paremmasta väliä. Sain netissä Paytrailin kautta maksetut siemenet riittävän nopeasti ja niissä oli mukana kiva ohjelehtinen, joka tällaiselle aloittelijalle tulee ihan tarpeeseen. Näitten kasvien kanssa käytän RTFM-mallia. Tietotekniikassa pyrin olemaan sen yläpuolella. ;)
Mutta siis jotain 4 hedelmää meillä on vasta niissä chileissä, mutta silti. Osa niistä chileistä on kasvanut ihan sikana ja on ollut kiva katsoa kun eri lajit kasvaa niin eri tavalla. Harmi kyllä, valoa ei vaan tunnu olevan ihan tarpeeksi niille.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Kaskis - Uutta Turussa
Kaskis on uusi laaturavintola Turussa. Saimme ajatuksen käydä päivälliseksi testaamassa tämän uuden ravintolailmestyksen Turussa.
Ravintola
Paikka on ravintolalle varsin hyvä. Kaskenahde, kalaravintola joka paikalla oli ennen, oli varsin hyvä omassa genressään. Kaskiksella olettaisin kuitenkin olevan hieman erillainen kohderyhmä ja uskoisin sen kohderyhmän olevan valmis menemään tämän alueen ravintolaan muuallekin, kuin ydinkeskustaan mäkien sisälle. Toisaalta eihän tämäkään ole kuin mäen päällä, joka on melkein sama kuin "in".
Oli mielenkiintoista nähdä tällainen sisustus. Itse en löytänyt oikeanlaista määritelmää (joku sisustuksia paremmin ymmärtävä varmasti kauhistuu siitä), mutta ympäristö selvästi toimi. Ei välttämättä olisi oma valintani, mutta näin käyttäjän näkökulmasta en missään nimessä vastusta. Seinissä oli vanerilevyä, tuoleina oli 70-luvun puutuoleja, lamput olivat (toisen puoliskoni mielestä) deko-henkisiä ja molemmat oltiin samaa mieltä siitä, että ne olivat hyvin selkeälinjaisia. Pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä, kun pöytiä on kuitenkin sen verran vähän.
Istumapaikkoja on vähän. Henkilökuntaa oli ainakin tänä lauantaina hyvin paikalla, moneen muuhun ravintolaan nähden varsin paljon. Arvioimme että keittiössä kaksi tai kolme, tarjoilemassa arviolta kolme henkilöä. Jos paikassa olisi arvioinut olevan 35 istumapaikkaa, niin henkilökuntaa olisi ollut 1 per 6 asiakasta. Aika kova luku. Asiakaspalvelu oli kaikinkin puolin hyvin toimivaa.
Ruoka
Menu oli harvinaisen pieni. Ruokia taisi olla 3 alkupalaa, 4 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa.
Ruuan esille pano oli loistavaa! Harvassa ravintolassa tulee annoksen viimeistely pöytiin, elikkä aterioiden saavuttua pöytään, kokki tuli vielä kaatamaan kastikkeen ja kuvasi meille annoksen sisällön. Onhan sekin jo itsessään vähän harvinaisempaa, että kokki näkyy salin puolella, saati että viimeistelee annoksen pöydässä.
Saimme alkuun keittiön terveiset, joissa snapsilasiin oli laitettu vaalean vihreä juoma viinirypäleistä, jalopenoista ja inkivääristä. Varmasti se sisälsi vielä jotain muutakin jota en muista, mutta erittäin hyvä ja raikas oli. On niin harmi, ettei näitä saa monistakaan ravintoloista, koska nämä kuitenkaan eivät aiheuta ravintolalle kovinkaan suuria kustannuksia, mutta tekevät tehtävänsä erittäin hyvin.
Itse ruuasta sanoisin, että oli erittäin hyvää ja hienostunutta. Ehdottomasti hintansa arvoista. On toki vähän väärin kirjoittaa tällaisesta paikasta ja arvostella ruokaa, joka on selvästi tarkoitettu otettavaksi koko menuuna, vaikka itse poikkesimme kuviosta ja otimme vain pääruuat. Meille ei nyt tähän keikkaan oikein sopinut koko menu, mutta ainakin pääruokien perusteella se olisi kannattanut.
Nautein itse karitsaa ja kauniimpi puoliskoni otti siikaa.
Ateriassani oli polenttaa, karitsan lihaa, vihreitä papuja, pienempiä papuja, linssejä, sekä pari kukkaa. Kahdesta aterian komponentin mausta annan mahtipisteet, karitsa oli maultaan aivan hekumallista ja polentta oli todella maukasta. Ehdottomasti parasta polenttaa mitä olen maistanut. Näin jälkikäteen kuvaisin sanoilla mukavan makea ja pehmeä. Harvemmin välitän kukista ateriassa, mutta ne olivat kyllä kiva osa aterian esillepanoa ja loivat eentisestään panostuksen meininkiä.
Siika oli myös hyvin kaunis annos. Mukavat makuvivahteet olivat siinäkin hyvin saatu esille, vaikka ateria ei vaikuttanut liian maustetulta. Ateriassa oli paistettua siikaa, kevätsipulia, varhaisperunaa ja hyvin maistuvalta vaikuttava kastike.
Itselleni tällä hetkellä koko menuun fiininpään nauttimiseen kävisi hyvin joko tämä Kaskis tai Pinella.
Tulos
1 pihvi annoksen viimeistelystä pöydässä by chef himself ja toinen pihvi hienoista mauista aterioissamme.
Voisin antaa kolmannenkin pihvin yleisesti hyvästä asiakaspalvelusta, mutta valitettavasti menun koko rajoittaa lopputulosta sen verran, että tämän ekan keikan pohjalta on pakko vielä jättää tähän.
Annan Kaskikselle 2 pihviä.
Ravintola
Paikka on ravintolalle varsin hyvä. Kaskenahde, kalaravintola joka paikalla oli ennen, oli varsin hyvä omassa genressään. Kaskiksella olettaisin kuitenkin olevan hieman erillainen kohderyhmä ja uskoisin sen kohderyhmän olevan valmis menemään tämän alueen ravintolaan muuallekin, kuin ydinkeskustaan mäkien sisälle. Toisaalta eihän tämäkään ole kuin mäen päällä, joka on melkein sama kuin "in".
Oli mielenkiintoista nähdä tällainen sisustus. Itse en löytänyt oikeanlaista määritelmää (joku sisustuksia paremmin ymmärtävä varmasti kauhistuu siitä), mutta ympäristö selvästi toimi. Ei välttämättä olisi oma valintani, mutta näin käyttäjän näkökulmasta en missään nimessä vastusta. Seinissä oli vanerilevyä, tuoleina oli 70-luvun puutuoleja, lamput olivat (toisen puoliskoni mielestä) deko-henkisiä ja molemmat oltiin samaa mieltä siitä, että ne olivat hyvin selkeälinjaisia. Pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä, kun pöytiä on kuitenkin sen verran vähän.
Istumapaikkoja on vähän. Henkilökuntaa oli ainakin tänä lauantaina hyvin paikalla, moneen muuhun ravintolaan nähden varsin paljon. Arvioimme että keittiössä kaksi tai kolme, tarjoilemassa arviolta kolme henkilöä. Jos paikassa olisi arvioinut olevan 35 istumapaikkaa, niin henkilökuntaa olisi ollut 1 per 6 asiakasta. Aika kova luku. Asiakaspalvelu oli kaikinkin puolin hyvin toimivaa.
Ruoka
Menu oli harvinaisen pieni. Ruokia taisi olla 3 alkupalaa, 4 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa.
Ruuan esille pano oli loistavaa! Harvassa ravintolassa tulee annoksen viimeistely pöytiin, elikkä aterioiden saavuttua pöytään, kokki tuli vielä kaatamaan kastikkeen ja kuvasi meille annoksen sisällön. Onhan sekin jo itsessään vähän harvinaisempaa, että kokki näkyy salin puolella, saati että viimeistelee annoksen pöydässä.
Saimme alkuun keittiön terveiset, joissa snapsilasiin oli laitettu vaalean vihreä juoma viinirypäleistä, jalopenoista ja inkivääristä. Varmasti se sisälsi vielä jotain muutakin jota en muista, mutta erittäin hyvä ja raikas oli. On niin harmi, ettei näitä saa monistakaan ravintoloista, koska nämä kuitenkaan eivät aiheuta ravintolalle kovinkaan suuria kustannuksia, mutta tekevät tehtävänsä erittäin hyvin.
Itse ruuasta sanoisin, että oli erittäin hyvää ja hienostunutta. Ehdottomasti hintansa arvoista. On toki vähän väärin kirjoittaa tällaisesta paikasta ja arvostella ruokaa, joka on selvästi tarkoitettu otettavaksi koko menuuna, vaikka itse poikkesimme kuviosta ja otimme vain pääruuat. Meille ei nyt tähän keikkaan oikein sopinut koko menu, mutta ainakin pääruokien perusteella se olisi kannattanut.
Nautein itse karitsaa ja kauniimpi puoliskoni otti siikaa.
Ateriassani oli polenttaa, karitsan lihaa, vihreitä papuja, pienempiä papuja, linssejä, sekä pari kukkaa. Kahdesta aterian komponentin mausta annan mahtipisteet, karitsa oli maultaan aivan hekumallista ja polentta oli todella maukasta. Ehdottomasti parasta polenttaa mitä olen maistanut. Näin jälkikäteen kuvaisin sanoilla mukavan makea ja pehmeä. Harvemmin välitän kukista ateriassa, mutta ne olivat kyllä kiva osa aterian esillepanoa ja loivat eentisestään panostuksen meininkiä.
Siika oli myös hyvin kaunis annos. Mukavat makuvivahteet olivat siinäkin hyvin saatu esille, vaikka ateria ei vaikuttanut liian maustetulta. Ateriassa oli paistettua siikaa, kevätsipulia, varhaisperunaa ja hyvin maistuvalta vaikuttava kastike.
Itselleni tällä hetkellä koko menuun fiininpään nauttimiseen kävisi hyvin joko tämä Kaskis tai Pinella.
1 pihvi annoksen viimeistelystä pöydässä by chef himself ja toinen pihvi hienoista mauista aterioissamme.
Voisin antaa kolmannenkin pihvin yleisesti hyvästä asiakaspalvelusta, mutta valitettavasti menun koko rajoittaa lopputulosta sen verran, että tämän ekan keikan pohjalta on pakko vielä jättää tähän.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Haaste
No johan pläjähti! Enpä osannut odottaa, että bloggarit haastavat toisiaan. Todellakin pisteet ideasta, kuka tän sitten onkaan pistänyt rullaamaan.
Kiitokset Ihan kahvilla -bloggarille haasteesta ja pläjäytetään tässä plörinät ruudulle.
Haasteen sisältö on seuraava:
1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.
Siis 11 asiaa minusta:
- Käyn ravintoloissa ja myös kahviloissa jos ehtii, viime aikoina yhä vähemmän
- Tykkään kokkailla
- Pidän myös matkustamisesta ja maailmalla uusien ruokien kokemisesta
- Harrastan myös tietotekniikkaa ja elektroniikkaa, sekä veneilyä, viime aikoina myös puutarha- ja pihasähellystä
- Olen sosiaalinen
- Pidän kirjoittamisesta
- Liikun pääosin Turun lähialueilla ja ajoittain myös Porissa ja pääkaupunkiseudulla
- Olen ollut alkuasukkaana Duuni.netissä, Twitterissä ja muutamissa muissa paikoissa, koska työni puolesta olen elänyt paljon netissä
- Olen pitänyt ensimmäistä blogiani silloin, kun niitä ei vielä kutsuttu blogeiksi, kiireet työssä ovat kuitenkin usein haastaneet blogittamisen, Linux Journalista taisin ekan kerran lukea artikkelin RSS ja atom fiideistä.
- Pelaan myös ajoittain lauta-, nörtti ja muita pelejä (7 Wonders on nyt kova sana)
- Kun näihin harrastuksiin liittää vielä salikäynnit, kotikuviot ja luottamustehtävät, onko ihme että päivät on aika tiukalla.
Ihan kahvilla -esittämät kysymykset:
1. Suosikkikahvipaikkasi ja missä se sijaitsee?
Valitettavasti täytyy todeta että Arnolds.
Haluaisin sanoa että CafeArt aurajoen rannassa, mutta se ei olisi totta.
Se ei tietenkään johdu kahvista, vaan kana-pekonibagelista.
2. Millä tykkäät herkutella kahvin kanssa?
Arnoldsissa on myös hyvät munkit ja kyllä se munkit yleensäkin on.
3. Mistä haaveilet tai unelmoit?
Niistä asioista jotka ovat nyt toteutuneet/toteutumassa.
4. Suosikkiradiokanavasi?
Radio Rock.
5. Unelma-autosi?
Lamborghini, ei kuitenkaan Diablo
6. Mitä tekisit lottovoitolla?
Ostaisin erinäisiä asuntoja, osakkeita, rahastoja ja mökin, sekä uuden auton ja veneen.
7. Maksatko kahvisi mieluummin käteisellä vai kortilla?
Mielummin käteisellä, yleensä kortilla.
8. Koska kuljit viimeksi taksilla?
Tais olla pikkujoulujen jälkeen, siis joulukuussa.
9. Tampereelle vai Turkuun?
Obvious vastaus olisi Turkuun, missä käyn päivittäin, mutta ehkä sen takia juuri pitäisi vastata Tampereelle, koska vaihtelu virkistää ja uusia ravintoloita on paljon löydettävänä ja blogitettavana. ;)
10. Oletko optimisti vai pessimisti?
Taatusti optimisti, tästä olen jopa kerran saanut syytöksen.
11. Mikä edellisistä kysymyksistä oli sinulle vaikein ja miksi?
Millä tykkäät herkutella kahvin kanssa.
Koska en juuri ota jälkiruokia, enkä ole makean perään.
Paitsi joskus leffaakatsoessa sohvalla.
Uudet kysymykset:
1. Paras ravintolakokemuksesi
2. Jälkiruoka vai pääruoka?
3. Millä poltat ravintolasta hankitun energian parhaiten?
4. Mikä musiikki rulettaa?
5. Missä vietät eniten aikaa kodin ja työn ulkopuolella?
6. Mitä ruokaa teet kotona eniten?
7. Paras tee?
8. Paras biisi salille?
9. Miten ja milloin olet viimeksi "repäissyt"?
10. Unelmasi?
11. Mikä edellisistä kysymyksistä oli sinulle vaikein ja miksi?
Ja haastan edelleen:
Kiitokset Ihan kahvilla -bloggarille haasteesta ja pläjäytetään tässä plörinät ruudulle.
Haasteen sisältö on seuraava:
1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.
Siis 11 asiaa minusta:
- Käyn ravintoloissa ja myös kahviloissa jos ehtii, viime aikoina yhä vähemmän
- Tykkään kokkailla
- Pidän myös matkustamisesta ja maailmalla uusien ruokien kokemisesta
- Harrastan myös tietotekniikkaa ja elektroniikkaa, sekä veneilyä, viime aikoina myös puutarha- ja pihasähellystä
- Olen sosiaalinen
- Pidän kirjoittamisesta
- Liikun pääosin Turun lähialueilla ja ajoittain myös Porissa ja pääkaupunkiseudulla
- Olen ollut alkuasukkaana Duuni.netissä, Twitterissä ja muutamissa muissa paikoissa, koska työni puolesta olen elänyt paljon netissä
- Olen pitänyt ensimmäistä blogiani silloin, kun niitä ei vielä kutsuttu blogeiksi, kiireet työssä ovat kuitenkin usein haastaneet blogittamisen, Linux Journalista taisin ekan kerran lukea artikkelin RSS ja atom fiideistä.
- Pelaan myös ajoittain lauta-, nörtti ja muita pelejä (7 Wonders on nyt kova sana)
- Kun näihin harrastuksiin liittää vielä salikäynnit, kotikuviot ja luottamustehtävät, onko ihme että päivät on aika tiukalla.
Ihan kahvilla -esittämät kysymykset:
1. Suosikkikahvipaikkasi ja missä se sijaitsee?
Valitettavasti täytyy todeta että Arnolds.
Haluaisin sanoa että CafeArt aurajoen rannassa, mutta se ei olisi totta.
Se ei tietenkään johdu kahvista, vaan kana-pekonibagelista.
2. Millä tykkäät herkutella kahvin kanssa?
Arnoldsissa on myös hyvät munkit ja kyllä se munkit yleensäkin on.
3. Mistä haaveilet tai unelmoit?
Niistä asioista jotka ovat nyt toteutuneet/toteutumassa.
4. Suosikkiradiokanavasi?
Radio Rock.
5. Unelma-autosi?
Lamborghini, ei kuitenkaan Diablo
6. Mitä tekisit lottovoitolla?
Ostaisin erinäisiä asuntoja, osakkeita, rahastoja ja mökin, sekä uuden auton ja veneen.
7. Maksatko kahvisi mieluummin käteisellä vai kortilla?
Mielummin käteisellä, yleensä kortilla.
8. Koska kuljit viimeksi taksilla?
Tais olla pikkujoulujen jälkeen, siis joulukuussa.
9. Tampereelle vai Turkuun?
Obvious vastaus olisi Turkuun, missä käyn päivittäin, mutta ehkä sen takia juuri pitäisi vastata Tampereelle, koska vaihtelu virkistää ja uusia ravintoloita on paljon löydettävänä ja blogitettavana. ;)
10. Oletko optimisti vai pessimisti?
Taatusti optimisti, tästä olen jopa kerran saanut syytöksen.
11. Mikä edellisistä kysymyksistä oli sinulle vaikein ja miksi?
Millä tykkäät herkutella kahvin kanssa.
Koska en juuri ota jälkiruokia, enkä ole makean perään.
Paitsi joskus leffaakatsoessa sohvalla.
Uudet kysymykset:
1. Paras ravintolakokemuksesi
2. Jälkiruoka vai pääruoka?
3. Millä poltat ravintolasta hankitun energian parhaiten?
4. Mikä musiikki rulettaa?
5. Missä vietät eniten aikaa kodin ja työn ulkopuolella?
6. Mitä ruokaa teet kotona eniten?
7. Paras tee?
8. Paras biisi salille?
9. Miten ja milloin olet viimeksi "repäissyt"?
10. Unelmasi?
11. Mikä edellisistä kysymyksistä oli sinulle vaikein ja miksi?
Ja haastan edelleen:
- Ei vielä ketään
ICTExpo2014 messut
Keskiviikkona 7.5.2014. Aamu alkoi aikaisin. Herätys oli viideltä, jotta ehtii seitsemän junalla Helsinkiin. Kyllähän tänne Kupittaan rautatieasemalle on valumassa aika hyvin porukkaa. Ehkä joku tuttukin pöllähtää. Perillä matka messukeskukseen jatkuu Pasilasta ja tavoitteena olis kuulla jotain (omasta mielestäni) tapahtuman pääesiintyjältä, F-Securen Mikko Hyppöseltä. Kun en ole häntä ennen kuullut, on mielenkiintoista nähdä, onko hän sen höpinää arvoinen, mitä hänestä pölistään.
Saas nähdä mitä muuta messuilla on tarjottavana. Ainakin konesalipalveluja tarjoavia tahoja löytyy ja pari muutakin mielenkiintoista pytinkiä, jotka tuli rastitettua esitteestä.
Täytyy sanoa että Hyppönen oli kyllä hypen arvoinen. Kaveri on todella loistava esiintyjä. Esitys oli ytimekäs, selkeästi esitetty, sisälsi asiaa ja oli ainakin tälle kohderyhmälle hyvin sopiva. Voisi kuvitella että kyseessä on yrityksen markkinointijohtaja, eikä tuotekehitysjohtaja. Toisaalta kait TED talkaajaksi pääsyynkin on vaatimuksensa.
Tässä ei varsinaisesti ollut mitään räjähtävää uutta tietoa, mutta hyviä näkökulmia ja niin hyvin esitettynä, että olisi voinut kuunnella paljon lisääkin. Harvan puhujan poistuessa lavalta toivoisi hänen puheensa vielä jatkuvan. Esityksessä ei ollut liikaa tekniikkaa, mutta kuitenkin riittävästi vakuuttamaan yleisön teknisimmätkin ihmiset, että homma oli hallussa. Silti haasteellisimmatkin asiat oli esitetty hyvin siten, että myös IT päällikkökin ymmärsi ne. yleisössähän ei tarinnut olla kovinkaan montaa aidon nörtin hommia (enään) tekevää.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Trappi - Naantalin rannassa
Trappi aka KalaTrappi oli tänään lauantain lounaskohteena.
Oltiin ajateltu mennä Merisaliin, jossa ollaan käyty monet vuodet pitkin kesää. Päätettiin sittenkin vaihtaa kohde Trappiin, koska käydään siellä harvemmin. Olin itseasiassa nähnyt unta lampaan syömisestä (nälkäinen?, aliravittu?) ja sitä kun ei saa Merisalin buffetista, niin mentiin katsomaan Trapin lista oven ulkopuolelta. Sieltä löyty heti lammasta, jopa kaksikin eri lammasateriaa, joten olin myyty. Ei kun sisään vaan!
Ravintola
Ravintola on hieman sokkeloinen. Monet syövät kesäaikaan rannalla, jossa piha on täynnä pöytiä ja varpuset liitelee, sekä ihmiset rulluttaa pitkin laituria Muumien ja Merisalin suunnalta takaisin kohti Naantalin keskustaa. Kaikki eivät välttämättä ole edes käyneet sisällä, jos käyvät harvemmin Naantalissa.
Sisustus toi mieleeni isoisäni ja isoäitin talon Pernossa, jossa oli myös seinällä jotain puujäljitelmää, tai sen tyyppistä. Simpukoita ja pienoispurjeveneitä näkyi seinän lasivitriinissä. Sopivat kuvaan. Ehkä hieman turhan paljon oli tavaraa joissakin seinissä, mutta ei mitenkään hillittömän tyylittömästi kuitenkaan (vertaa esimm. Raision keskustan Victory kebab-pizzerian sisustukseen).
Pidimme asiakaspalvelua hyvänä. Tarjoilija joka keräsi astiat pöydästämme, myös pelasi hyvin. Kun totesin että oli niin hyvät valkosipulit, että katkerana pitää todeta niiden olevan parempia kuin itse tekemäni, tarjoilija totesi "ai että itsekin teet näitä, meillä saattaisi olla kesätyöntekijän paikka tiedossa". ;) Muutenkin sujuvaa palvelua ja annokset tulivat oikeaan aikaan.
Ruoka
Ravintola on tunnettu kalaruuistaan. Tunnetaanhan ravintola Kala-Trapin nimellä. Emme nyt kuitenkaan kumpikaan kokeneet kalaa lautasellemme.
Otin unessakin unelmoimaani lammasta ja toinen puolisko otti pippuripppihvin. Tämä oli todella harvinaista, että molemmat otimme lihaa ja vielä astetta hinnakkammassa paikassa.
Alkupalaan hyökättiin salaattipöydässä, joka kuuluu lämpimien ruokien hintaan. Salaattipöydän päällä oli oliiveja (täytettyjä vihreitä ja muistaakseni ei täyettyjä mustia) ja leipiä. Leipäsetissä oli jotain juustoleipää ja varsin perus valkoista patonkia, molemmat valmiiksi leikatuissa siivuissa.
Vasemmalla reunalla oli kastikkeessa muutamia salaattiaineksia, olisko ollut paprikansiivuja, herkkusienen palasia, pikkusuolakurkkuja ja jotain sellaista, kaikki ilmeisesti marinoituja tai ainakin kastikkeessa. Salaatteja oli jotain 4 erillaista kulhoa, joten probably kaikki löytää jotain otettavaa. Oikealla laidalla oli voideltavaa leiville, jotain tuorejuustoa, jotain muuta ja ehkä pestokastikkeen tapaista. Salaattikastikkeita taisi olla paria kappaletta.
Kaikin puolin alkusalaatista sai tosi maukkaan ja mukavan alkupalasetin. Tämä oli tosi hyvä aloitus ateriallemme.
Oh boy, oh boy, oh boy!!! Kun vaan tietäsitte!!! Oli niin kuninkaallista makua lautasella, että todellakin yllätyin. Usein kuitenkin lammasruuassa luotetaan lihan omaan hyvään makuun, mutta nyt oli kokki todellakin tehnyt meikäläisen makuisen annoksen. jouduin jopa kahdesta asiasta myöntämään, että kokki teki ne paremmin kuin itse teen (enkä tarkoita tätä ylimielisesti, vaikka se siltä kuulostaakin ;). Siis oli todella huippuhyvää!!! Hehkutinko jo tarpeeksi? Ei kun pistetään vielä kerran - OLI AIVAN USKOMATTOMAN HYVÄÄ!!!!
Annoksessa oli makuja vaikka kolmeen eri ateriaan.
1) itse aterian kastike: punaviinikastike, aivan totaalisen loistava! Se oli huomattavasti parempaa kuin oma punaviinikastikkeeni ja väitän ettei omanikaan niin huono ole; mutta siis punaviininmaku ei ollut mitenkään vahva, mutta kastikkeen maku kokonaisuutena oli loistava, mutta ei mitenkään yli vahva, todella hienostunut ja samoin kastikekin oli mukavan kevyttä rakenteeltaan, toisin kuin usein on saanut punkkukastikkeen turhan "pullat uunissa" -versiona
2) valkosipulit! En ole ikinä syönyt näin hyviä valkosipulin kynsiä! Se on paljon sanottu, kun olen viimeisen kolmen vuoden aikan paistanut, grillannut, pistänyt uunissa, marinoinut, pilkkonut ja nyt jopa aloittanut kasvattamaan valkosipulia. Siis valkosipuli vaan on niin loistava kasvis. Olen jo kirjoittanut siitä yhden blogi-kirjoituksen, mutta en ole ehtinyt finalisoimaan sitä, kun jäi faktat kaivamatta. U just got to love that garlic!!! ;) Takaisin näihin yksilöihin - siis kokille ei ilmeisesti ollut riittänyt, että oli paistanut ne valkosipulinkynnet aivan täydellisesti (juuri oikea pehmeys ja makeus). Tämän lisäksi kokki oli vielä saanut niihin jonkun lisämaun. Tai voiko olla että se lisämaku tuli jostain muusta siinä lautasella - enpä uskalla sanoa varmaksi, mutta ihan sama mistä se lisämaku tuli - se oli niin loistavaa, että säästin yhden kynnen aterian viimeiseksi suupalaksi. Siis kyseinen kokki pitäisi yllättää baklava päässä Naantalin yössä ja kuulustella miten hän on ne valkosipulit paistanut! Paljasta! Paljasta!
3) Liha: Lampaan palaset oli hyvän kokoiset vartaassa. Toki niitä olisi syönyt enemmänkin, mutta (ainakin nykyisellään) koin tämän riittäväksi määräksi. Liha oli hyvin paistettua, ei ehkä ihan niin paistettua kuin olisin medikalta odottanut, mutta oli kyllä hyvää, joten ei pysty antamaan oikeasti negatiivista siitäkään. Ja arvostin sitä että lampaanpalaset oli maustettu. Toki lampaanlihan on hyvää jo itsessään ja arvostan kyllä sitä sellaisenaankin, mutta toisaalta pidän siitä että kokki luottaa omiin maustamiskykyihinsä ja oikeasti maustaa sen lihan kuitenkin kunnolla - pelkäämättä asiakkaan paheksuvan sitä. Juuri näin!
4) Lautasella oli myös: kivasti paistettuja kesäkurpitsan siivuja, porkkana- ja lanttu(?)pyreetä. Kuin olikin kokki saanut kesäkurpitsankin siivuihin noin osuvat mausteet.
Siis hyvänen aika, pitäkää nyt Trappi tästä kokista kiinni! Lähettäkää auto sille joka aamu hakemaan se töihin ja antakaa palkankorotus! En olisi ikinä uskonut suitsuttavani Suomessa ravintola-annosta tällä tavoin.
Mariannen annos oli myös erittäin hyvä. Maistoin hieman kastiketta ja pippuripihviin kuuluva kastike oli erittäin hyvin tehty. Kastikkeen keskellä oli toinen kastike, joka muistutti punkkukastiketta, tai pippurikastike ilman kermaa. Ehkä siis ulkopuolella varsinainen kermainen pippuripihvin kastike ja keskellä toinen kastike, joka myös oli hyvää. Tälläi se kuuluu tehdä! Tätä niinku haetaan! Jotain hyvin perustavaa laatua olevaa annosta, mutta siinä on kuitenkin oma - erittäin hyvin toteutettu - twistinsä! Perunakroketit olivat myös hyviä, pakkohan nyt oli maistaa pari sellaistakin - maksajan oikeudella. ;)
Tulos
Trappi veti nyt todella komiat täydet pihvit! 3 pistettä Trapille.
1 loistavasta lammasvarras-ateriasta, 1 upeista makuelämyksistä ja vielä 1 hyvästä asiakaspalvelusta.
Todellinen kasvojen kohotus.
Oltiin ajateltu mennä Merisaliin, jossa ollaan käyty monet vuodet pitkin kesää. Päätettiin sittenkin vaihtaa kohde Trappiin, koska käydään siellä harvemmin. Olin itseasiassa nähnyt unta lampaan syömisestä (nälkäinen?, aliravittu?) ja sitä kun ei saa Merisalin buffetista, niin mentiin katsomaan Trapin lista oven ulkopuolelta. Sieltä löyty heti lammasta, jopa kaksikin eri lammasateriaa, joten olin myyty. Ei kun sisään vaan!
Ravintola
Ravintola on hieman sokkeloinen. Monet syövät kesäaikaan rannalla, jossa piha on täynnä pöytiä ja varpuset liitelee, sekä ihmiset rulluttaa pitkin laituria Muumien ja Merisalin suunnalta takaisin kohti Naantalin keskustaa. Kaikki eivät välttämättä ole edes käyneet sisällä, jos käyvät harvemmin Naantalissa.
Sisustus toi mieleeni isoisäni ja isoäitin talon Pernossa, jossa oli myös seinällä jotain puujäljitelmää, tai sen tyyppistä. Simpukoita ja pienoispurjeveneitä näkyi seinän lasivitriinissä. Sopivat kuvaan. Ehkä hieman turhan paljon oli tavaraa joissakin seinissä, mutta ei mitenkään hillittömän tyylittömästi kuitenkaan (vertaa esimm. Raision keskustan Victory kebab-pizzerian sisustukseen).
Pidimme asiakaspalvelua hyvänä. Tarjoilija joka keräsi astiat pöydästämme, myös pelasi hyvin. Kun totesin että oli niin hyvät valkosipulit, että katkerana pitää todeta niiden olevan parempia kuin itse tekemäni, tarjoilija totesi "ai että itsekin teet näitä, meillä saattaisi olla kesätyöntekijän paikka tiedossa". ;) Muutenkin sujuvaa palvelua ja annokset tulivat oikeaan aikaan.
Ruoka
Ravintola on tunnettu kalaruuistaan. Tunnetaanhan ravintola Kala-Trapin nimellä. Emme nyt kuitenkaan kumpikaan kokeneet kalaa lautasellemme.
Otin unessakin unelmoimaani lammasta ja toinen puolisko otti pippuripppihvin. Tämä oli todella harvinaista, että molemmat otimme lihaa ja vielä astetta hinnakkammassa paikassa.
Alkupalaan hyökättiin salaattipöydässä, joka kuuluu lämpimien ruokien hintaan. Salaattipöydän päällä oli oliiveja (täytettyjä vihreitä ja muistaakseni ei täyettyjä mustia) ja leipiä. Leipäsetissä oli jotain juustoleipää ja varsin perus valkoista patonkia, molemmat valmiiksi leikatuissa siivuissa.
Vasemmalla reunalla oli kastikkeessa muutamia salaattiaineksia, olisko ollut paprikansiivuja, herkkusienen palasia, pikkusuolakurkkuja ja jotain sellaista, kaikki ilmeisesti marinoituja tai ainakin kastikkeessa. Salaatteja oli jotain 4 erillaista kulhoa, joten probably kaikki löytää jotain otettavaa. Oikealla laidalla oli voideltavaa leiville, jotain tuorejuustoa, jotain muuta ja ehkä pestokastikkeen tapaista. Salaattikastikkeita taisi olla paria kappaletta.
Kaikin puolin alkusalaatista sai tosi maukkaan ja mukavan alkupalasetin. Tämä oli tosi hyvä aloitus ateriallemme.
Oh boy, oh boy, oh boy!!! Kun vaan tietäsitte!!! Oli niin kuninkaallista makua lautasella, että todellakin yllätyin. Usein kuitenkin lammasruuassa luotetaan lihan omaan hyvään makuun, mutta nyt oli kokki todellakin tehnyt meikäläisen makuisen annoksen. jouduin jopa kahdesta asiasta myöntämään, että kokki teki ne paremmin kuin itse teen (enkä tarkoita tätä ylimielisesti, vaikka se siltä kuulostaakin ;). Siis oli todella huippuhyvää!!! Hehkutinko jo tarpeeksi? Ei kun pistetään vielä kerran - OLI AIVAN USKOMATTOMAN HYVÄÄ!!!!
1) itse aterian kastike: punaviinikastike, aivan totaalisen loistava! Se oli huomattavasti parempaa kuin oma punaviinikastikkeeni ja väitän ettei omanikaan niin huono ole; mutta siis punaviininmaku ei ollut mitenkään vahva, mutta kastikkeen maku kokonaisuutena oli loistava, mutta ei mitenkään yli vahva, todella hienostunut ja samoin kastikekin oli mukavan kevyttä rakenteeltaan, toisin kuin usein on saanut punkkukastikkeen turhan "pullat uunissa" -versiona
2) valkosipulit! En ole ikinä syönyt näin hyviä valkosipulin kynsiä! Se on paljon sanottu, kun olen viimeisen kolmen vuoden aikan paistanut, grillannut, pistänyt uunissa, marinoinut, pilkkonut ja nyt jopa aloittanut kasvattamaan valkosipulia. Siis valkosipuli vaan on niin loistava kasvis. Olen jo kirjoittanut siitä yhden blogi-kirjoituksen, mutta en ole ehtinyt finalisoimaan sitä, kun jäi faktat kaivamatta. U just got to love that garlic!!! ;) Takaisin näihin yksilöihin - siis kokille ei ilmeisesti ollut riittänyt, että oli paistanut ne valkosipulinkynnet aivan täydellisesti (juuri oikea pehmeys ja makeus). Tämän lisäksi kokki oli vielä saanut niihin jonkun lisämaun. Tai voiko olla että se lisämaku tuli jostain muusta siinä lautasella - enpä uskalla sanoa varmaksi, mutta ihan sama mistä se lisämaku tuli - se oli niin loistavaa, että säästin yhden kynnen aterian viimeiseksi suupalaksi. Siis kyseinen kokki pitäisi yllättää baklava päässä Naantalin yössä ja kuulustella miten hän on ne valkosipulit paistanut! Paljasta! Paljasta!
3) Liha: Lampaan palaset oli hyvän kokoiset vartaassa. Toki niitä olisi syönyt enemmänkin, mutta (ainakin nykyisellään) koin tämän riittäväksi määräksi. Liha oli hyvin paistettua, ei ehkä ihan niin paistettua kuin olisin medikalta odottanut, mutta oli kyllä hyvää, joten ei pysty antamaan oikeasti negatiivista siitäkään. Ja arvostin sitä että lampaanpalaset oli maustettu. Toki lampaanlihan on hyvää jo itsessään ja arvostan kyllä sitä sellaisenaankin, mutta toisaalta pidän siitä että kokki luottaa omiin maustamiskykyihinsä ja oikeasti maustaa sen lihan kuitenkin kunnolla - pelkäämättä asiakkaan paheksuvan sitä. Juuri näin!
4) Lautasella oli myös: kivasti paistettuja kesäkurpitsan siivuja, porkkana- ja lanttu(?)pyreetä. Kuin olikin kokki saanut kesäkurpitsankin siivuihin noin osuvat mausteet.
Siis hyvänen aika, pitäkää nyt Trappi tästä kokista kiinni! Lähettäkää auto sille joka aamu hakemaan se töihin ja antakaa palkankorotus! En olisi ikinä uskonut suitsuttavani Suomessa ravintola-annosta tällä tavoin.
Mariannen annos oli myös erittäin hyvä. Maistoin hieman kastiketta ja pippuripihviin kuuluva kastike oli erittäin hyvin tehty. Kastikkeen keskellä oli toinen kastike, joka muistutti punkkukastiketta, tai pippurikastike ilman kermaa. Ehkä siis ulkopuolella varsinainen kermainen pippuripihvin kastike ja keskellä toinen kastike, joka myös oli hyvää. Tälläi se kuuluu tehdä! Tätä niinku haetaan! Jotain hyvin perustavaa laatua olevaa annosta, mutta siinä on kuitenkin oma - erittäin hyvin toteutettu - twistinsä! Perunakroketit olivat myös hyviä, pakkohan nyt oli maistaa pari sellaistakin - maksajan oikeudella. ;)
Tulos
Trappi veti nyt todella komiat täydet pihvit! 3 pistettä Trapille.
1 loistavasta lammasvarras-ateriasta, 1 upeista makuelämyksistä ja vielä 1 hyvästä asiakaspalvelusta.
Todellinen kasvojen kohotus.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
VadelmaPi jatkuu - OOM
Darn! Tuli sitten Out of memory -error! Tosiaan itselläkin se tulee usein, kun huono muisti vaan ei aina toimi. Mutta silloin kun tietokone on ruksuttanut virtuaalikonetta 1:n loadilla pitkään (siis jotain 9 tuntia) niin kehtaakin sitten gcc:n kääntäminen päättyä out of memory -virheeseen. Hippasen ottaa nyt kaaliin! Oikeassa vatukassa on 512MB, mutta kuulemma qemun arm versio on hardcoded 256MB muistiin, joten vain puolet oikeasta on käytössä.
Pitäisköhän testata saako tota qemun memoryä kasvatettua, kun noihin nettijorinoihin ei aina kannata luottaa... paitsi mun. ;)
Virheilmoitus
Virhe tuntui nykypäivän koneilla aika turhauttavalta: "cc1plus: out of memory allocating 30111600 bytes after a total of 39043072 bytes...".
Nykykoneissa on vähintään 4GB muistia ja tässä puhutaan paristakymmenestä megasta... sen takia 9 tunnin sähköt hukkaan.
Onneks nyt pääsee kokeileen emergen resume -toimintoa, josko vaikka suostuis... ja sit voi vielä vaikka kokeilla kääntää sen loppuun siellä workki hakemistossa, jahka on keksinyt lisää muistia.
Virtualisointi Qemulla
Mutta miksi sitten päädyin tähän qemun virtualisoituun versioon...
Yritin sunnuntaina kääntää GCC:tä hardware pohjaiseen floatpointtiin, mutta eihän se onnistunut. Vatukka teki töitä aika tasan 24 tuntia (jotain 4 minuuttia vaille) ja sitten kaatui fortranin osuuteen (no enpä tarvi fortrania tossa, joten täytyy yrittää usettaa -fortran siihen). Tässä kohtaa ajattelin kuitenkin kaventaa kääntämisen aikataulua ja hoitaa homman nopean koneen virtuaaliympäristössä. Tosin kuulemma distcc olis vielä huomattavasti nopeampi tapa tehdä näitä kääntämisiä arm-ympäristöön.
Kieltämättä tällaisessa rajoitetussa ympäristössä suoraan oikeiden binäärien käyttö voisi olla perusteltua... verrattuna siihen että Gentoolla käännät kaiken mitä asennat. Toki kääntämällä saa paremmin optimoitua ja juuri sitä ulos mitä haluaa, jolla on toisaalta myös oma arvonsa tällaisissa rajoitetuissa ympäristöissä. Ja kaikkea ei välttämättä löydy binäärinä, jolloin se sorsien kääntäminen tulee joka tapauksessa eteen.
No mut eiköhän tää tästä...
Pitäisköhän testata saako tota qemun memoryä kasvatettua, kun noihin nettijorinoihin ei aina kannata luottaa... paitsi mun. ;)
Virheilmoitus
Virhe tuntui nykypäivän koneilla aika turhauttavalta: "cc1plus: out of memory allocating 30111600 bytes after a total of 39043072 bytes...".
Nykykoneissa on vähintään 4GB muistia ja tässä puhutaan paristakymmenestä megasta... sen takia 9 tunnin sähköt hukkaan.
Onneks nyt pääsee kokeileen emergen resume -toimintoa, josko vaikka suostuis... ja sit voi vielä vaikka kokeilla kääntää sen loppuun siellä workki hakemistossa, jahka on keksinyt lisää muistia.
Virtualisointi Qemulla
Mutta miksi sitten päädyin tähän qemun virtualisoituun versioon...
Yritin sunnuntaina kääntää GCC:tä hardware pohjaiseen floatpointtiin, mutta eihän se onnistunut. Vatukka teki töitä aika tasan 24 tuntia (jotain 4 minuuttia vaille) ja sitten kaatui fortranin osuuteen (no enpä tarvi fortrania tossa, joten täytyy yrittää usettaa -fortran siihen). Tässä kohtaa ajattelin kuitenkin kaventaa kääntämisen aikataulua ja hoitaa homman nopean koneen virtuaaliympäristössä. Tosin kuulemma distcc olis vielä huomattavasti nopeampi tapa tehdä näitä kääntämisiä arm-ympäristöön.
Kieltämättä tällaisessa rajoitetussa ympäristössä suoraan oikeiden binäärien käyttö voisi olla perusteltua... verrattuna siihen että Gentoolla käännät kaiken mitä asennat. Toki kääntämällä saa paremmin optimoitua ja juuri sitä ulos mitä haluaa, jolla on toisaalta myös oma arvonsa tällaisissa rajoitetuissa ympäristöissä. Ja kaikkea ei välttämättä löydy binäärinä, jolloin se sorsien kääntäminen tulee joka tapauksessa eteen.
No mut eiköhän tää tästä...
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
VadelmaPi jatkuu - käyttistä useampaan kertaa
Jepuleissan, toi alkuperäinen käyttis oli tavallaan tosi jees ja tietyssä mielessä sitä suosittelis varmaan kaikille.
Toisaalta, kun on löytänyt hyvän/itselleen sopivan Linux-flavorin, niin kyl se on sit "Feiva, Feiva"... elikkä ei pystynyt/halunnut lähteä tuohon Debian kelkkaan.
Taivuin siis ottamaan sen vanhan imagen muutoksineen talteen ja laittamaan Gentoon tilalle.
Ah, nuo upeat Gentoon folksit oli tehneet gentoo wikiin oman Gentoo raspberry installation guiden - joka toimii juuri Gentoolle tyypillisesti. Ihq! ;)
Nyt mulla on sit toimiva image tohon Vatukkaan sekä optimoituna Debian asennuksena, että vähemmän optimoituna Gentoo asennuksena.
Toki Gentoon kanssa optimointi on lähinnä itsestä (omista haluista, viitsimisestä ja taidoista) kiinni, joten siihen pitää vielä ajan kanssa myöhemmin tähdätä tälläkin alustalla.
Mutta tässä Gentoon asennuksen alkuvaiheista:
1. Prepare the SD card for Raspberry Pi hdd usage (see doc about partition table modification doc).
Note! You can take backup of your old installation's boot of SD card with command: "tar -jcvf /somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2 boot/ 1>/somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2.output_log 2>/somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2.errors_log"
1.1 partition table should look like:
Disk /dev/sdb: 31.5 GB, 31499223040 bytes, 61521920 sectors
Units = sectors of 1 * 512 = 512 bytes
Sector size (logical/physical): 512 bytes / 512 bytes
I/O size (minimum/optimal): 512 bytes / 512 bytes
Disk identifier: 0x07029aa1
Device Boot Start End Blocks Id System
/dev/sdb1 2048 104447 51200 b W95 FAT32
/dev/sdb2 104448 61271910 30583731+ 83 Linux
/dev/sdb3 61272064 61521919 124928 82 Linux swap / Solaris
Note! This is for 32GB SD card.
Note! You should have 1st partition as W95 FAT32 (b), second partition for Linux root (type 83) and third partition as Linux swap (82).
2. Download raspberry pi gentoo (for armv6 hardfp platform) tar.bz2 file
3. Download latest portage tar.bz2 package file
4.1 "pwd": /mnt/linuxhddb2
4.2 cd mnt
[Note! You need to have sdb2 directory or preferably one that suits your microsdcard's device]
4.3 ln -s ./sdb2 ./gentoo
4.4 mount /mnt/gentoo -t ext4
4.5 mount /dev/sdb1 /mnt/gentoo/boot -t vfat
4.5 tar xfpj /somewhere/raspberry_pi/gentoo/stage3-armv6j-20140114.tar.bz2 -C /mnt/gentoo/
4.6 tar xjf /somewhere/raspberry_pi/gentoo/portage-latest.tar.bz2 -C /mnt/gentoo/usr
5.1 cd /tmp/
Note! If you don't have git already installed:
- cd /etc/portage
- emerge -av dev-vcs/git >>emerge_hostname_av-dev-vcs-git_201403091347.txt
- tail -f emerge_hostname_av-dev-vcs-git_201403091347.txt
5.2 git clone --depth 1 git://github.com/raspberrypi/firmware/
5.3 cd firmware/boot
5.4 cp * /mnt/gentoo/boot/
5.5 cp -r ../modules /mnt/gentoo/lib/
6.1 cd /mnt/gentoo/etc
6.2 mkdir bak
6.3 cp -p fstab bak/fstab.orig
6.4 cp -p fstab bak/fstab.bak_201403091658
6.5 vim /mnt/gentoo/etc/fstab
6.6 cp -p fstab bak/fstab.bak_201403091701
7.1 cd /mnt/gentoo/boot
7.2 nano /mnt/gentoo/boot/cmdline.txt
dwc_otg.lpm_enable=0 console=ttyAMA0,115200 kgdboc=ttyAMA0,115200 console=tty1 root=/dev/mmcblk0p2 rootfstype=ext4 elevator=deadline rootwait
Note! Use nano (or whatever is your EDITOR of choice) instead of vim, because vim could break your line according to your settings for .txt files.
7.3 cp -p cmdline.txt cmdline.txt.bak_201403091703
Note! You may edit /etc/portage/make.conf, if you feel so (see URL: "https://wiki.gentoo.org/wiki/Raspberry_Pi").
8.1 ls /mnt/gentoo/usr/share/zoneinfo
8.2 cp /mnt/gentoo/usr/share/zoneinfo/Europe/Helsinki /mnt/gentoo/etc/localtime
8.3 echo "Europe/Helsinki" > /mnt/gentoo/etc/timezone
9.1 cd /mnt/gentoo/etc
9.2 cp -pr shadow bak/shadow.bak_201403091707
9.3 cp -pr group bak/group.bak_201403091707
9.4 cp -pr passwd bak/passwd.bak_201403091707
9.5 vim /mnt/gentoo/etc/shadow
Note! Clear root password from shadow file, by removing star from second column, like: "root::19730:0:::::"
9.6 cp -pr shadow bak/shadow.bak_201403091710
10.1 umount /mnt/gentoo/boot
10.2 umount /mnt/gentoo
11. After boot in Raspberry Pi, continued by logging in as root (no password is required now)
12. Set password: "passwd"
13. cd /etc/init.d/
14. cp -pr net.lo net.eth0
15. mkdir bak
16. cp -pr net.eth0 bak/net.eth0.bak_201403091720
17. rc-config start net.eth0
18.1 rc-update add net.eth0 default
18.2 rc-update add sshd default
Ja näillä pääsee mukavasti alkuun. Sit Vatukka pitää konffata... Gentoolla löytyy siihen paljon dokuja ja Wiki is your friend.
Toisaalta, kun on löytänyt hyvän/itselleen sopivan Linux-flavorin, niin kyl se on sit "Feiva, Feiva"... elikkä ei pystynyt/halunnut lähteä tuohon Debian kelkkaan.
Taivuin siis ottamaan sen vanhan imagen muutoksineen talteen ja laittamaan Gentoon tilalle.
Ah, nuo upeat Gentoon folksit oli tehneet gentoo wikiin oman Gentoo raspberry installation guiden - joka toimii juuri Gentoolle tyypillisesti. Ihq! ;)
Nyt mulla on sit toimiva image tohon Vatukkaan sekä optimoituna Debian asennuksena, että vähemmän optimoituna Gentoo asennuksena.
Toki Gentoon kanssa optimointi on lähinnä itsestä (omista haluista, viitsimisestä ja taidoista) kiinni, joten siihen pitää vielä ajan kanssa myöhemmin tähdätä tälläkin alustalla.
Mutta tässä Gentoon asennuksen alkuvaiheista:
1. Prepare the SD card for Raspberry Pi hdd usage (see doc about partition table modification doc).
Note! You can take backup of your old installation's boot of SD card with command: "tar -jcvf /somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2 boot/ 1>/somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2.output_log 2>/somewhere/raspberry_pi/work/vatukka_raspbian-wheezy-dark/vatukka_raspbian-wheezy-dark_boot_backup_201403091653.tar.bz2.errors_log"
1.1 partition table should look like:
Disk /dev/sdb: 31.5 GB, 31499223040 bytes, 61521920 sectors
Units = sectors of 1 * 512 = 512 bytes
Sector size (logical/physical): 512 bytes / 512 bytes
I/O size (minimum/optimal): 512 bytes / 512 bytes
Disk identifier: 0x07029aa1
Device Boot Start End Blocks Id System
/dev/sdb1 2048 104447 51200 b W95 FAT32
/dev/sdb2 104448 61271910 30583731+ 83 Linux
/dev/sdb3 61272064 61521919 124928 82 Linux swap / Solaris
Note! This is for 32GB SD card.
Note! You should have 1st partition as W95 FAT32 (b), second partition for Linux root (type 83) and third partition as Linux swap (82).
2. Download raspberry pi gentoo (for armv6 hardfp platform) tar.bz2 file
3. Download latest portage tar.bz2 package file
4.1 "pwd": /mnt/linuxhddb2
4.2 cd mnt
[Note! You need to have sdb2 directory or preferably one that suits your microsdcard's device]
4.3 ln -s ./sdb2 ./gentoo
4.4 mount /mnt/gentoo -t ext4
4.5 mount /dev/sdb1 /mnt/gentoo/boot -t vfat
4.5 tar xfpj /somewhere/raspberry_pi/gentoo/stage3-armv6j-20140114.tar.bz2 -C /mnt/gentoo/
4.6 tar xjf /somewhere/raspberry_pi/gentoo/portage-latest.tar.bz2 -C /mnt/gentoo/usr
5.1 cd /tmp/
Note! If you don't have git already installed:
- cd /etc/portage
- emerge -av dev-vcs/git >>emerge_hostname_av-dev-vcs-git_201403091347.txt
- tail -f emerge_hostname_av-dev-vcs-git_201403091347.txt
5.2 git clone --depth 1 git://github.com/raspberrypi/firmware/
5.3 cd firmware/boot
5.4 cp * /mnt/gentoo/boot/
5.5 cp -r ../modules /mnt/gentoo/lib/
6.1 cd /mnt/gentoo/etc
6.2 mkdir bak
6.3 cp -p fstab bak/fstab.orig
6.4 cp -p fstab bak/fstab.bak_201403091658
6.5 vim /mnt/gentoo/etc/fstab
6.6 cp -p fstab bak/fstab.bak_201403091701
7.1 cd /mnt/gentoo/boot
7.2 nano /mnt/gentoo/boot/cmdline.txt
dwc_otg.lpm_enable=0 console=ttyAMA0,115200 kgdboc=ttyAMA0,115200 console=tty1 root=/dev/mmcblk0p2 rootfstype=ext4 elevator=deadline rootwait
Note! Use nano (or whatever is your EDITOR of choice) instead of vim, because vim could break your line according to your settings for .txt files.
7.3 cp -p cmdline.txt cmdline.txt.bak_201403091703
Note! You may edit /etc/portage/make.conf, if you feel so (see URL: "https://wiki.gentoo.org/wiki/Raspberry_Pi").
8.1 ls /mnt/gentoo/usr/share/zoneinfo
8.2 cp /mnt/gentoo/usr/share/zoneinfo/Europe/Helsinki /mnt/gentoo/etc/localtime
8.3 echo "Europe/Helsinki" > /mnt/gentoo/etc/timezone
9.1 cd /mnt/gentoo/etc
9.2 cp -pr shadow bak/shadow.bak_201403091707
9.3 cp -pr group bak/group.bak_201403091707
9.4 cp -pr passwd bak/passwd.bak_201403091707
9.5 vim /mnt/gentoo/etc/shadow
Note! Clear root password from shadow file, by removing star from second column, like: "root::19730:0:::::"
9.6 cp -pr shadow bak/shadow.bak_201403091710
10.1 umount /mnt/gentoo/boot
10.2 umount /mnt/gentoo
11. After boot in Raspberry Pi, continued by logging in as root (no password is required now)
12. Set password: "passwd"
13. cd /etc/init.d/
14. cp -pr net.lo net.eth0
15. mkdir bak
16. cp -pr net.eth0 bak/net.eth0.bak_201403091720
17. rc-config start net.eth0
18.1 rc-update add net.eth0 default
18.2 rc-update add sshd default
Ja näillä pääsee mukavasti alkuun. Sit Vatukka pitää konffata... Gentoolla löytyy siihen paljon dokuja ja Wiki is your friend.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Cantina Azteca
Lauantain (8.3.2014) päivällinen meni Aztecan merkeissä. Alkuajoista mielestäni paljon petrannut ravintola oli jostain syystä tänään meillä molemmillla mielessä.
Ravintola
Tästä todella paljon pisteitä! Tarjoilija kävi kysymässä, että onko Pepsi ok. Olimme aika yllättyneitä tästä ja tarjoilija selitti, että heillä oli juuri mennyt Pepsi loppuun, joten toisen puoliskon juoma saattaisi olla huonoa. Vaikka tän periaatteessa pitäisi olla ihan normaalia toimintaa, niin sitä se ei todellakaan ole. Jotain reilu pari vuotta sitten syötiin aamupalaa Lone Starin vieressä, niiden aamupalapaikassa (mikä Brooklyn dinner se nyt oli). Marianne sai silloin huonoa Pepsiä ja vaikka se oli täysin selvää, silti se pölö tiskin takana ei vaihtanut juomaa uuteen. Rupes vielä kinaamaan asiasta.
Tästä todella paljon pisteitä! Tarjoilija kävi kysymässä, että onko Pepsi ok. Olimme aika yllättyneitä tästä ja tarjoilija selitti, että heillä oli juuri mennyt Pepsi loppuun, joten toisen puoliskon juoma saattaisi olla huonoa. Vaikka tän periaatteessa pitäisi olla ihan normaalia toimintaa, niin sitä se ei todellakaan ole. Jotain reilu pari vuotta sitten syötiin aamupalaa Lone Starin vieressä, niiden aamupalapaikassa (mikä Brooklyn dinner se nyt oli). Marianne sai silloin huonoa Pepsiä ja vaikka se oli täysin selvää, silti se pölö tiskin takana ei vaihtanut juomaa uuteen. Rupes vielä kinaamaan asiasta.
Ruoka
Puoliskoni annoksena oli foccacia kasvispihvillä.
Tulos
Yhden pihvin hyvistä ja onnistuneista aterioista, sekä toisen pihvin hyvästä asiakaspalvelusta.
Lasten tupaantuliaiset
Suunniteltiin, että voitaisiin pitää alkukesästä lasten tupaantuliaiset.
Nyt kun on muutettu uuteen taloon ja ei olla suunniteltu pitävämme sinäänsä mitään sen kummempia tupaantuliaisia, mutta tällaisen erillaisen, lasten ilakoinnin täyttämän version voisimme järjestää.
Ohjelma
Ohjelmana voisi olla vaikka:
Suunnistusrastit (säävaraus)
Kriketinpeluuta (säävaraus)
Illan hämärtyessä Xboxilla pelaamista (autopelejä ja vastaavaa).
Ulkoaktiviteetteihin yrittäisimme hankkia jotain kivoja pikkulahjoja voittajille (ja kaikille jotain, koska kaikkihan me ollaan voittajia).
Ruokailu ja nesteytys
Ruokaa tehtäisiin grillaamalla ja pistettäisiin pöytää koreaksi (mutta ihan suomeksi) alkupaloilla ja jälkiruuillakin.
Vieraat voisivat tuoda oman nesteytyksensä, jos me isäntäväkenä pyritään hoitamaan tuota kiinteämmästä ravinnosta.
Tähän mennessä meidän Aerogarden chilitarha on jo tuottanut tulista maustetta ja Samin chilisekoituksella saa makuaistin katoamaan.
Yöpyminen
Meillä varmaankin pystyis yöpymään jotain pari perhettä meidän lisäksi (vierashuoneessa ja olohuoneessa). Ainakin jos saadaan hankittua se suunniteltu vuodesohva tonne vierashuoneeseen. Meiltä löytyy se täytettävä kumisohva, jota en voi kehua, mutta jos joku siinä haluaa nukkua, niin toki se mahdollisuus suodaan moiseen masokismiin.
Saunominen
Niille jotka viipyvät pidempää (ja miksei kaikille) olisi mahdollisuus saunoa - vaikka pitkin yötä - meidän aitokiukaan pitkissä ja leudoissa löylyissä.
Nyt kun on muutettu uuteen taloon ja ei olla suunniteltu pitävämme sinäänsä mitään sen kummempia tupaantuliaisia, mutta tällaisen erillaisen, lasten ilakoinnin täyttämän version voisimme järjestää.
Ohjelma
Ohjelmana voisi olla vaikka:
Suunnistusrastit (säävaraus)
Kriketinpeluuta (säävaraus)
Illan hämärtyessä Xboxilla pelaamista (autopelejä ja vastaavaa).
Ulkoaktiviteetteihin yrittäisimme hankkia jotain kivoja pikkulahjoja voittajille (ja kaikille jotain, koska kaikkihan me ollaan voittajia).
Ruokailu ja nesteytys
Ruokaa tehtäisiin grillaamalla ja pistettäisiin pöytää koreaksi (mutta ihan suomeksi) alkupaloilla ja jälkiruuillakin.
Vieraat voisivat tuoda oman nesteytyksensä, jos me isäntäväkenä pyritään hoitamaan tuota kiinteämmästä ravinnosta.
Tähän mennessä meidän Aerogarden chilitarha on jo tuottanut tulista maustetta ja Samin chilisekoituksella saa makuaistin katoamaan.
Yöpyminen
Meillä varmaankin pystyis yöpymään jotain pari perhettä meidän lisäksi (vierashuoneessa ja olohuoneessa). Ainakin jos saadaan hankittua se suunniteltu vuodesohva tonne vierashuoneeseen. Meiltä löytyy se täytettävä kumisohva, jota en voi kehua, mutta jos joku siinä haluaa nukkua, niin toki se mahdollisuus suodaan moiseen masokismiin.
Saunominen
Niille jotka viipyvät pidempää (ja miksei kaikille) olisi mahdollisuus saunoa - vaikka pitkin yötä - meidän aitokiukaan pitkissä ja leudoissa löylyissä.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Svarte Rudolfin lauantai buffet
Päätettiin tänään mennä lounaalle Svarteen (http://www.svarterudolf.fi/). Ollaan käyty siellä aina välillä, ehkä noin 4 - 5 kertaa vuodessa. Ollaan joskus osuttu tähän lauantai buffeettin aiemminkin ja ollaan tykätty siitä. Mutta ei ole mitenkään käynyt selväksi että milloin sitä sieltä saa ja milloin ei. Nyt siellä sattumalta oli buffet, johon tietenkin tartuttiin heti.
Ravintola
Svarte on ravintolana erittäin mukava. Ravintolalaivat on tietenkin hieman ahtaampia kuin normi ravintolat, mutta se sopii kuvaan. Asiakaspalvelu on yleensä ollut ihan ok, joskin jonkin verran vaihtelevaa. Toisinaan erittäin mielyttävää ja joskus taas hyvin jäykkää. Välillä on tullut sellainen kuva, että henkilöstön hallinto vaikuttaisi tähän, Kun ylempien kuri ei ole vienyt tarjoilijoiden mieltä alakanttiin, on saanut ihan hyvää palvelua, mutta joskus palvelu on ollut hyvin jäykkää ja se on vaikuttanut siltä, että takana olisi joku kahakka esimiehen kanssa, tai vstaavaa. Faktoja tässä ei esitetä, ei edes niin sivistynyttä arvausta, pikemminkin vahvoja olettamuksia. Your Milage May Vary...
Ruoka
Puhun nyt lähinnä tästä buffetista, joka oli mielestäni jopa parempi, kuin aiempi buffet jonka olemme täällä nauttineet. Vaikka siitä jäi hyvä maku suuhun, niin tämä oil todellinen success. Maistoin kaikkia muita buffetissa olleita ruokia, paitsi papuperunasalaattia, paahdettua sipulia (en keksinyt minkä kanssa se olisi sopinut) ja leipiä (syön harvemmin lounaalla leipiä).
Mitä siis tuli syötyä? Härkäsiivuja punaviinikastikkeessa, Härkäkastike, Turskagratiinia, kasvishöystöä, broileria sienikastikkeessa, silliä, sinappisilliä, jotain silliä, silakkarullia, viinirypäleet ja hedelmäsiivut, brie-juustoa, salaattia, graavilohirullat, paistettua lohta, porkkanakaalisalaatti, rosollia, punasipuli-tomaattia, puolikkaita kananmunia.
No joo, eihän jälkiruokia voi unohtaa, mutta niistä en kyllä syönyt kuin lettuja marjojen kanssa ja yhden keksin teen kera. Jäi syömättä sulkaavaahtoa, jotain kiisseliä, ja ehkä jotain mitä en muista.
Ei ihme että on alkanut paino nousemaan sen jälkeen alkoi taas käymään enemmän salilla. Ton kolmen täyden lautasellisen jälkeen ei enään ollu nälkä. Ku jouluksi sain laihdutettua sen 20 kiloa, niin oli aika ylläri että tässä vaiheessa mahaan vielä meni tollanen määrä tavaraa. Alkohan se toki jälkiruokien kohdalla tekemään tiukkaa.
Täytyy vielä erikseen mainita tuo härkäkastike, joka oli mielestäni aivan loistava. Todella maukas, hillosipuit eivät itsessään kauheasti vaikuttaneet maukkailta, mutta olivat varmaan tehneet kastikkeeseen oman makunsa jo. Muutenkin liha oli erittäin hyvää ja kastike siis kerrassaan loistavaa. Kovana kastikemiehenä harvemmin sanon näin, mutta tuosta voin sanoa, että kunpa itsekin tekisin tuollaisen kastikkeen joskus. Pisteet kokille tästä.
Buffetti maksoi 19,80 per henkilö, eikä se näin laadukkaasta buffetista ollut mikään kova kustannus. Paljoakaan siinä ei ole nostovaraa, mutta tällaisenaan hyvin toimiva. Mennään varmaan toistekin.
Tulos
Svarte soutaa buffetillaan 3 pihviä.
Loistavat ruuat buffetissa saavat yleisesti 1 pihvin, hyvä jälkiruoka setti saa 1 pihvin ja erityisen loistava härkäkastike tekee vielä viimeisen 1 pihvin, jolloin koko pihvisetti tulee täyteen! Onnittelut Svartelle onnistuneesta buffetista!
Ravintola
Svarte on ravintolana erittäin mukava. Ravintolalaivat on tietenkin hieman ahtaampia kuin normi ravintolat, mutta se sopii kuvaan. Asiakaspalvelu on yleensä ollut ihan ok, joskin jonkin verran vaihtelevaa. Toisinaan erittäin mielyttävää ja joskus taas hyvin jäykkää. Välillä on tullut sellainen kuva, että henkilöstön hallinto vaikuttaisi tähän, Kun ylempien kuri ei ole vienyt tarjoilijoiden mieltä alakanttiin, on saanut ihan hyvää palvelua, mutta joskus palvelu on ollut hyvin jäykkää ja se on vaikuttanut siltä, että takana olisi joku kahakka esimiehen kanssa, tai vstaavaa. Faktoja tässä ei esitetä, ei edes niin sivistynyttä arvausta, pikemminkin vahvoja olettamuksia. Your Milage May Vary...
Ruoka
Puhun nyt lähinnä tästä buffetista, joka oli mielestäni jopa parempi, kuin aiempi buffet jonka olemme täällä nauttineet. Vaikka siitä jäi hyvä maku suuhun, niin tämä oil todellinen success. Maistoin kaikkia muita buffetissa olleita ruokia, paitsi papuperunasalaattia, paahdettua sipulia (en keksinyt minkä kanssa se olisi sopinut) ja leipiä (syön harvemmin lounaalla leipiä).
Mitä siis tuli syötyä? Härkäsiivuja punaviinikastikkeessa, Härkäkastike, Turskagratiinia, kasvishöystöä, broileria sienikastikkeessa, silliä, sinappisilliä, jotain silliä, silakkarullia, viinirypäleet ja hedelmäsiivut, brie-juustoa, salaattia, graavilohirullat, paistettua lohta, porkkanakaalisalaatti, rosollia, punasipuli-tomaattia, puolikkaita kananmunia.
No joo, eihän jälkiruokia voi unohtaa, mutta niistä en kyllä syönyt kuin lettuja marjojen kanssa ja yhden keksin teen kera. Jäi syömättä sulkaavaahtoa, jotain kiisseliä, ja ehkä jotain mitä en muista.
Ei ihme että on alkanut paino nousemaan sen jälkeen alkoi taas käymään enemmän salilla. Ton kolmen täyden lautasellisen jälkeen ei enään ollu nälkä. Ku jouluksi sain laihdutettua sen 20 kiloa, niin oli aika ylläri että tässä vaiheessa mahaan vielä meni tollanen määrä tavaraa. Alkohan se toki jälkiruokien kohdalla tekemään tiukkaa.
Täytyy vielä erikseen mainita tuo härkäkastike, joka oli mielestäni aivan loistava. Todella maukas, hillosipuit eivät itsessään kauheasti vaikuttaneet maukkailta, mutta olivat varmaan tehneet kastikkeeseen oman makunsa jo. Muutenkin liha oli erittäin hyvää ja kastike siis kerrassaan loistavaa. Kovana kastikemiehenä harvemmin sanon näin, mutta tuosta voin sanoa, että kunpa itsekin tekisin tuollaisen kastikkeen joskus. Pisteet kokille tästä.
Buffetti maksoi 19,80 per henkilö, eikä se näin laadukkaasta buffetista ollut mikään kova kustannus. Paljoakaan siinä ei ole nostovaraa, mutta tällaisenaan hyvin toimiva. Mennään varmaan toistekin.
Tulos
Loistavat ruuat buffetissa saavat yleisesti 1 pihvin, hyvä jälkiruoka setti saa 1 pihvin ja erityisen loistava härkäkastike tekee vielä viimeisen 1 pihvin, jolloin koko pihvisetti tulee täyteen! Onnittelut Svartelle onnistuneesta buffetista!
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
VadelmaPi jatkuu - käyttiksen asennus
Step 5: Käyttiksen asentaminen SD-kortille
Käyttis vaihtoehtoja Vatukkaan on monta.
Raspbian based, sekä NOOB (jonka toimittaa "itse" Raspberry Pi säätiö.
Itse taidan nyt aloittaa varsin pieneltä kuulostavalta Darkbasic imagella.
Sisältää Debianin armhf-version varsin minimalistisena ja voi sitten apt-getata loput haluamansa. Siitä onkin aikaa kun on käyttänyt Debiania, joten voi mennä vähän ylimääräistä aikaa siihen, mutta no hätä, kyllähän tää tästä taittuu. Kun kaikki tietokoneet tekee floating-point oppeja aikast riittävästi, on hyvä että se floatingpoint hardware on supportattu. Itse ARM:n teknologia ei ole mitenkään räjähtävän tehokasta, joten onhan se tärkeää ottaa ainakin nämä isoimmat hyödyt ulos.
Katotaan sitten mitä saan ton softan suhteen tehtyä... nyt kuitenkin asentamaan itse käyttistä microSD-kortille.
Seuraavassa artikkelissa Vatukan asennuksesta lisää...
Käyttis vaihtoehtoja Vatukkaan on monta.
Raspbian based, sekä NOOB (jonka toimittaa "itse" Raspberry Pi säätiö.
Itse taidan nyt aloittaa varsin pieneltä kuulostavalta Darkbasic imagella.
Sisältää Debianin armhf-version varsin minimalistisena ja voi sitten apt-getata loput haluamansa. Siitä onkin aikaa kun on käyttänyt Debiania, joten voi mennä vähän ylimääräistä aikaa siihen, mutta no hätä, kyllähän tää tästä taittuu. Kun kaikki tietokoneet tekee floating-point oppeja aikast riittävästi, on hyvä että se floatingpoint hardware on supportattu. Itse ARM:n teknologia ei ole mitenkään räjähtävän tehokasta, joten onhan se tärkeää ottaa ainakin nämä isoimmat hyödyt ulos.
Katotaan sitten mitä saan ton softan suhteen tehtyä... nyt kuitenkin asentamaan itse käyttistä microSD-kortille.
- MicroSD kortti on lykätty läppäriin, jossa pyörii Linux
- Kone tunnistaa kortin ja KDE pöläyttää ilmoituksen, että kortti olisi sisällä ja sille kantsis tehä jottai
- Siirsin haetun tiedoston työstöhakemistoon, jonka oon tehny tätä Vatukka projektia varten: "mv ~/Downloads/raspbian_wheezy_20130923.img.7z ."
- Sit purkamaan pakettia... tai sit ei, eihän tässä ollutkaan valmiiksi asennettuna 7zippiä: "emerge -av app-arch/p7zip >>emerge_hostname_av-app-arch-p7zip_201403021911.txt"
- p7zip tarttee KDE:n kanssa wxwidgets use flagin, joten package.use lisäys: "app-arch/p7zip kde (multilib) (selinux) -doc (-pch) -rar (-static) wxwidgets"
- Kopioidaan image-paketti work hakemistoon: "cd ../work; cp ../raspbian/raspbian_wheezy_20130923.img.7z ."
- Puretaan asennuspaketti: "p7zip -d raspbian_wheezy_20130923.img.7z"7-Zip (A) [64] 9.20 Copyright (c) 1999-2010 Igor Pavlov 2010-11-18
p7zip Version 9.20 (locale=en_US.UTF-8,Utf16=on,HugeFiles=on,2 CPUs)
Processing archive: raspbian_wheezy_20130923.img.7z
Extracting raspbian_wheezy_20130923.img
Everything is Ok
Size: 996147200
Compressed: 123449237 - Sitten selvitetään mikä device on tuo microSD-kortti: "ls -la /dev/sd*"
brw-rw----. 1 root disk 8, 0 Dec 15 13:21 /dev/sda
brw-rw----. 1 root disk 8, 1 Dec 15 13:21 /dev/sda1
brw-rw----. 1 root disk 8, 2 Dec 15 13:21 /dev/sda2
brw-rw----. 1 root disk 8, 3 Dec 15 11:21 /dev/sda3
brw-rw----. 1 root disk 8, 16 Mar 2 18:37 /dev/sdb
brw-rw----. 1 root disk 8, 17 Mar 2 18:37 /dev/sdb1
# fdisk -l /dev/sdb
Disk /dev/sdb: 31.5 GB, 31499223040 bytes, 61521920 sectors
Units = sectors of 1 * 512 = 512 bytes
Sector size (logical/physical): 512 bytes / 512 bytes
I/O size (minimum/optimal): 512 bytes / 512 bytes
Disk identifier: 0x00000000
Device Boot Start End Blocks Id System
/dev/sdb1 8192 61521919 30756864 c W95 FAT32 (LBA) - Ja ei kun pistetään image tylysti dd:llä: "dd bs=1M if=raspbian_wheezy_20130923.img of=/dev/sdb1"
- Kyseessä on yhden gigan image, joten ottaa aikansa lykätä tonne, mutta kyl nyt ainakin on kestänyt... ei malta odottaa enää hetkeäkään - 236.551 s, 4.2 MB/s
- jiihaa! Nyt alettais olemaan valmiita kuumottavaan käynnistykseen... katotaan mitä tästä seuraa...
Seuraavassa artikkelissa Vatukan asennuksesta lisää...
VadelmaPi minitietokoneen kyhäys
No niin, nysse tuli!
Elikkä kyseessä on "luottokortin" kokoinen minitietokone. Toimii ARM-prosessorilla ja sisältää näyttöliitännä, 2xUSB-portin, microUSB-virtaliitännän, verkko- ja HDMI-liitännän (koska kyseessä malli B), sekä paljon toiveita siitä mitä kaikkea tällä keksiikään tehdä. Joka tapauksessa DIY-nörtti tulee olemaan innoissaan, syntyy tästä jotain tai ei.
Tässä ostamani komponentit:
Ostin mukana myös kotelon (olisin halunnut valkoisen, mutta ei ollut, joten oli tyytyminen mustaan), sekä erikseen ostin Kingstonin 32GB microSD(HC) kortin. Kortille pitää asentaa Linux ja sitten vaan liittämään liitäntöjä kiinni. Vehe boottaa heti kun se saa virtaa, joten silloin on parempi olla jo näytöt ja verkot kiinni vehkeessä.
Annoin tämän ekan kappaleen nimeksi "Vatukka".
Step 1: Vatukan tarkastus
Kaikki liitännät löytyvät kuten pitääkin.
Soldaus vaikuttaa hyvältä (etten sanoisi jopa yllättyneeni kuinka laadukkaalta vaikuttaa)
Step 2: Käyttiksen laittaminen muistikortille
Nyt painun tonne työhuoneeseen katsomaan minkä valmiin käyttiksen lykkään microSD-kortille, jotta homma lähtee pelittään.
Step 3: Kotelon kuntoon laittaminen
Tämä ei ole mikään iso steppi... avataan kotelo, hiukan taivuttamall reunoja, sillä pohjassa näkyy täbät jotka pitävät ylä- ja alaosan yhdessä.
Sisällä oli pikku muovitapit, jotka laitetaan pohjan neljään rinkulaan.
Niillä suojataan pikkuvehettä kolhuilta ja tärinältä. Ei silti, että tämän kokoinen kone ilman kovalevyjä olisi kyllä mitenkään erityisen altis näille haitoille. Kun kaikki tieto tallennetaan microSD-kortille (ja mahdolliselle USB-muistille), niin ei ole liikkuvaa tallennusta. Täten laite sopii hyvin esim. autoon tai wearable-käyttöön (arvaa vaan - aionko ;).
Step 4: Virtalähde
Virtalähteenä toimii HTC-puhelimen vanha laturijohto (microUSB liitäntä) ja toiseen päähän (normi USB-liitäntä) laitoin aikoinaan hankkimani Belkinin USB-verkkovirta-adapterin.
Tuon verkkovirta-adapterin kanssa saa olla aika tarkkana. VadelmaPi:n virtalähteen pitäisi antaa 700 - 1200 mA ja sitä ei ihan joka USB-laturi anna (esim. vanha HTC-puhelimen mukana tullut adapteri antoi vain 200 mA, joten sillä ei kauheasti Vadelmaa pyöritetä.
Mut on se kyllä kivan kokoinen... tässä toisen puoliskoni käsi vierellä.
Jätetään tällä erää tähän kohtaan ja jatketaan myöhemmässä artikkelissa, kun homma etenee.
VadelmaPi on täällä!
Elikkä kyseessä on "luottokortin" kokoinen minitietokone. Toimii ARM-prosessorilla ja sisältää näyttöliitännä, 2xUSB-portin, microUSB-virtaliitännän, verkko- ja HDMI-liitännän (koska kyseessä malli B), sekä paljon toiveita siitä mitä kaikkea tällä keksiikään tehdä. Joka tapauksessa DIY-nörtti tulee olemaan innoissaan, syntyy tästä jotain tai ei.
Tässä ostamani komponentit:
Kotelo, itse vehje, sekä muistikortti
Ostin mukana myös kotelon (olisin halunnut valkoisen, mutta ei ollut, joten oli tyytyminen mustaan), sekä erikseen ostin Kingstonin 32GB microSD(HC) kortin. Kortille pitää asentaa Linux ja sitten vaan liittämään liitäntöjä kiinni. Vehe boottaa heti kun se saa virtaa, joten silloin on parempi olla jo näytöt ja verkot kiinni vehkeessä.
Annoin tämän ekan kappaleen nimeksi "Vatukka".
Step 1: Vatukan tarkastus
Kaikki liitännät löytyvät kuten pitääkin.
Soldaus vaikuttaa hyvältä (etten sanoisi jopa yllättyneeni kuinka laadukkaalta vaikuttaa)
Step 2: Käyttiksen laittaminen muistikortille
Nyt painun tonne työhuoneeseen katsomaan minkä valmiin käyttiksen lykkään microSD-kortille, jotta homma lähtee pelittään.
Step 3: Kotelon kuntoon laittaminen
Tämä ei ole mikään iso steppi... avataan kotelo, hiukan taivuttamall reunoja, sillä pohjassa näkyy täbät jotka pitävät ylä- ja alaosan yhdessä.
Sisällä oli pikku muovitapit, jotka laitetaan pohjan neljään rinkulaan.
Step 4: Virtalähde
Virtalähteenä toimii HTC-puhelimen vanha laturijohto (microUSB liitäntä) ja toiseen päähän (normi USB-liitäntä) laitoin aikoinaan hankkimani Belkinin USB-verkkovirta-adapterin.
Tuon verkkovirta-adapterin kanssa saa olla aika tarkkana. VadelmaPi:n virtalähteen pitäisi antaa 700 - 1200 mA ja sitä ei ihan joka USB-laturi anna (esim. vanha HTC-puhelimen mukana tullut adapteri antoi vain 200 mA, joten sillä ei kauheasti Vadelmaa pyöritetä.
Mut on se kyllä kivan kokoinen... tässä toisen puoliskoni käsi vierellä.
Jätetään tällä erää tähän kohtaan ja jatketaan myöhemmässä artikkelissa, kun homma etenee.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Pho Ngon - Vietnamilaista Turun Forumissa
Ravintola
Paikka vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, eikä ole mitenkään tyylitelty. Tulee paljon mieleen peruskiinalaiset ravintolat. Oli kuitenkin hyvä huomata kun kokki kävi siivoamassa pöytää hyvin ja selvästi hoitaa hommansa. Noh, ehkä tuo pöytien siivous olisi ollut enemmän kassan takana olleen rouvan homma, kuin kokin. Muita asiakkaita ei enään nyt täällä olekaan - kun olen jo ateriani syöksenyt mahalaukkuuni.
Asiakaspalvelu on hyvää ja iloista. Siitä jäi positiivinen olo.
Kokki korjasi ateriani pois ja suostui kuvattavaksi. ;)
Ruoka
No huh, huomaa kyllä etten oo käyny aasiassa vähään aikaan. Otin aterian medium tulisena ja riittävästi on potkua. Xao Lan -kana oli aterian nimi (kirjoitusvirheet sallitaakoon, kun yritin kirjoittaa sitä tähän kassanaisen Vietnamilaisesta lausunnosta).
Kyllä selvästi tykkään tästä ateriasta, kasvispuolta olis ehkä odottanut olevan enemmän. mutta kana oli hyvin valmistettu, ei lainkaan kuivaa ja kastikekin oli hyvää. Ateriasta oli kylliksi syötävää, varsinkin näin painonpudotusta jatkavalle. Aterioimispaikkana tätä ei voi kehua liian tyylikkääksi, tai muutenkaan liian hienostuneeksi, joten himpun verran voisi hinta olla alempi. 14 euron hinta on pitkälti sama kuin ateriat Maneeratissa, ja samaan laatuun on vielä matkaa. Erityisesti juuri tuolla hienostuneisuuden puolella.
Tulos
Tulokseksi voi antaa 1 pihvin. Se tulee selkeästi hyvästä ruuasta.
Paikka vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, eikä ole mitenkään tyylitelty. Tulee paljon mieleen peruskiinalaiset ravintolat. Oli kuitenkin hyvä huomata kun kokki kävi siivoamassa pöytää hyvin ja selvästi hoitaa hommansa. Noh, ehkä tuo pöytien siivous olisi ollut enemmän kassan takana olleen rouvan homma, kuin kokin. Muita asiakkaita ei enään nyt täällä olekaan - kun olen jo ateriani syöksenyt mahalaukkuuni.
Asiakaspalvelu on hyvää ja iloista. Siitä jäi positiivinen olo.
Kokki korjasi ateriani pois ja suostui kuvattavaksi. ;)
Ruoka
No huh, huomaa kyllä etten oo käyny aasiassa vähään aikaan. Otin aterian medium tulisena ja riittävästi on potkua. Xao Lan -kana oli aterian nimi (kirjoitusvirheet sallitaakoon, kun yritin kirjoittaa sitä tähän kassanaisen Vietnamilaisesta lausunnosta).
Kyllä selvästi tykkään tästä ateriasta, kasvispuolta olis ehkä odottanut olevan enemmän. mutta kana oli hyvin valmistettu, ei lainkaan kuivaa ja kastikekin oli hyvää. Ateriasta oli kylliksi syötävää, varsinkin näin painonpudotusta jatkavalle. Aterioimispaikkana tätä ei voi kehua liian tyylikkääksi, tai muutenkaan liian hienostuneeksi, joten himpun verran voisi hinta olla alempi. 14 euron hinta on pitkälti sama kuin ateriat Maneeratissa, ja samaan laatuun on vielä matkaa. Erityisesti juuri tuolla hienostuneisuuden puolella.
Tulos
torstai 27. helmikuuta 2014
Blogloving
Follow my blog with Bloglovin
Täytyy testata miten bloglovin toimii...
Ihan hyvältä vaikuttaa.
Profiilit toimii ja blogien seuraaminen on varsin kivasti toteutettu.
Samalla todettava että bloglovin kokoelmasivu mun blogista näyttää siellä tavallaan paremmalta kuin bloggerissa itse blogi. Hieman vanhemman blogin layout oli vähän parempi kuin tämän, mutta sekin oli bloggertyylillä, jossa artikkeli on vahvoilla ja bloglovin kokoelma sivulla saa nopeasti valkattua mitä artikkelia haluaisi tsekata... not bad.
Ja just kun olin sulkemassa näitä kuvioita, bloglovin osoitteesta tuli "Bad Gateway" -error. Ei mikään harvinainen, mutta kertoo siitä että serverien osalta ei ihan kohdallaan.
Täytyy testata miten bloglovin toimii...
Ihan hyvältä vaikuttaa.
Profiilit toimii ja blogien seuraaminen on varsin kivasti toteutettu.
Samalla todettava että bloglovin kokoelmasivu mun blogista näyttää siellä tavallaan paremmalta kuin bloggerissa itse blogi. Hieman vanhemman blogin layout oli vähän parempi kuin tämän, mutta sekin oli bloggertyylillä, jossa artikkeli on vahvoilla ja bloglovin kokoelma sivulla saa nopeasti valkattua mitä artikkelia haluaisi tsekata... not bad.
Ja just kun olin sulkemassa näitä kuvioita, bloglovin osoitteesta tuli "Bad Gateway" -error. Ei mikään harvinainen, mutta kertoo siitä että serverien osalta ei ihan kohdallaan.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Kilpirauhasen hoidosta adressi
Koska en tunne itse asiaa, enkä lääketiedettäkään ole syvällisesti opiskellut, voin vain todeta tästä aiheesta olevan kirjoituksia ja adressi.
Kilpirauhasen hoidosta on kirjoitettu tässä artikkelissa.
Ovat myös tehneet tälle facebook sivut.
Satakunnan Kansan lyhyt artikkeli aiheesta.
Aihe on kuitenkin mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä, jos se pitää paikkansa että potilaiden hyvää hoitoa ollaan estämässä Valviran taholta. Elikkä tässä on kyse siitä, että jotkin tahot vastustavat Valviran aikomusta kieltää reseptien kirjoittaminen tiettyihin lääkkeihin, jotka vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan. Pidän kyllä itsekin sitä outona, jos yhdysvalloissa kyseiset lääkkeet ovat olleet sallittuja jo pitkään ja ne on luokiteltu turvallisiksi, että miksi ne meillä ollaan laittamassa kieltoon.
Aiheesta on tehty Suomenkielinen addressi, sekä asiasta on tehty "petition to change.com in english".
Caracas protests - Venezuela on fire!
Can a government really supress media? Even in modern day internet world?
Seems shocking that they can do a lot, maybe not total media black out, but silence can also be devastating, if you are being shot at.
I am writing this on saturday morning about at 07:00 (GMT+2 Finnish time).
I did read about this situation from a friend´s Facebook post, that pointed to an blog article about Venezuela´s situation, about an hour ago when I woke up.
Post had been published 10 hours ago.
This situation has started escalating from 19.2.2014 (according to this post). But actual happenings started already on 12.2.2014.
New York Times has posted about Venezuelan situation in this article (on 20.2.2014).
“If I have to declare a state of exception in Táchira, I’m ready to declare it and send in the tanks, the troops, planes, all of the military force of the country,” the president said. He also threatened to jail other opposition politicians and protest leaders.
Quote from that NYT article.
ABC has released an article on this too. Which gives good info about the birth of these protests.
This article, "Uniformados y civiles dispararon en Candelaria el 12F", would probably be interesting, but I dont know that language and video presented on page wont open to me from youtube. And I am now at saturday morning too lazy to translate that text with google translate.
There is also a petition in change.com about Venezuela to board of directors of LA Philharmonics.
When and how this has been widely published in US and in Global media? I really don´t know. I´m sure it should have been earlier.
But what I know is that I haven´t heard about this from our local newspaper or seen on TV news. Maybe I just missed it - that can happen. And yes, I know that we have Sotchi olympic games, we have situation in Kiev, which is very pressing at the moment to the Europe and to relationships of Ukraine, Russia and Europe. This of course gets more coverage in our media, but could Venezuelan government really have had so much influence over all the modern day media and publishing of happenings at their country, that it takes many days for media to pick up on situations like this.
If government and its close supporters own local broadcasting, it seems to have a real influence in media coverage for that country. Publicity probably wont be totally shutdown, partly because of people living outside that country and still being tightly connected to their former neighbours. Internet connections can of course be easily shutdown by government. That´s no trick in a place like Venezuela, where government can and does use brutal force and torture against its own civilians. If government holds local telecom companies, they don´t even have to break anywhere, just a phone call with suffice.
Does it only seem like, or is it real, that now there are many protests and violence against protesters going on around the globe? Thailand´s yellow and red shirts (or one side against police) have their clash at Bangkok again, Ukraine´s civilians are being shot at city center of Kiev and protesters in Venezuela are being shot by police.
I hope these things get attention and that political and government issues are dealt with. Corruption, crime and bad politics are related to all of these.
I also think that not all protesters involved in these clashes see opposition much better than government ruling. Because in many corrupted countries oppisition is not much better or less corrupted than current rulers. Main point might just be a cry for better life, no matter who is in charge.
Best wishes to people of Venezuela
Seems shocking that they can do a lot, maybe not total media black out, but silence can also be devastating, if you are being shot at.
I am writing this on saturday morning about at 07:00 (GMT+2 Finnish time).
I did read about this situation from a friend´s Facebook post, that pointed to an blog article about Venezuela´s situation, about an hour ago when I woke up.
Post had been published 10 hours ago.
This situation has started escalating from 19.2.2014 (according to this post). But actual happenings started already on 12.2.2014.
New York Times has posted about Venezuelan situation in this article (on 20.2.2014).
“If I have to declare a state of exception in Táchira, I’m ready to declare it and send in the tanks, the troops, planes, all of the military force of the country,” the president said. He also threatened to jail other opposition politicians and protest leaders.
Quote from that NYT article.
ABC has released an article on this too. Which gives good info about the birth of these protests.
This article, "Uniformados y civiles dispararon en Candelaria el 12F", would probably be interesting, but I dont know that language and video presented on page wont open to me from youtube. And I am now at saturday morning too lazy to translate that text with google translate.
There is also a petition in change.com about Venezuela to board of directors of LA Philharmonics.
When and how this has been widely published in US and in Global media? I really don´t know. I´m sure it should have been earlier.
But what I know is that I haven´t heard about this from our local newspaper or seen on TV news. Maybe I just missed it - that can happen. And yes, I know that we have Sotchi olympic games, we have situation in Kiev, which is very pressing at the moment to the Europe and to relationships of Ukraine, Russia and Europe. This of course gets more coverage in our media, but could Venezuelan government really have had so much influence over all the modern day media and publishing of happenings at their country, that it takes many days for media to pick up on situations like this.
If government and its close supporters own local broadcasting, it seems to have a real influence in media coverage for that country. Publicity probably wont be totally shutdown, partly because of people living outside that country and still being tightly connected to their former neighbours. Internet connections can of course be easily shutdown by government. That´s no trick in a place like Venezuela, where government can and does use brutal force and torture against its own civilians. If government holds local telecom companies, they don´t even have to break anywhere, just a phone call with suffice.
Does it only seem like, or is it real, that now there are many protests and violence against protesters going on around the globe? Thailand´s yellow and red shirts (or one side against police) have their clash at Bangkok again, Ukraine´s civilians are being shot at city center of Kiev and protesters in Venezuela are being shot by police.
I hope these things get attention and that political and government issues are dealt with. Corruption, crime and bad politics are related to all of these.
I also think that not all protesters involved in these clashes see opposition much better than government ruling. Because in many corrupted countries oppisition is not much better or less corrupted than current rulers. Main point might just be a cry for better life, no matter who is in charge.
Best wishes to people of Venezuela
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)