Turun Sevilla

Restaurant: Sevilla, Turku, Finland, 18.1.2014.

Tausta
Oltiin tosiaan tänään syömässä Turussa, Sevilla nimisessä S-ryhmän ravintolassa. Kuulostaa pahaenteiseltä... jep, niin tekee.
Ollaan kuitenkin välillä saatu sieltä ihan ok aterioita, esim. "broileria miekassa" kahden hengen annoksena, joka oli oikeastaan aika hyvä. Ja aikoinaan syötiin aina välillä Tapaksia siellä, joista nyt yleensä selvittiin ihan keskenämme pidetyllä napinalla, kun aterian hinta-määrä suhde ei ollut ihan kohdillaan, mutta laatu oli ihan ok. Yrittäjäaikoina kävin täällä aina välillä lounaalla. Ne oli varsin hyviä ja toimivia. Niistä harvemmin jäi mitään kaipuuseen.

Ravintola
Ravintola on ihan siisti. On ollut osana Turun Sokos Hotel Vaakunaa, jne. Muutama slooshi on ihan ok ja loput on avopöytiä, jonkin verran hajanaisesti sijoitettuna, tilan muodon vuoksi. Tarjoilu nyt on yleensä toiminut ihan ok.

Ruoka
No tilattiin sitten tapaksia suunnitelman mukaan, otettiin patatas bravas x 2, tapas las palmas x 2, serranokinkkua hyytelöllä ja chorizokroketti. Tuohon päälle sitten erikseen valkosipulileivät (3 e).
Heti ei kuulunut ruokia, mutta ei siihen kauaa mennyt. Ihmeteltiin kuitenkin ruokia odottaessa, että miksi meille ei ole tullut alkuleipiä, kun on muisteltu että joskus Sevillassa olisi ollut ihan ok alkupala (voi kyllä olla että muistettiin väärin, kun kuviteltiin että oltais balsamicoa kastettu siihen alkuleipien öljyn sekaan).
Juomat tuli nopeasti ilman mitään probseja ja nopeus oli vähintäänkin kiitettävää tasoa. No sitten kun tapakset tulivat, niin toinen puolisko huomasi heti, että ne valkosipulileivät puuttui ja sanoi siitä kivasti tarjoilijalle. Hän otti asian samoin tein onkeensa ja lähti tsekkaamaan avokeittiön pojilta, että missähän ne luuraa.
Tässä vaiheessa katsoimme eteentuotua lautasta ihmetyksen vallassa. Kaikki tapakset olivat nyt yhdellä lautasella, kun ne ennen tulivat sellaisissa pienissä dippilautasissa, joka oli tavallaan kiva tapa tuoda niitä ja niiden dippilautasten pohjalla oli yleensä öljyä tai muuta joka liittyi tähän tapakseen.
Tarjoilija sitten tuli pöydän ääreen ja sanoi että ne valkosipulileivät tulevat juuri ja varmisti että olimme tilanneet niitä vain yhden kappaleen. Samalla hän toi meille ne alkupalaleivät... ööö siis meillähän oli jo pääruoka pöydässä, jota olimme odottaneet pelkkien juomalasien kanssa. No ei se sinäänsä maailmaa muuta, vaikka olisihan niitä ollut mukavampi syödä siinä odotaessa kuten tapana on, kuin nyt pääruuan yhteydessä.
Aloimme syömään ja olin edelleen hämmästyksissäni siitä että mitä tuossa tapaslautasella nyt oikeasti oli ja oliko siinä kaikki mitä oltiin tilattu. Tulin siihen tulokseen, että olihan siinä kaikki mitä oli tilattu, mutta tavara ei kyllä vastannut käsitystäni siitä mitä sen olisi pitänyt olla. Etsin sitä Chorizokrokettia lautaselta ja kyllä, niitä oli yksi ja se oli siis vain perunamuusista tehty yksittäinen perunakroketti, jonka päällä oli chorizomakkaran rouhetta, kun se oli paistettu. Ei se mikään pieni ollut, mutta 1 kpl! Siis mitä hemmettiä, maksoin yhden perunan kokoisesta kroketista 4,20 e! Meinasin ruveta nauramaan.
Toinen puolisko oli varmaan jo huolestunut että alanko avautumaan tarjoilijalle, kun hän toi niitä valkosipulileipiä tässä vaiheessa. En enään katsonut tarjoilijaa, hänen laskiessaan niiden lautasta pöydälle. Mutta meinasin totaalisesti revetä siihen paikkaan, kun näin ne valkosipulileivät. Ne oli tehty samaan leipään kuin alkupalaleipä! Eikö hyvänen aika Suomessa osata enään kouluttaa lainkaan kokkeja ja keittiömestareita?
Ensinnäkin käsitykseni siitä minkälaiselle leivälle valkosipulileipä tehdään, ei kyllä ollut tuollainen siementen täyttämä moniviljapitkosta leikattu paksu pala, vaan vaaleaa leipää. Saahan toki kokki kokeilla millä asiakkaat karkottaa parhaiten - sitä en voi kieltää heiltä. Katsottiin toisiamme ja hymyssä suin yritimme pidätellä naurua. Valkosipuliöljystä ei ollut tietoakaan leipien päällä, vaan valkosipulit oli paistettu (ilmeisesti uunissa) tummiksi ja olihan ne ihan ok sellaisenaan, mutta ei tuon leivän päällä, eikä sitä nyt perhana tarjota alkupalaleivän päällä. Nämäkin olivat ennen oikeasti hyviä, kun olimme aiemmin syöneet näitä Sevillan tapaksien yhteydessä.

Patatas bravas oli ok ja sen kanssa oli sinut. Se lautasen reunalle laitettu kasa Serranokinkkua ei ollut mikään presentaation tyylisuoritus, mutta mikäs siinä, oli ihan sitä mitä pitääkin ja se hyytelö oli itseasiassa ihan hyvää, tosin sitä olisi saanut olla vähintään teelusikallinen (tai ainakin pari), eikä sellaista pientä hippua (ehkä puoli teelusikallista per serranokinkun siivu) joka barely riitti ylittämään sen kinkun makukynnyksen.
Tapas las palmas piti muistaaksemme olla broilerin sisäfilettä, mutta ei voinut olla, kun palanen oli liian iso siihen, joten lienee jotain ylijäämä rintafilettä. Ei se pöllömpää sinäänsä ollut sen sellerisetin kanssa (kait muistan oikein että se oli selleriä valkoisen mössön kera?).Väkisinkin tästä kaikesta rupesin muistelemaan sitä ateriaani Barcelonassa, jossa oli 2 (vai 3) lampaan siivua ja kastiketta, sekä toisessa lautasessa patas bravas ja koko setti maksoi jotain 5,70 e. Eli pahasti on mätää Suomalaisessa ravintolamaailmassa. Pitäisikö nää Suomalaiset kokit lähettää Espanjaan?

Miksi meillä sitten oli hauskaa. Jotenkin oltiin hyvällä päällä ja otettiin koko homma huumorilla. Oli ehkä vähän tiedossa ettei tää välttämättä mene ihan nappiin ja ei sit tosiaan mennytkään. Aika paljon sai kaivella hampaita, että kaikki lähti pois kolosta.

Toisaalta, koska laskun yhteydessä saatiin royal-karkit, niin maku suussa oli ravintolasta lähtiessä ihan hyvä, joskaan henkinen maku ei vastannut sitä pätkääkään. Aika metsään meni, mutta saatiin nyt mahat jotakuinkin täyteen, ettei ny ainakaan nälissämme lähdetty. Eipä ainakaan tarvitse suositella kenellekään. Jos laatutaso yhdessä ruokatyypissä laskee näin pahasti, niin mitenköhän on muiden lautasten kanssa? Onkohan lounas vielä hyvä, vai onko sekin jo upotettu chorizorouhesuohon?

Tulos

Kyllä ihan neljä risua saa.
Yksi siitä valkosipulileivistä, yksi koko tapasaterioinnin yleisestiottaen laadun pilaamisesta tässä ravintolassa ja yksi risu siitä chorizokroketista. Pakko se on antaa vielä yksi risu siitä alkupalaleipien unohtamisesta. Ei sitäkään vaan voi sivuuttaa. Aika lähelle pohjia pääsi.