Olimme olleet Key Westin matkalla tuona päivänä (silloin joskus tammikuussa 2008). Oli siis pitkä, mutta hieno matkapäivä takana. Oltiin aika väsyneitä, itsekin olin ajanut 4 tuntia sinne ja samat takaisin Miamiin. Joten nälkä alkoi olla aika kohtalainen, kun päästiin hotelliin.Muistan vieläkin, miten ajattelin että nyt mennään näihin hotellin viereisiin rafloihin, kun ei ole virtaa raahautua pidemmälle ja olen niihin halunnut jo useamman päivän ajan. Hotellimme oli silloin Ocean Drivella, joten oltiin tarkoituksella ängetty suoraan turistimeiningin ytimeen. Ravintolat ei siis loppuneet kesken.
Ravintola
Ravintolasta ei voi sanoa, että olisi ollut mitenkään maailman ihmeellisin. Siinä se oli rantakadun varrella, jossa pörräs autoja vetämässä pr:ä ja ihmisiä palloili jalkakäytävää. Näitähän siinä kadunvarrella oli aika paljon. Ilmestyivät katukuvaan auringon kadotessa ja iltahumputusten saapuessa. Mutta toisaalta, siinä oli aika hyvin sykkeessä, eikä kuitenkaan mitään häslinkiä. Päivisin siinä ei olisi ollut yhtä mielyttävä meno. Halvat pöydät oli katettu siististi ja tarjoilija oli ihan mukava, nuori flikka.
Me tykästyttiin tähän nimenomaiseen paikkaan, kun vaikutti että siellä oli hyvät hinnat ja se oli ihan meidän hotellin vieressä.
Ruoka
Tarjoilijalta kysyttiin että onko jotain daily specials ja hän sitten kertoi tarjouksesta joka heillä oli, jos otti viinipullon. Viini ei ollut mielestämme pahanhintainen, olisko maksanut jotain 20 dolsua ja saatiin ruuat sitten varsin halvalla. Olin jo iskenyt silmäni tarjoukseen kuuluvaan surf n turf -annokseen ja toinen puolisko halusi ottaa salaatin. Annoin luonnollisesti hänen tilata ensin. Tarjoilija oli siinä vaiheessa hyvin että homma selvä ja kyseli että saisko olla jotain muuta, no minä tietysti aloin tilaamaan sitä omaa valintaani. Sit jotenkin menetimme yhteyden tarjoilijaan, joka vaan kyseli että todellako? Haluatko tilata sen? Mutta se on aika iso annos... minä tietysti vetosin pitkään ajomatkaan Key Westiin, kovaan nälkään ja varmaan tähtien asentoonkin, että saisin haluamani annoksen. Sitten tarjoilija tajusi valaista meitä, että jo se salaatti oli kahden hengen ateria! Elikkä siis me oltiin jo tilattu kahden hengen salaatti ja mä olin vielä tilaamassa kahden hengen pihviä katkaravuilla sen lisäksi! No ei ihme, että tarjoilija oli sönköttänyt kun yritetään kahdestaan tilata neljän hengen annokset.Päädyttiin sitten kuitenkin ottamaan ne ja kun oli vielä saatu tarjoilijakin se uskomaan ja tilaamaan, niin ei muuta kuin hymyssä suin odottamaan mitä keittiöstä tulee.
Ja ai että oli hyvää! Kauhea nälkä, valtava pihvi (muistaakseni 1200 g pihvi) ja hyvä kastike. Siinä oli ruokailijan ainekset taivaalliseen annokseen. Joskin ehkä hieman siinä olis kaivannut muutakin lisuketta enemmän, kuin niitä surffia edustaneita katkarapuja. niin ja sanoinko että kastike oli hyvää? Sillä nimittäin on aika paljon merkitystä, kun väännät yksin kahden hengen pihviä napaan ja jossain kohtaa se lihan (olkoonkin hyvää) mättääminen alkaa tuntumaan aikast boring, jos siinä ei ole hyvää nestettä auttamassa alas menoa, ja siihen ei enään juomapuoli riitä.
Arvatkaas vaan, mitä tapahtui hotellihuoneessa, kun oltiin raahauduttu pitkän ja hienon ajopäivän, sekä noiden ahmimisten ja yhden punkkupullun jälkeen sinne takas - ei yhtään mitään! Totaalinen taju kankaalle ja liha sulamaan masussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti