Ekana ajopäivänä haettiin vuokra-auton avaimet aamupalan jälkeen hotellin aulan autovuokraamosta. Soppari oli tehty jo maanantaina, joten homma oli jo valmiiksi hoidossa. Saatiin 20 euron pantti takaisin, auton avaimet käteen ja ohjeita kohteista, sekä erittäin tärkeä kartta. Kartta oli varsin hyvä ja huomattavasti parempi kuin Tjäreborgin saapumisbussissa antama.
Ekana ajopäivänä lähdettiin hotellilta helpoimpaan suuntaan, elikkä oikealle pitkin saaren länsirannikkoa. Tämä oli helpompi suunta erityisesti koska se oli pois päin Rhodoksesta ja siten sai totutella vuokra-autoon rauhassa rural-teillä. Audi A3 diesel tomaatilla kulki hyvin ja aika ketterästi. Kulutus oli tosi maltillinen ja käytettävyys varsin hyvä. Enpä ole ollut Audi-miehiä, mutta tässä oli vähän potentiaalia kääntyä siihen suuntaan. Ilmastointi oli riittävä, mutta toisinaan olisi saanut olla tehokkaampikin ja muutaman kerran kaipasi automaatti-ilmastointia. Kun auto vuokrattiin, kone ilmoitti vanhan keskikulutuksen olleen 6.1 l dieseliä sadalla. Stronic vaihteet oli kivat, mutta eipä juuri tullut manuaalivaihtoja tehtyä. Tarvittaessa sporttivaihteet päälle ja se riitti.
Kysyttiin kyllä myös Cabriolet-version hintaa, mutta olis ollu 3:lta päivältä huntti lisää (33 e per pv), joten ei nähty että olis ollu sen arvoista.
Auton vuokraaja oli neuvonut meille kartalta sellaisen paikan kuin Peloudes, jossa oli perhoslaakso. Kuulosti kivalta ja oli sopivassä kohdassa ensimmäiseksi etapiksi. Päästiin sinne ilman sen ihmeempiä etsimistä. Perillä oli paikallinen häsääjä näyttämässä parkkipaikkoja ja jakamassa mainoslappuja turisteille. Jonkin myyntipuheenkin piti old kamirosista, jossa olis joku taverna. Ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Auto jäi tietysti täyteen auringon paahteeseen.
Armoton hiki alkoi heti. Jo ennen kuin päästiin itse laaksoon, paita oli ihan märkä. Vaikka auton mittari näytti jotain 32C, niin tuntu huomattavasti enemmältä. Perhoslaaksoon oli (luonnollisesti) sisäänpääsymaksu. Muistaakseni jotain 6 euroa per nuppi. Laaksossa oli kapea polku, jota kiivettiin ylös. Oikealla puolella oli puro, joka valui rauhassa alaspäin (no harvoin ne ylöspäinkään valuu). Tätä tiettyä perhoslajiketta oli paljon. Se oli ihan hienon näköinen, mutta olimme odottaneet useita perhoslajikkeita ja ehkä enemmän erilaista tietoutta kyseisistä perhoslajeista. Kaksi saman liskolajin edustajaa bongattiin myös. Yleensä olen joka matkalla bongannut vähintään yhden liskon, joten nyt ei jääty standardeista. Kaunis sininen selkä liskolla teki vaikutuksen. Kokemus kävi ihan fyysisestä touhusta polun nousua tehdessä, mutta kokemus jäi kyllä vajaaksi. Saarella nähtiin myöhemmin kauniita keltaisia ja valkoisia lajikkeita, joita olisi ollut hienoa nähdä täällä lähempänä, toki luonnollisuudesta pitää sinäänsä antaa pisteet.
Seuraavana kohteena oli Kamiroksen akropolis. Siinä oli seuraava todella hikinen paikka. Auto näytti vain jotain 34C astetta, mutta tuntui kyllä enemmänkin 40C asteelta. Mikäs siinä sinäänsä, eikä ole tarkoitus valittaa, kun nauttikin koko matkasta, mutta toi elävänä ihmishikialtaana lilluminen oli vähän ärsyttävää. Raunioita ja sinäänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei ehkä saanut tarpeeksi kuvaa siitä millainen se olisi ollut elävänä, antiikinajan kaupunkina. Tämä oli yksi kolmesta akropoliksesta, joissa Rhodoksella on ollut sivilisaatiota BC.
Tarkoituksena oli jatkaa Kamiroksen jälkeen Monolithoksen linnan raunioille, mutta kello alkoi olemaan sen verran, että lähdettiin takaisin hotlalle.
Hotlalla vedettiin pitkät housut jalkaan (arvaa oliko hienoa käydä suihkussa kaiken sen hikoilun jälkeen) ja mentiin hotellin all inclusive -päivälliselle. Hotlalla oli siis pitkät housut -pakko päivälliselle, kaikilla kolmella ravintolalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti