HCMC-20180406: Driving a scooter in Vietnam

Driving a scooter here is not that hard, as it sounds. And it is very rewarding.
Of course it depends on, where you drive. And it also depends in your attitude.

I have done now couple trips on my own, with the scooter. I can also go and come back from Hoi An city, when ever I want to. This is a freedom to the vacation. If I would always need a taxi or I would use hotel's shuttle bus, I would be more bind to those. And I do see more. On my way to Hai Van Pass, I was able to stop all the nice places and scenery besides the road, on my way to the height of clouds.

I have not driven in Ho Chi Minh City or in Hanoi, but I have driven in Da Nang, on the beach and serpent roads and a bit at sand roads too (don't tell the renting family!).
Yesterday I did a trip to Hai Van Pass, from Hoi An. That made over 130 km (a bit of wondering, because I wanted to visit the Buddhist temple, which made something like 15 - 25 km side step.

Traffic in beach roads is quite easy and the traffic circles and crossroads are not that hard to handle. Well turning left can sometimes be a bit hazard, but using your turning signal helps (if it keeps beeping, even better ;).

Driving in cities is a totally another thing. The crowds of 30 to 40 scooters around you, slowing the speed to crawling speed (which did get a bit hard for me to keep the old two wheeler up, it might now be easier with new Honda Vision, that I am driving now) before the traffic lights. Knowing who will go to which direction and so on, should get your daily adrenaline dose, if you are looking for it. I know I would get used to it, if I would do it daily, but it's like 4 years ago, when I have been driving a scooter last time (it was at Greece with Riku).

I do drive fast also, but only on main roads and during day time. At night time I drive much slower. Not that roads would be so much safer on the day time, but I can react much better on day time. In the night time it's harder to see all cats, cows and crazy people running to the streets. And there are people driving without lights during night time.

Mutual respect is the key. Don't think you own the road - you won't - but road may own you.

I did see a situation, where the road from Cam An to Hoi An was partly blocked by road makers. Then a bus started to pass the whole line and when it couldn't pass anymore, it tried to come back to the line, which was already totally full and the line didn't move at all. So bus tried to make room for opposite traffic to pass the big bus and then hit a personal car so that it had a several damage. What the heck was the bus driver thinking? He could make it faster by bus, than people with scooters and cars do?

Dangers:

1. Passing buses (had several situations, where they are passing a car and driving on opposite lane, causing a lot of dangerous situations)
2. City traffic (slowing traffic to the lights and 30 to 40 scooters around you)
3. People backing their cars or scooters from parks or sideways to the road (or in worst case, backing in to the lights in a crossing)
4. People driving the wrong way (coming straight at you)
5. Animals (cats, dogs, cows, crab (not really dangerous, but they crawl surprisingly fast :))

HCMC-20180406: A perfect day

Laitappa taustalle soimaan Lou Reedin Perfect Day.

9.4.2018 - A perfect day

Heräät aamulla vaimon vierestä bungalowissa, mukavasti nukkuneena ja katsot ulos tähän maisemaan.
Otatte chillisti aamun kuviot ja talssitte kymmenisen metriä, uima-altaan ohi, ihanalle aamupalalle. Siellä nautitte kevyen lämpimästä aamusta, syöden omeletin, leipää, pannukakkuja, hedelmiä ja hieman myös vihreitäkin (doctor's orders).

Sopivasti lisää virtaa ahtaneena, suunnittelette päivän ohjelmaa ja päätätte ottaa hotellin spa-osastolla hieronnan. Suihkun kautta rannalle sijaitsevaan mökkiin. Siellä nautitaan tunnin hieronta. Nyt kun on pää ihan tokkurassa, loistavan hieronnan jälkeen, tulee hieman järjestää päätä rentouttavalla uinnilla. Otatte uimakamppeet ja tallustatte 5 metriä bungalowista altaalle. Siellä mukavaa uiskentelua altaassa ja lököttelyä aurinkotuolissa lähes tajuttomuuteen asti. Jottei nyt heti alkulomasta tule auringonpolttamia, pitää kuitenkin hieman varoa ja mennä sopivan köllöttelyn jälkeen bungalowiin sammumaan. Kunnon tehokkaat päikkärit, oman kullan kanssa, ilmastoidussa makkarissa - vieläpä päivän kuumimpaan aikaan, on kyllä paikallaan.

Päikkärien jälkeen on aika valua lounaalle. Kävellen hiekkatietä kohti ravintoloita, samalla shoppaamalla postikortit ja ihmetellen erillaisia ruokavaihtoehtoja. Lounaalta tallustellen takaisin hotellille ja kirjoittamaan kortteja.

Keskustelua respan kanssa, mitä tulevina päivinä voitaisiin tehdä. Päätettiin buukata taxi pohjoiseen seuraavaksi päiväksi ja snorkkelireissu pohjoiseen päin sitä seuraavalle päivälle.

Myöhemmin illalla katsotaan TripAdvisorin "ennusteet" päivällisestä. Katsottiin paikkaa So True, joten lähdettiin kävelemään hiekkatietä uudestaan ja löydettiinkin paikka helposti. Tämä helmi tarjosi aivan upean päivällisen ja varsinkin "eggplant in claypot" oli fantastinen.
Mahtavan päivällisen jälkeen takaisin hotellille ja vähän Asian Food Channelin tuijottamisen jälkeen onkin taju jo lähdössä.

Sitten nukkumaan, kauniin vaimon viereen ja unelmoimaan mitä huominen tuo tullessaan.

HCMC-20180406: Second day

Sunday in Ho Chi Minh City and flight to Phu Quoc

This has been a fantastic day, even as it is only two o'clock so far.
We checked out from hotel, after a wonderful breakfast.

Concierge showed the Saigon Center shopping mall, ben thanh market and couple other locations on map. We strolled there and enjoyed this wonderful, but sweating weather. We almost made some negotiations at ben thanh market, but were mostly checking the offerings. Fish heads and pig brains in metal bowls always give a little shivering. :-)

We had a poshy moment in Runam Boutique for a tea moment with sweets. Sweetened ginger chip was quite a bite.
For a lunch we checked TripAdvisor's number 1 restaurant if Ho Chi Minh City - Poke Saigon. Certainly wasn't easy to find. A "secret", dark corridor and then stairs to the third floor. Small place, but so awesome! Lunch costed 340 000 dongs (about 13,5 €) for two with a coconut for a drink (and I took an extra scoop of fish for 30 000 dong).

It is so nice to walk here and just enjoy and relax.

Now we will go to hotel and then start a flight to Phu Quoc with Vietnam Airlines.

HCMC-20180406

Viet Nam - Ho Chi Minh City & Phu Quoc 6.4.2018

Reissua pukkaa! Ai että tätä on odotettu!!!! 2 vuoteen ei olla oltu missään kauempana ja lomat on lusittu kotinurkissa tai saaristossa.

Reissusuunnitelmaa

1. Lennetään HCMC:n ja vietetään siellä yksi yö ja osittaiset päivät 7.4 - 8.4.
2. Siitä Lennetään sisäisillä lennoilla Phu Quocin paratiisiin
3. Vietetään siellä vajaa viikko yhteistä lomailua, suunnitelmassa mm.
1. Snorklausta
2. Kalastetaan yöllä mustekaloja
3. Käydään tutustumassa vanhaan kalastajakylään
4. Kokkauskurssia
5. Hierontaa (joka toinen ilta :)
6. Vene ja rantareissuja etelän puoleisille saarille
7. Hotellina: Phu Quoc Eco Beach Resort
4. Palataan takaisin HCMC:n ja vietetään siellä yksi yö, kunnes vaimo joutuu palaamaan kotiin
5. Jään vielä yhdeksi yöksi HCMC:n, kunnes jatkan matkaa tuntemattomaan...
6. Seuraava viikko on vielä paljolti auki, mutta tällaista luolastoa olisi näillä näkymin tarjolla
1. Siispä tarjolla on 2 päivää ja 1 yötä viidakossa
2. Maksaa about saman kuin meidän sisäiset lennot, joten ei siitä kovin halpaa tuohon kestoon nähden tule... joten ans kattoo ny mihin luolaan tässä päätyy roikkumaan! ;)

Lyon - Hieno ja mukava Ranskalainen kaupunki

Lyon on iso, muttei kuitenkaan.

Siis kaupunki on kyllä iso - no kuinkas muuten - jos on Ranskan kolmanneksi (tai joissain lähteissä toiseksi) suurin kaupunki.
Silti kaupungissa oli mukava ja helppo kulkea.
   Varsinaisesti kaupunki on kuitenkin kävely/metro/pyöräily kaupunki, mutta meidän reissumme ajoittui elokuuhun, jolloin ei vielä ollut lomalaisten palaamisen hässäkkää. Tämän huomasi lähtöpäivänämme, jolloin oli elokuun viimeisen viikon maanantai ja meno autoliikenteessä kaupungissa oli jo aika toista, kuin aiemmin. Tästä hotellinaulan erittäin mukavat ja avuliaat aulaneidit varoittivatkin, että Ranskalaiset alkavat palaamaan lomiltaan elokuun viimeisellä viikolla, jotta kamat saadaan ostettua koululaisille ennen koulua, jne. Silloin maanantaina liikenne kasvoi huomattavasti ja alkoi näkymään häröilyä liikenteessä.
   On käsittämätöntä, että joku voi sitten vuoden muina kuukausina löytää parkkipaikan Lyonin keskustasta. Kun sitä ei tahtonut nytkään löytää, ja nythän "kaikki olivat lomilla" ja keskustassa hiljaista. Siis useasti jouduttiin hotellin alueella kiertämään useita kortteleita, että löytyi edes yksi paikka mihin saatiin parkkeerattua. Mitähän se on siis kesäkuussa? Täytyy olla täysin mahdotonta.

Lyonin hienoja puolia:
- Hyvät ravintolat
- Helppo kulkeminen
- Rento ja aidosti ranskalainen meininki
- Hyvä hintataso
- Upeat kelit (ainakin siis elokuussa)
(- Kirjoissa oli mainittu Bouchonit, mutta niihin me emme eksyneet, joten ei voida vahvistaa - tosin uskon vahvasti että olisin ylistänyt niitä jos olisimme niissä käyneet)

Täytyy sanoa, että reissumme kaupungeista nimenomaan Lyon oli se, johon voisi kuvitella muuttavansa. Lämpötila ja sijainti yleensäkin, ystävällisyys ja hintataso olivat kaikki niin kohdallaan, että ei voinut kuin tykätä.

Hotellimme - Le Roosevelt - oli erittäin hyvä.

 Kuva hotellihuoneestamme.  Upean iso sänky (tosin ehkä inasen liian pehmeä). Pitkä pöytä ikkunoiden edessä. Baarikaappi oli kuvasta oikealle tuon pöydän alla ja pöytä kääntyi vielä kulman jälkeenkin jatkuvana.

 Aikuiset ovat vieneet lapset joen rannalle leikkimään. Aikuisilla patonkia mukana ja lapset saivat laskea korkeammalta liukumäkeä tuonne alas rannalle. Aivan loistava tapa perheiden tavata ja viettää iltaa!

Kävelysilta joen yli oli todella mukava ja romanttinen. Tosin hämähäkit olivat asuttaneet sillan kaiteet aikamoisilla lukumäärillä ja itse kun en niistä niin pidä, söi se omia fiiliksiä aika tästä sillasta. Grrrrr!

 Tässä eräs jäi kuvaamaan sillan yläosasta roikkuvaa hämähäkkiä. Poistuin paikalta...

Lyonissa ei ollut vaikeaa löytää hyvää ravintolaa.
Tässä ravintolassa, joka oli ravintoloiden täyttämällä kadulla, otimme muistaakseni Plat du jourin, joka oli siis päivän menuu ja siinä sai usein valita tietyistä annoksista sen oman settinsä. Jälkiruokia ei aina ollut useampia, mutta alkupaloja ja pääruokia oli yleensä kolme vaihtoehtoa. Menusettien hinnat olivat 17 - 24 euroa.

 Alkupalat.

Pääruuat.

Molemmat otimme saman jälkiruuan.

Ihmiset jonottamassa patonkibutiikkiin. Vain Ranskassa! ;)

Ensimmäisenä yönä Lyonin hotellissamme meille ei kuulunut aamupalaa. Joten lähdimme etsimään Nicolas-viinikauppaa ja samalla päätimme kokeilla paikallista patonkia aamupalaksi. Kyseisessä leipäbutiikissa oli  tarjouksena patonki kinkulla + cokis 4,50 €. Otin sellaisen ja vaimo otti croisantin ja herkkuja cokiksella aamupalaksi. Ei se nyt kauheasti vaikutusta tehnyt, mutta sai sillä päivän käyntiin.

Tartar de Boeuf. Tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Suomessa tartar-pihviä ei ole maistettu näin hyvin, kuten tämä oli. Itseasiassa maut olivat yllättävänkin onnistuneet ja vahvat.

Vaimoni otti kanahampurilaisen. Oli kuulemma varsin hyvä.

Fourvieren näköalatasanteella.

Fourvieren basilika, edestä.

Basilikan kello ja torni.

Basilika oli upea sisältä. Todella koristeellinen ja kaunis. Siellä oli seremonia käynnissä kun menimme, joten emme ottaneet paljoa kuvia. Pappi pisti porukat pihalle seremonian jälkeen, joten emme päässeet kuvaamaan villinä.

Chevre-salaatti alkupalaksi. Jäi ehkä vähän köyhäksi.

Vaimolla lohisalaatti alkupalana.

Pääruokana Carpaccio. Ihan ok, mutta ei päätynyt suosikkilistalleni.

Vaimolla pääruokana chevre-salaatti. Periaatteessa sama kuin oma alkupalani, mutta huomattavasti parempana ja isompana.

Jälkiruuaksi suklaafondant. Tämä kyllä muistutti oikeaa suklaafondanttia ja oli varsin hyvää, mutta kooltaan ei päässyt lähellekään Marokon jättiläistä.

Lyonissa käyntimme aikana yritimme päästä Spahan (pyrin joka lomalla pääsemään vähintään kerran hierontaan (ja mielummin spahan)). Se ei todellakaan ollut helppoa, olihan nyt elokuu ("aout"), mutta onnistuimme kuitenkin. Best Western -hotellissa, noin 15 - 20 minuutin ajomatkan päässä Lyonin keskustasta, oli "Spa by Carita" osana hotellia. Näimme netissä tarjouksen, että parihierontana oli saatavilla 1 tunnin hoito 105 euroa. Tämä kuulosti yllättävänkin hyvältä tarjoukselta. Kun vaimo kävi varausta läpi ranska/englanti-yhdistelmällä, niin tarjous ei ollut voimassa (no joo), mutta saivat tarjottua meille osittain vastaavan hoidon ja pääsimme ennen hoitoa rentoutumaan Jacuzzissa, mikä teki hyvää niiden noin 2300 kilometrin ajamisen jälkeen. Hieronta oli hyvänlaatuinen ja paikassa oli selvästi otettu oppeja Balilta (tyylillisesti, sisustukseltaan ja hieronnassa).
    Todella häiritsevää oli kuitenkin se, että hierontapöytien alla oli akvaario, siten että pään reiästä näki koko ajan kyseisen pienen akvaarion. Siellä oli joku myrkkysimppu (tuttu Bond elokuvasta ja luonto dokkareista) ja joku musta pikkukala, sekä pieni suodatin. Vesi ei vaikuttanut mitenkään liian puhtaalta ja tila ei ainakaan simpulle ollut riittävän iso. Luulin ensin niitä vain koristeeksi, mutta pienempi, musta kala lähti uimaan jossain vaiheessa.
    Lyonin keskustassakin Spa-palveluja tarjosivat useammatkin putiikit, mutta ne olivat lähes kaikki kiinni. Kun teimme lähtöä kaupungista maanantaina, näimme että osa aukesi, kun "aout" alkoi olla lopuillaan.

Strasbourg - Ranskassa vai Saksassa?

Strasbourg oli erikoinen kaupunki. Olimme siellä 27.8.2015.

Paljoa kaupungista en voi kirjoittaa, koska käyntimme oli hyvin pikainen.
Kaupungissa (ja tällä alueella muutenkin) oli paljon sekä Saksan, että Ranskan vaikutteita. Paikkojen nimet olivat kaikki kuin Saksasta, mutta monet asiat itse kaupungeissa oli kuitenkin hyvin ranskalaisia.

Turisteja kaupungissa oli selvästi paljon.
Yleinen fiilis, ainakin siellä missä hotellimme oli (siis aivan keskustassa), ei ollut mitenkään liian hyvän oloinen. Tuli kuva että kaupungissa on hörhöjä ja varmaan varkaitakin, enemmän kuin muissa käymissämme kaupungeissa. Toki Pariisin pitää miljoonakaupunkina piestä Strasbourg tässäkin asiassa, mutta jotenkaan edes Pariisissa se ei tullut yhtä paljon esille, kuin täällä. Tosin ainoan käytännön varastamisen näimme ainoastaan Chavillessa, jossa Pariisin hotellimme sijaitsi.

Ei sitä vaan ole tottunut näkemään kirkon seinässä laattoja, joissa on pääkalloja. ;)

Hotellimme oli tosiaan hyvällä paikalla keskustassa. Katsoimme kartasta, että ajaminen ja pysäköinti voisi tässä kaupungissa olla helppoa keskustassakin (ainakin näin elokuussa) ja niinhän se pitkälti olikin. Hotellin suosittelema parkkihalli oli hieman etäämpänä (ei nyt voi sanoa että kaukana, mutta väsyneille matkustajille se olisi tuntunut effortilta), joten pysäköimme kadunvarteen. Hieman kieltämättä epäilytti, kaupungin fiiliksestä johtuen.

   Olin lukenut että kaupungissa olisi hyvää ruokatarjontaa, mutta emme pysähdyksen aikana käyneet kuin yhdessä ravintolassa ja yhdessä patisseriessa. Nuo molemmat olivat varsin hyviä.

   Ravintola Miam Miam, ei ollut kauhean kaukana hotellistamme, joten jaksoimme tallustaa sinne illalla hotellille saavuttuamme. Ravintola tarjosi mm. Crepejä ja salaatteja. Ja oli muistaakseni saanut TripAdvisorissa 4,5 tähteä.

Otin Miam Miam:ssa Lohisalaatin. Salaattia ei ainakaan voi sanoa pieneksi ja se oli harvinaisen tyylikäs. Pidin erityisesti salaatinlehdestä, josta oli tehty "kuppi" muille aineksille, kuin isosta simpukan kuoresta. Ravintola ei ollut turhaan saanut kehuja TripAdvisorissa.

Vaimoni otti Crepen ja "letun". Crepe taisi olla parilla juustolla täytetty ja huomattavasti parempilaatuinen, kuin Dijonissa syömämme. Crepen ohessa tuli myös pieni kuppi, joka oli täytetty salaatilla. Hintataso oli varsin hyvä, verrattuna Ranskassa aluksi saamiimme annoksiin (noin 10 € ateriat, johon juomat päälle).

Voiko tätä kaupunkia suositella matkakohteeksi? No ehkä voisikin. Meidän kokemamme pohjalta ei juurikaan, mutta pysähdys oli niin lyhyt, kun emme saapuessa, emmekä lähtiessä, pahemmin kulkeneet kaupungilla. Joten lienee parempi kuunnella muiden mielipiteitä, kuin meidän.

Autolla Ranskaan

Kirjoitan tätä laivassa (Viking Line MS Amorella), matkan viimeisellä etapilla Tukholmasta Turkuun. Takana on yli 5100 kilometriä ja kaksi viikkoa.

Reitti

Turku (yö laivassa) =>
Tukholma =>
Malmö (ilta ja nukkumista laivassa) =>
Travemunde (aamuyöllä 01:00 matka jatkui) =>
Bremen =>
Cologne =>
Trier =>
Saarbrucken (yö) =>
Reims =>
Paris (2 yötä) =>
Chateau de Chambord =>
Tours (yö) =>
Bourges =>
Lyon (4 yötä), 
Villefrance (viinitilamatka tehtiin Lyonista 3 yön jälkeen ja sillä matkalla pysähdyimme tähän kaupunkiin) =>
Chaeauneuf =>
Dijon (yö) =>
Belvoire =>
Strasbourg =>
Bingen =>
Cologne (yö) =>
Bremen =>
Travemunde (yö laivassa) =>
Malmö =>
Jönköping =>
Tukholma (yö laivassa) =>
Turku (Perillä)

Onko kaksi viikkoa riittävä aika tällaiselle road-tripille?
Periaatteessa kyllä. Ja me nautimme tästä reissusta todella paljon. Sanoisin kuitenkin, että monet varmasti haluavat tehdä tällaisen reissun
kolmen tai neljän viikon matkana, eikä se toki olisi ollut itsellekään mitenkään pahitteeksi. Nyt pisin yöpyminen tehtiin Lyoniin (4 yötä), koska siltä odotettiin paljon. Olikin todella onnistunut valinta. Toki Toursissa olisi myös mielellään viihtynyt pidempään.
Samalla voi todeta, ettei yhtään lyhyempää aikaa kyllä olisi kannattanut lähteä viettämään. Toki Saksaan olisi voinutkin mennä lyhyemmäksikin ajaksi, kun ajamiseen ei olisi silloin tarvinnut käyttää läheskään samaa aikaa.

Jos meillä olisi ollut kuvitteellinen 1 viikko enemmän aikaa, olisimme käyttäneet sen todennäköisesti siten, että olisimme olleet Toursissa 4 päivää ja käyttäneet 3 päivää Chamonixiin ja alpeilta takaisin ajamiseen. Meidän alkuperäisessä suunnitelmassahan oli yksi päivä vähemmän Lyonia ja sen tilalla Chamonix. Tehtiin kuitenkin suunnitelmiin muutos Lyonissa, koska Chamonixin Airbnb-majoituksen hostess ei vastannut majoituskyselyymme ja todettiin myös takaisin lähdön päiväajojen pidentyvän pahasti, joten 1 yö Chamonixissa olisi jäänyt liian tynkäksi, eikä se olisi vastannut siihen laitettua efforttia.

Auto
Tässä kirjoitettu on pitkälti itsestäänselvyyksiä.
Autossa on parempi olla kaikki kunnossa ja testattuna. Autossa pitää olla hyvät jarrut ja sen pitää muutenkin olla hyvässä kunnossa.
Oma automme on jo 10 vuotta ja 350 000 km nähnyt, mutta edelleen hyvässä kuosissa. Takarenkaita ei vaihdettu ennen tätä reissua, mutta eturenkaat oli jo sakkokuosissa, joten ne vaihdettiin jo muutenkin. Auton ylikuumenemista on vaikea testata Suomessa, kun kotolandiassa on niin harvoin 28C - 33C asteen lämpötiloja, jolloin pitäisi lähteä ajamaan esim. Rauman vanhaan kaupunkiin prallia ympäri pikkukatuja, että näkisi miten auto siihen reagoi. Jäähdytimmen nesteet on tietysti syytä tarkistaa ja öljyt vaihdattaa, joka tapauksessa ennen kuin tällaiselle reissulle lähtee.
  Meille tuli yllätyksenä, että automme ylikuumeni moottoritien jälkeisessä pikkukatujen ajossa yllättävänkin nopeasti. Bemari oli konepelti ylhäällä
"nauttimassa tuulenvireestä" useampaankin kertaan, kun kuuman (moottoritiellä) kaupunkisiirtymisen jälkeen päädyttiin tutustumaan linnaan ja sinne piti ajaa hitaasti, ylöspäin kivasti kiemurtelevaa tietä ja ulkona oli vajaa 30 astetta lämmintä.

Tankkaus
Automme diesel-moottoriin tankattiin sekä super-dieseliä, että tavallista dieseliä. Menomatkalla huomasimme siinä eroa. Olimme tankanneet yöllä
Bremenin Aral-asemalla perus-dieseliä ja loppumatka saksan halki auto vaikutti olevan alitehoinen. Kun myöhemmin tankkasin super-dieseliä, huomasin eron ja sen jälkeen tankkasinkin super-dieseliä, kunnes paluumatkalla Saksassa tankkasimme pariinkin otteeseen perus-dieseliä.
Seurasimme dieselin hintaa matkan ajan ja kaupunkien kylmäasemilla oli halvimmat hinnat. Saksassa oli (odotetusti) halvemmat hinnat kuin Ranskassa tai Ruotsissa. Toki autobaanan viereisillä tankkausasemilla saattoi olla "hyvin kotoiset" hinnat. Halvimmillaan tankattiin dieseliä 1,03 € hintaan, kun "kotiasemalla" se oli lähtiessä 1,29 €.
    Yöllä tankkaaminen kaupungeissa voi olla odotettua haasteellisempaa. Menomatkalla tarkoituksenamme oli tankata, pitää paussi ja syödä jotain aamupalaa Bremenissä. Koska lautta oli Travemundessa tyyliin 01:00, oltiin ajettu Bremeniin jo yön aikana muutamassa tunnissa. No eihän siellä mikään ollut auki. Kysyttiin hotellin aulasta, että olisko jokin 24h kahvila/ravintola auki, no ei kuulemma ollut. Pisteet kuitenkin Ramada-hotellille, sillä hän  kuitenkin katsoi kaupunkin lähellä olevat 24h huoltoasemat. Tosin se mihin menimme, oli sitten lopulta vain "luukkuauki", elikkä itse huoltoaseman tiloihin ei päässyt, mutta saatiin sämpylät ostettua ja auto tankattua kyseisellä Aral-asemalla "yöluukun" kautta.

Ajon aikana tapahtuneet sattumukset
Tällaisella reissulla tulee aina kokemuksia, hauskuuksia ja jännittäviäkin kokemuksia.
Hyvin mieleenpainuviksi jäivät ne kaksi kertaa kun jouduttiin tekemään hätäjarrutus. Toinen oli Pariisissa, sitä ympäröivissä hässäkkäliittymissä, kun eräs Citroen oli pysähtynyt liittymän jälkeiselle yksikaistaiselle sillalle, jonne tultiin jyrkkässä alamäessä kurvaten. Siinä nopeus oli muistaakseni 50 - 60 km/h ja jono joutui pysähtymään kuin seinään. Toinen oli nyt paluumatkalla Ruotsissa, kun Ruotsin tietöitä tekevät olivät jättäneet tietyönkorjauksesta varoittavat merkit laittamatta kauemmas. Koko jono autoja joutui tekmään hätäjarrutukset yli 120 km/h tunnin nopeudesta. Täysin ällistyttävää ettei näissä kummassakaan tilanteessa syntynyt metalliromua. Onneksi autossa on hyvät jarrut!
Saksassa kyseistä tilannetta ei olisi tapahtunut, koska siellä ymmärretään laittaa ne tietyöstä varoittavat kyltit useiden kilometrien päähän. Samoin siellä osataan käyttää hätävilkkuja varoittamaan takana tulevia nopeasta jarrutuksesta. Tässä Ruotsin tilanteessa emme nähneet kenenkään muun käyttäneen niitä. Noin 20 auton päässä edellämme, juuri minuutti ennen tilannetta, bussikin vaihtoi vasemmalle kaistalle, koska oikealla oli joku hitaammin ajava. Mahtoi bussissa olla mielenkiintoista (jos siellä oli matkustajia), kun bussi tekee hätäjarrutuksen yli 120 km/h vauhdista.
Saksassa ei juurikaan tapahtunut tiellä kovinkaan kummosia, vaikka siellä nopeudet olivat kovimmat. Tais kylläkin se tilanne tapahtua Autobaanalla, kun olimme keksikaistalla ja ihan yllärinä rekka oikealla kaistalla päätti lähteä ohittamaan edessä olevaa rekkaa, vaikka me olimme hänen vasemmalla puolellaan ja rekka oli siis käytännössä tulossa täysin niskaan. Tein vaistomaisen kaistanvaihdon vasemmalle, mitä ei tietenkään olisi pitänyt tehdä, koska sieltä olisi joku saattanut tulla lujaa persuksiin.
    Ranskassa myös eräässä tunnelissa meinasi Mersun maasturi vaihtaa kaistaa vasemmalle suoraan toisen auton päälle. Maasturi huomasi tämän pari senttiä ennen kuin törmäsi naapurikaistalla ajavaan ja teki äkkipaluun omalle kaistalle. Tätä tilannetta näkee lähikaduilla kotonakin, mutta 70 km/h tunnelissa samasta tilanteesta voi tulla äkkiä rumaa jälkeä ja se säpsäytti siinä tilanteessa aika hyvin.

Mikä oli hienoa reissulla?
Kukin tietysti nauttii reissussa eriasioista. Me nautimme toistemme seurasta, hyvistä aterioista, uusien paikkojen näkemisestä, Vaimo pääsi käyttämään Ranskan taitojaan, jne.
Seuraavat oli konkreettisia highlighteja:
- Vierailut linnoissa (mm. Chateau de Chambord, Chateau de Chatenauneuf)
- Vierailu viinitilalla
- Hyvät ruuat Lyonissa, Dijonissa, Toursissa ja Saksassa
- Hieronta/spa Lyonissa
- Suklaamuseo Kölnissä
- Yllärikylät/-kaupungit.


Mitä emme nähneet?
- Pariisin Arc de Triomphe
- Chateau Villandry (ja noin 10 muuta linnaa, joissa olisi voinut käydä...)
- Chamonix ja alpit

Nämä kolme olivat alkuperäisessä suunnitelmassamme.

Mitä ilman olisimme voineet/halunneet olla?
- Jo aiemminkin mainittua auton yllättävän nopeaa ylikuumenemista tietyissä tilanteissa
- Pariisin ja Reimsin huonoa ruokaa (toki Reimsin koko ruokatarjontaa ei saisi tuomita vain yhden ravintolan surkeuden takia)
- Pariisin "selfie-stick myyjiä"
- Hätäjarrutustilanteita
- Jonotusta laivaan (tämä nyt oli tiedossa ja kuuluu asiaan - mutta onhan siinä vähän se maku - että ajetaan vauhdikkaasti, jotta päästään jonottamaan)

Yllärikylät ja -kaupungit
Yksi erittäin hieno asia reissulla oli pysähtyä johonkin kylään, kun oli poikennut moottoritieltä. Osa näistä liittyi myös viinitila/linna visiitteihin. Ranskassa ja Saksassa on kivoja pikkukaupunkeja/kyliä, joissa on mukava rauhallinen tunnelma. Niistä saa hyvää ruokaa ja voi tehdä yllättäviäkin löytöjä.
Matkan aikana suunnitelmaan lisättyjä kaupunkeja, joista emme niinkään alunperin tienneet tai olleet niitä suunnitelleet, olivat Bremen, Dijon, Trier ja Travemunde (Travemunde oli sinäänsä tiedossa, kun lauttamatka sinne ja sieltä oli varattu jo alunperin, mutta varsinaista pysähdystä sinne ei ollut suunniteltu).

Reims

Vaikka itse Reims vaikutti ihan mukavalta ja kiinnostavalta kaupungilta, niin täytyy sanoa, että oltiin pettyneitä. Ensimmäinen Ranskan kaupunki, johon pysähdyttiin. Kaikki oli kiinni, koska oli se aika päivästä. Löydettiin kuitenkin cathedrale De Notre Dame, joka oli itseasiassa yllättävän kiinnostava ja hieno.
Hyvää Ruokaa kun oltais saatettu löytää, jos olis ollu joku muu aika päivästä. nyt täyty mennä todella turistirysä paikkaan ja saatiin sen mukaista ruokaa. Vaimo sai perus ok tasoisen ruuan. Itse tilasin vasikan ja pihvi oli pieni, pohjaan poltettu lihalätty. Euron mikropizzasta olis nauttinut enemmän. Sen kanssa piti tulla ranskalaiset, mutta tulikin nauhapastaa kuivana lähes ilman kastiketta. Huhhuh!

Beckin luona yötä Saarbruckenissa

Saavuimme Saarbruckeniin joskus kuuden aikoihin. Ajoa Kölnistä tuli noin 2 tuntia ja reilu 201 km.

Ajoimme Trierin kautta. Trier oli ihana pikkukaupunki ja jossa oli hieno, vanha kirkko.

Tavallaan hienompi kuin nämä uudet "mahtikirkot". Kirkon aukealla vaikutti olevan kivanoloinen ravintola (ei mahdottomat hinnat), mutta jotenkin kuitenkin haluttiin mielummin mennä Saarbruckeniin syömään, kun on päästy perille. Tosin ilman vanhaa kaupunkia Trier ei olisi ollut mikään matkakohde. Trierissä ei enään ollut mikään kylmä. Kölnissä shortseissa erottui todella muusta porukasta ja ehkä vielä Trierissäkin, mutta siellä ei enään sinäänsä ollut kylmä niissä tamineissa.

Saarbruckenissa on vanhoja ja uusia taloja. Osa siis on aika kivan oloisia, toiset taas ei ehkä niinkään. Täällä oli sitten jo mukava keli (19,5C) tallustella shortseissa. Yövyimme ensimmäisen Airbnb majoituksemme täällä (aiemmat yöthän on menneet laivoissa). Becki on todella mukava hostess ja asunto on samoin tosi mukava. Mahduimme kahden hengen sänkyyn hyvin ja jopa nukuimme varsin hyvin. Ei lainkaan huonompi majoitus, vielä kun sijaintikin on tosi hyvänoloinen (toki emme ole kovin hyvin perillä tästä kaupungista), niin sanoisin tätä aika loistavaksi majoitukseksi. Ilmeisesti ihan varsinaiseen keskustaan on jotain 10 min kävely, mutta tässä oli korttelin päässä ravintola jossa käytiin eilen illalla päivällisellä. Samoin 2-3 korttelin päässä oli peruskauppa "Netto", josta ostettiin leipää, juustoa, mehua ja muita peruskamoja. Ei ollut mikään pahanhintainen (kuten nimikin kertoo) ja erehdyttävästi muistutti Lidliä. Jotain halpisviiniä olis sieltä saanut hintaan 2,70 e per pullo.

Ruokailu Saarbruckenin Cafe Kostbarissa maksoi 41,80 € + tip. Söin 7 kasviksen Tajinen (12,80 €) ja vaimo otti Oriental lautasen kasviksilla (14,80 €). Limpsat ja viinit ravintolassa maksoivat aikalailla samoja kuin Suomessa, joka tavallaan tuntuu yllättävältä. Annoksien koot täällä ovat toistaiksesi olleet pienempiä, mutta tässä ravintolassa molemmat tultiin hyvin täyteen.

Tomtom on kyllä toiminut hyvin. Selvästi Tomtom on korjannut liittymien selkeyden (nyt tietää hyvin mihin kaistalle pitää mennä). Autobaanan liittymät on kuitenkin välillä aika mielenkiintoisia, joten kartalla olis varmasti menty useampaan otteeseen ohi/väärin. Ei menty koko tänne tulemisen aikana ohi kuin kerran. Muutaman kerran Tomtom on herännyt tilanteeseen hiukan hitaasti, mutta ei mitään suurempaa.

Kölnissä kahvilassa

Kovan pöröttämisen jälkeen on päästy Kölniin. Tältä aamulta on takana noin 800 km ja 8 tuntia.

Lähdettiin ajamaan 00:47 ja kölnissä oltiin 09:15. Tehokasta ajoaikaa tästä oli 7 tuntia. Ajojalka rupes puutumaan tossa 21 km:n päässä Kölnistä. Aika tuskaa, joten halusin pois autobahnalta ja vedettiin sitten Kölniin pienen kiertolenkin kautta. Päästiin kuitenkin Tomtomiin osoitteeksi laitettuun The Coffee Gang -ravintolaan hyvin perille. Kello ei ollut vielä yhdeksää, joten saatiin sopivasti parkkipaikka kadun toiselta puolelta. Parkkihintana about 2h = 5 eur.

Ajossa Onsbruckenista Kölniin vauhdit nousi, kun oli kuivaa/kuivempaa ja valoisaa. Muutenkin yleinen vauhti nousi aika paljon, esim. välillä keskikaistalla yleisnopeus oli 140 km/h. Pari kertaa nähtiin kun metalliromua meinas syntyä, eikä edes oltu itse syyllisiä! ;)
Mikä tärkeintä - ymmärrettiin pitkälti pysyä poissa vasemmalta kaistalta. ;)
       Tuntuu kyllä todella oudolta, että ajaminen Ruotsissa Tukholmasta Malmööseen oli huomattavasti rennompaa, taloudellisempaa ja toimivampaa kuin ajaminen Saksan Autobahnalla. Toki tää Autobaanailu oli muistissa vajaa 10 vuotta sitten tehdystä auton hakureissusta. Ajaminen Osnbruckista Kölniin oli kyllä huomattavasti toimivampaa, kuin matka Travemundesta Onsbruckiin.

(Kuvan taustalla näkyy Kölnin katedraalin tornit)


Kaupankäyntikielenä on jokin saksa-englanti-gibberish sekamelska, mutta ymmärretyksi tullaan molemmin puolin.

Täällä mennään tutustumaan Kölnin katedraaliin ja syödään saksalaista ruokaa. Vietetään lomaa, jne.

Agadir Marokko paiva 7 - 1.2.2015

Aamulla taas aikaisin ylos. Nyt ei pystynyt nukkumaan pidempaan.

Tsekkasin netista naita reissujuttuja ja shoppailujuttuja Marokosta. Valmistauduin hintaneuvotteluihin Soukissa.

Maksan nyt siis 300 dirhamia siita, etta kuski vie mut Inezganeen ostoksille ja auttaa siella sen pari tuntia shoppailussa ja tuo sitten takaisin tanne Agadiriin. Aion kylla tarjota hanelle jotain siita, etta jos han suostuu viemaan mut sinne Tiznittiin asti, mut se nahdaan sitten taksissa. Vaimo laittoi asken facessa, etta Suomessa on luvassa pakkasta, jos ei tule tuliaisia, joten toivottavasti Mohammed Mourabet saa autettua mun shoppailumatkassa. Toivottavasti ainakin loydan nahkatakin, etta tarkenee tulla Suomeen jos kert on pakkasta luvassa. :-)

10 minuutin paasta Mourabetin pitaisi jo taalla ollakin, joten pitaa ruveta lopettelemaan talta eraa.

Kylma Afrikka!

Siis enpa olisi koskaan uskonut, etta Afrikka voi olla nain kylma. Enka nyt tarkoita henkisesti, vaan ihan celsiuksina.

Tulin tanne reissuun maanantaina ja silloin oli 20C astetta - joka oli juuri toivottua luokkaa. Hassusti se kylla tuntui auringossa huomattavasti vahvemmalta - siis jotenkin eri tavalla kuin kotimaan kesassa. Taalta Agadirista on kuitenkin 500 kilometria Saharaan, mika viela lasketaan osittain Marokon alueeksi, vaikkei virallisesti sita olekaan vissiin tunnustettu maailmalla. Jotenkin 500 km tuntuu lyhyelta matkalta siihen nahden, etta taalla on valilla paivalla tyyliin 12C astetta ja yolla jopa alle 8C.
   Mutta oudointa mun kannalta oli siis se, etta vilustuin kun tulin ekaa kertaa Afrikan mantereelle. Tama sairastuminen on ilmeisesti seurausta myos siita, etta tiistaina oli perhanan kylma, kun tuulet tulivatkin suoraan Lannesta Atlantilta; eika jostain Luoteen suunnalta - tai jotain. Selvasti ainakin tuuli oli tiistaina muuttanut suuntaa, kun keli oli kylmimmillaan

Joka tapauksessa ainakin taalla Agadirissa ulkoilma vaihtelee varsin rajusti paivasta toiseen.
On huomattavasti ymmarretavampaa, etta Marrakeshissa on kylmempaa (yhden taksikuskin mukaan jotain 6C), kun se on (High Atlas) vuorilla.

Agadir Marokko päivä 1 - 26.1.2015

Heipparallaa! Lomareissu on alkanut.
Kohteena Agadir, Marokon lounaisosassa.

Koska viimeyönä ei ehtinyt nukkumaan kuin alle kolme tuntia, niin tämän päivän ohjelmaan ei ole suunnitteilla paljoa. Lähinnä hotelliin ja lähiympäristöön tutustuminen, sekä nukkuminen. Ehkä jostain spasta vois löytyä kiva massage, niin sais eilisen salikeikan takia jumiin menneet lihaksetkin auki.
On se vaan aina yhtä hienoa, kun tulee koneesta ulos ja pöllähtää tähän lämpöön. :-) Vaikka täällä ei ole kuin +16C, on se silti. [Edit: taalla on itseasiassa yli 20C, joten koneen antama tieto ei ollut ihan paikallaan.]

Agadirin lentokenttä ei ollut kovin iso ja koneesta käveltiin terminaaliin. Mutta näinhän sitä pääsee heti nauttimaan kelistä, eikä tässä kuitenkaan tule mikään ähky kuuma.
Turvatarkastusjonosta selviydyttyä vaan aurinkorahtaajien bussilla hotellille.
Heti tuli joku tarjoamaan laukun kantoapua. Eipä saanut heti selvää mun ekasta Arabian lausumisesta "La". Olipas ylläri...

Tietysti kännykän päästyä verkkoon tuli ensimmäinen töihin liittyvä tekstari...
Kännykkähinnat (puhelut, tekstarit ja data) on täällä ihan sika kalliita Suomalaisilla liittymillä, joten niitä ei sit vaan käytetä. Jokin paikallinen prepaid-liittymä vois olla vastaus, mutta täytyy ensin löytää sellaisia myyvä butiikki.

Bussilla hotellille.

Hotellilla sisäänkirjautuminen, rahan vaihto (ei saanut kuittia, vaikka sitä tarvittaisiin takaisin vaihtoon dirhameista euroihin), jne perusjutskat. Kuitin saaminen ei kuulemma oikein onnistu muillakaan hotelleilla.
Kysyin respasta neuvoa mistä saa hyvää taginea ja neuvoivat Camels ravintolaan rannalle. Samalla kysyin heidän hieronnoista, joten kävin spa-tytöiltä kysymässä hintoja ja sovein 1h 20 min relaxation + back massage setin kello viideksi ja lähdin Camelsiin lounaalle. Tagine oli siellä Aika pieni ja ehkä suhteellisen hintavakin, mutta ei huono. Ja asiakaspalvelu oli todella hyvää.
    Ravintolassa oli Wifi, jonka kautta hoidin sitä työcasea. No mitään vikaa ei löytynyt ja myöhemmin tulikin esille, että vika oli korjaantunut itsestään. Joku on mulle viikon lounaat auki!
    Seuraavaksi hierontaan. Se oli loistava ja kesti sovitun ajan. Siihen sai mukaan saunan ja höyryhuoneen. Joitten jälkeen suihkuun. Oli todella hyvä, mutta ei tietenkään mikään edullinen, kun käyttää näitä hotellin palveluja.

Kello olikin osuvasti seitsemän kun oli tosta vapautunut, joten hotellin buffet illallinen oli just sopivasti alkanut ja sinne siis. Puolihoitoon kuuluva buffet illallinen oli ihan ok. Parasta tarjontaa oli ehdottomasti sitruunakalkkuna. Se todellakin maistui sitruunalle ja liha oli muutenkin hyvää. Salaattikuviot ja tarjonta yleisesti oli ihan ok, mutta juotavat eivät kuuluneet puolihoidossa illallisen hintaan, joten niistä tuli kuitenkin maksettavaa.

Häämatka - rantapäivä - lauantai

Hotellihuoneessa pidettiin palaveria, että mitäs tänään nyt sit tehdään. Tarkoitus oli löhötä hotellin altaalla ja rannalla. Samalla nauttia hotellin ruuista ja ottaa hyvin chillisti. No kuulostihan se hyvältä, mutta kyllä se veri veti niille hienoille rannoille, joilla myös uimisesta olis päässyt nauttimaan. Tuore vaimo  näki poltteeni vuokrata auto vielä ekstrapäiväksi, vaikka en sitä sanonutkaan. Joten "vastahakoisesti" suostuin tähän ajatukseen, kun hän sitä ehdotti. Mentiin aamupalalle iloisina, tietäen että tästäkin tulisi loistava päivä. Perusaamupalan jälkeen painuttiin hotellin aulassa jälleen tiskinsä takana istuvan autovuokraajan luokse. Todettiin ettei me pystytä pysymään tästä autosta erossa ja kysyttiin mihin hintaan ekstrapäivä irtoisi. Se lähti samaan hintaan kuin mitä oli maksettu niistä kolmesta päivästä per päivä, joten mahtui juuri ajatuksiini. Ei nyt mikään halpa lisäkustannus, mutta pidettiin sitä kyllä sen arvoisena, että päästäisiin sinne rannalle mihin haluttiin. Ja sinne mentiin... samantien kamat huoneesta mukaan ja tien päälle. Mentiin tällä kertaa eri kohdasta saaren toiselle puolelle. Tie meni jälleen kiemurrellen mäkien rinteillä ja laaksojen välissä.

Tultiin itärannikolle rempassa olevan kirkon tornin kohdalla. Joten oltiin siinä vaiheessa jo aika lähellä Lindosia. Matka tähän risteykseen Ialyssoksesta kesti jotain puolitoista tuntia ja yhteensä jotain pyöreät pari tuntia kun päästiin St. Paul´s bayn (Pyhän Paavalin lahti?) rannalle katsomaan mihin mennään polttamaan iho karrelle.
Lahden (jota itse olisin enemmänkin kutsunut laguuniksi) molemmilla puolilla oli uimaranta ja kahvila/ravintola yhdistelmä. Jotenkin vasen puoli tuntui istuvan meille paremmin, kallioisine auringossapalamispaikkoineen ja vähemmällä perushiekkarannan tuntumalla. Aurinkovarjopaikat oli jo lähes otettu tässä vaiheessa, vaikka kello oli jotain 11 aamupäivällä. No löyty sieltä vielä meillekin sopiva spotti. Ranta oli tosiaan sellaista meren koluamaa, luonnon reittimää kiveä, jota Kreikan saarilla on paljon. Ylemmät kerrokset kalliossa, joissa oli aurinkovarjopaikkoja, oli päällystetty meren pyöristämillä vaaleilla kivillä. Alemmat kerrokset oli rantahiekkaa. Varattiin meidän paikka ja lähdin ostamaan juotavaa ravintolasta. Varjoja varaava mies, joka oli töissä ravintolassa sai mut kiinni rannalla ja paikka maksu oli Rhodoksen aika standardilta vaikuttava 8 euroa kahdesta paikasta päiväksi.

Aurinko oli tarttunut matkalla yllättävän vähän, joten olin suunnitellut olla ilman SPF:ä, mutta ei kyllä viitsinyt ottaa makkarariskiä, joten päätin nauttia auringosta suojakuoren alla. Pystyttiin olemaan rannalla koko päivä! Se oli meiltä aika uskomaton suoritus. Yleensä puolipäivää on mulle maksimi, kun alkaa jo jalka vipattaa johonkin suuntaan ja pelkkä möllötys auringon paahteessa ei enään maistu. Käytiin moneen kertaan uimassa upean lämpimässä ja kirkkaassa "laguunin" vedessä. Oli hauskaa mennä yhdessä veteen. Sit kun kuivateltiin uimisen jälkeen, poksautettiin rannalla Tjäreborgin häälahjaksi lahjoittama kuohari. Yritin ottaa siitä videotakin, mutta en tiedä mitä siinä näkyy, joten voi olla että se katoaa vielä bittiavaruuteen.

Häämatka - Eka ajopäivä - keskiviikko

Ekana ajopäivänä haettiin vuokra-auton avaimet aamupalan jälkeen hotellin aulan autovuokraamosta. Soppari oli tehty jo maanantaina, joten homma oli jo valmiiksi hoidossa. Saatiin 20 euron pantti takaisin, auton avaimet käteen ja ohjeita kohteista, sekä erittäin tärkeä kartta. Kartta oli varsin hyvä ja huomattavasti parempi kuin Tjäreborgin saapumisbussissa antama.

Ekana ajopäivänä lähdettiin hotellilta helpoimpaan suuntaan, elikkä oikealle pitkin saaren länsirannikkoa. Tämä oli helpompi suunta erityisesti koska se oli pois päin Rhodoksesta ja siten sai totutella vuokra-autoon rauhassa rural-teillä. Audi A3 diesel tomaatilla kulki hyvin ja aika ketterästi. Kulutus oli tosi maltillinen ja käytettävyys varsin hyvä. Enpä ole ollut Audi-miehiä, mutta tässä oli vähän potentiaalia kääntyä siihen suuntaan. Ilmastointi oli riittävä, mutta toisinaan olisi saanut olla tehokkaampikin ja muutaman kerran kaipasi automaatti-ilmastointia. Kun auto vuokrattiin, kone ilmoitti vanhan keskikulutuksen olleen 6.1 l dieseliä sadalla. Stronic vaihteet oli kivat, mutta eipä juuri tullut manuaalivaihtoja tehtyä. Tarvittaessa sporttivaihteet päälle ja se riitti.
Kysyttiin kyllä myös Cabriolet-version hintaa, mutta olis ollu 3:lta päivältä huntti lisää (33 e per pv), joten ei nähty että olis ollu sen arvoista.

Auton vuokraaja oli neuvonut meille kartalta sellaisen paikan kuin Peloudes, jossa oli perhoslaakso. Kuulosti kivalta ja oli sopivassä kohdassa ensimmäiseksi etapiksi. Päästiin sinne ilman sen ihmeempiä etsimistä. Perillä oli paikallinen häsääjä näyttämässä parkkipaikkoja ja jakamassa mainoslappuja turisteille. Jonkin myyntipuheenkin piti old kamirosista, jossa olis joku taverna. Ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Auto jäi tietysti täyteen auringon paahteeseen.

Armoton hiki alkoi heti. Jo ennen kuin päästiin itse laaksoon, paita oli ihan märkä. Vaikka auton mittari näytti jotain 32C, niin tuntu huomattavasti enemmältä. Perhoslaaksoon oli (luonnollisesti) sisäänpääsymaksu. Muistaakseni jotain 6 euroa per nuppi. Laaksossa oli kapea polku, jota kiivettiin ylös. Oikealla puolella oli puro, joka valui rauhassa alaspäin (no harvoin ne ylöspäinkään valuu). Tätä tiettyä perhoslajiketta oli paljon. Se oli ihan hienon näköinen, mutta olimme odottaneet useita perhoslajikkeita ja ehkä enemmän erilaista tietoutta kyseisistä perhoslajeista. Kaksi saman liskolajin edustajaa bongattiin myös. Yleensä olen joka matkalla bongannut vähintään yhden liskon, joten nyt ei jääty standardeista. Kaunis sininen selkä liskolla teki vaikutuksen. Kokemus kävi ihan fyysisestä touhusta polun nousua tehdessä, mutta kokemus jäi kyllä vajaaksi. Saarella nähtiin myöhemmin kauniita keltaisia ja valkoisia lajikkeita, joita olisi ollut hienoa nähdä täällä lähempänä, toki luonnollisuudesta pitää sinäänsä antaa pisteet.

Seuraavana kohteena oli Kamiroksen akropolis. Siinä oli seuraava todella hikinen paikka. Auto näytti vain jotain 34C astetta, mutta tuntui kyllä enemmänkin 40C asteelta. Mikäs siinä sinäänsä, eikä ole tarkoitus valittaa, kun nauttikin koko matkasta, mutta toi elävänä ihmishikialtaana lilluminen oli vähän ärsyttävää. Raunioita ja sinäänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei ehkä saanut tarpeeksi kuvaa siitä millainen se olisi ollut elävänä, antiikinajan kaupunkina. Tämä oli yksi kolmesta akropoliksesta, joissa Rhodoksella on ollut sivilisaatiota BC.

Tarkoituksena oli jatkaa Kamiroksen jälkeen Monolithoksen linnan raunioille, mutta kello alkoi olemaan sen verran, että lähdettiin takaisin hotlalle.
Hotlalla vedettiin pitkät housut jalkaan (arvaa oliko hienoa käydä suihkussa kaiken sen hikoilun jälkeen) ja mentiin hotellin all inclusive -päivälliselle. Hotlalla oli siis pitkät housut -pakko päivälliselle, kaikilla kolmella ravintolalla.

Miamin Ocean Driven ravintola rantakadun varrella

Olimme olleet Key Westin matkalla tuona päivänä (silloin joskus tammikuussa 2008). Oli siis pitkä, mutta hieno matkapäivä takana. Oltiin aika väsyneitä, itsekin olin ajanut 4 tuntia sinne ja samat takaisin Miamiin. Joten nälkä alkoi olla aika kohtalainen, kun päästiin hotelliin.Muistan vieläkin, miten ajattelin että nyt mennään näihin hotellin viereisiin rafloihin, kun ei ole virtaa raahautua pidemmälle ja olen niihin halunnut jo useamman päivän ajan. Hotellimme oli silloin Ocean Drivella, joten oltiin tarkoituksella ängetty suoraan turistimeiningin ytimeen. Ravintolat ei siis loppuneet kesken.

Ravintola
Ravintolasta ei voi sanoa, että olisi ollut mitenkään maailman ihmeellisin. Siinä se oli rantakadun varrella, jossa pörräs autoja vetämässä pr:ä ja ihmisiä palloili jalkakäytävää. Näitähän siinä kadunvarrella oli aika paljon. Ilmestyivät katukuvaan auringon kadotessa ja iltahumputusten saapuessa. Mutta toisaalta, siinä oli aika hyvin sykkeessä, eikä kuitenkaan mitään häslinkiä. Päivisin siinä ei olisi ollut yhtä mielyttävä meno. Halvat pöydät oli katettu siististi ja tarjoilija oli ihan mukava, nuori flikka.



Me tykästyttiin tähän nimenomaiseen paikkaan, kun vaikutti että siellä oli hyvät hinnat ja se oli ihan meidän hotellin vieressä.

Ruoka
Tarjoilijalta kysyttiin että onko jotain daily specials ja hän sitten kertoi tarjouksesta joka heillä oli, jos otti viinipullon. Viini ei ollut mielestämme pahanhintainen, olisko maksanut jotain 20 dolsua ja saatiin ruuat sitten varsin halvalla. Olin jo iskenyt silmäni tarjoukseen kuuluvaan surf n turf -annokseen ja toinen puolisko halusi ottaa salaatin. Annoin luonnollisesti hänen tilata ensin. Tarjoilija oli siinä vaiheessa hyvin että homma selvä ja kyseli että saisko olla jotain muuta, no minä tietysti aloin tilaamaan sitä omaa valintaani. Sit jotenkin menetimme yhteyden tarjoilijaan, joka vaan kyseli että todellako? Haluatko tilata sen? Mutta se on aika iso annos... minä tietysti vetosin pitkään ajomatkaan Key Westiin, kovaan nälkään ja varmaan tähtien asentoonkin, että saisin haluamani annoksen. Sitten tarjoilija tajusi valaista meitä, että jo se salaatti oli kahden hengen ateria! Elikkä siis me oltiin jo tilattu kahden hengen salaatti ja mä olin vielä tilaamassa kahden hengen pihviä katkaravuilla sen lisäksi! No ei ihme, että tarjoilija oli sönköttänyt kun yritetään kahdestaan tilata neljän hengen annokset.Päädyttiin sitten kuitenkin ottamaan ne ja kun oli vielä saatu tarjoilijakin se uskomaan ja tilaamaan, niin ei muuta kuin hymyssä suin odottamaan mitä keittiöstä tulee.
Ja ai että oli hyvää! Kauhea nälkä, valtava pihvi (muistaakseni 1200 g pihvi) ja hyvä kastike. Siinä oli ruokailijan ainekset taivaalliseen annokseen. Joskin ehkä hieman siinä olis kaivannut muutakin lisuketta enemmän, kuin niitä surffia edustaneita katkarapuja. niin ja sanoinko että kastike oli hyvää? Sillä nimittäin on aika paljon merkitystä, kun väännät yksin kahden hengen pihviä napaan ja jossain kohtaa se lihan (olkoonkin hyvää) mättääminen alkaa tuntumaan aikast boring, jos siinä ei ole hyvää nestettä auttamassa alas menoa, ja siihen ei enään juomapuoli riitä.
Arvatkaas vaan, mitä tapahtui hotellihuoneessa, kun oltiin raahauduttu pitkän ja hienon ajopäivän, sekä noiden ahmimisten ja yhden punkkupullun jälkeen sinne takas - ei yhtään mitään! Totaalinen taju kankaalle ja liha sulamaan masussa.

Millenium vaihde venäjällä

Tausta
Koko reissu oli kyllä aika kokemus. Mennä nyt Venäjälle viettämään vuosituhannen vaihdetta ja juhlistamaan sitä punaiselle torille. Suurin osa muista Suomalaisista varmaankin halusi just toiseen suuntaan, pois päin y2k ongelman takia räjähtävistä ydinpommeista. No eihän ne pommit mitään räjähtänyt, joten ihan hyvinhän siitä reissusta selvittiin. Ryhmäkin oli aika hauska ja nuori, jossa sinne mentiin.

Ravintola
Ravintola oli aika mielenkiintoinen. Ei mikään Moskovan eliitin paikka, vaan aika kotoisen oloinen ja muistaakseni ryhmästä Moskovaa tunteneet henkilöt sanoivat ravintolan olleen opiskelijoitten suosima, koska hinnat sekä ruuat olivat hyviä. Paikka oli aika tyhjä kun mentiin sisään. Pöytiä ei ollut kauheasti ja pöytärivistön vieressä oli tyhjää tilaa, kuin tanssilattiaa varten, vaikka se ei siltä vaikuttanutkaan. Paikkaa olisi ehkä voinut pitää myös kreikkalaisenakin, jos ei läsnäolijoista huomaisi eroa. Tarjoilijat eivät puhuneet englantia, joten tilattiin ryhmän "oppaiden" kautta, kuten lähinnä muuallakin tällä reissulla.

Ruoka
Itse ruoka oli tosi hyvää. Tilattiin alkuun jotkut jogurttijutskat ja ne oli tosi hyviä. Sitten pääruokaa odottaessa tarjoilijat ja henkilökunnan tuntevat asiakkaat alkoivat kasata musiikkikamoja "tanssilavan" kohdalle. Sit alkoi tulemaan juhlan tuntua ja porukka alkoi tanssimaan pienellä lattiatilalla.
Tunnelma nousi varsin nopeasti. Meidänkin porukalle tuli varsin hauska fiilis. Siinä alettiin kaipaamaan meidän pääruokia. Vielä jonkin verran venailtuamme alkoi paikan tunnelma olemaan aika bileinen. Sitten keittiöön vievästä pienestä aukosta tuli kolme miestä. Kaksi pienempää miestä kantoivat isoa kokkia, joka oli kännissä kuin käki! Me ruvettiin nauramaan.
Siinä siis tosiaan syy miksi meidän pääruaat oli kestäneet niin kauan. Pääruuatkin olivat tosi hyvät, kun ne saatiin. ilmeisesti kokki oli pitkälti ehtinyt valmistaa ne ennenkuin hänet kannettiin ulos keittiöstä. Jälkiruokaa ei muistaakseni koskaan saatu, vaikka se olikin tilattu jo samalla kuin alkuruuat. Tarjoilija taisi vain valitella hymyssä suin, että kokki on nyt siinä kunnossa ettei voi luvata jälkiruokia.

Lopputulema
Siis aivan mahtava kokemus. Ruoka oli tosi hyvää, hinta oli kohdallaan ja ravintolassa tosi hyvä tunnelma. Mikä siis oikeasti tässä olisi ongelmana? Eihän se että kokki oli täysin kännissä, kun hänet ensimmäisen kerran näimme, sinäänsä aiheuttanut ongelmaa, koska kaikki ruuat olivat hyviä mitä saatiin. Jos nyt jälkiruuat jäivät saamatta, niin ei se nyt ollut mikään todellinen ongelma - korkeintaan hieman sääli - mutta varmasti vaihdan yhdet jälkiruuat noin hyvään tunnelmaan ja ikimuistoiseen kokemukseen. Suomessa ei olekaan tullut ikinä nähtyä kun kokkia kannetaan keittiöstä ulos, ainakaan siksi että hänellä olisi ollut liian kova uuden vuoden juhlinta. ;-)

Tulos

Ehdottomasti kolme pihviä.
Yksi pihvi alkuruuasta, toinen pihvi pääruuasta ja kolmas pihvi tunnelmasta ja kokemuksesta