Autolla Ranskaan

Kirjoitan tätä laivassa (Viking Line MS Amorella), matkan viimeisellä etapilla Tukholmasta Turkuun. Takana on yli 5100 kilometriä ja kaksi viikkoa.

Reitti

Turku (yö laivassa) =>
Tukholma =>
Malmö (ilta ja nukkumista laivassa) =>
Travemunde (aamuyöllä 01:00 matka jatkui) =>
Bremen =>
Cologne =>
Trier =>
Saarbrucken (yö) =>
Reims =>
Paris (2 yötä) =>
Chateau de Chambord =>
Tours (yö) =>
Bourges =>
Lyon (4 yötä), 
Villefrance (viinitilamatka tehtiin Lyonista 3 yön jälkeen ja sillä matkalla pysähdyimme tähän kaupunkiin) =>
Chaeauneuf =>
Dijon (yö) =>
Belvoire =>
Strasbourg =>
Bingen =>
Cologne (yö) =>
Bremen =>
Travemunde (yö laivassa) =>
Malmö =>
Jönköping =>
Tukholma (yö laivassa) =>
Turku (Perillä)

Onko kaksi viikkoa riittävä aika tällaiselle road-tripille?
Periaatteessa kyllä. Ja me nautimme tästä reissusta todella paljon. Sanoisin kuitenkin, että monet varmasti haluavat tehdä tällaisen reissun
kolmen tai neljän viikon matkana, eikä se toki olisi ollut itsellekään mitenkään pahitteeksi. Nyt pisin yöpyminen tehtiin Lyoniin (4 yötä), koska siltä odotettiin paljon. Olikin todella onnistunut valinta. Toki Toursissa olisi myös mielellään viihtynyt pidempään.
Samalla voi todeta, ettei yhtään lyhyempää aikaa kyllä olisi kannattanut lähteä viettämään. Toki Saksaan olisi voinutkin mennä lyhyemmäksikin ajaksi, kun ajamiseen ei olisi silloin tarvinnut käyttää läheskään samaa aikaa.

Jos meillä olisi ollut kuvitteellinen 1 viikko enemmän aikaa, olisimme käyttäneet sen todennäköisesti siten, että olisimme olleet Toursissa 4 päivää ja käyttäneet 3 päivää Chamonixiin ja alpeilta takaisin ajamiseen. Meidän alkuperäisessä suunnitelmassahan oli yksi päivä vähemmän Lyonia ja sen tilalla Chamonix. Tehtiin kuitenkin suunnitelmiin muutos Lyonissa, koska Chamonixin Airbnb-majoituksen hostess ei vastannut majoituskyselyymme ja todettiin myös takaisin lähdön päiväajojen pidentyvän pahasti, joten 1 yö Chamonixissa olisi jäänyt liian tynkäksi, eikä se olisi vastannut siihen laitettua efforttia.

Auto
Tässä kirjoitettu on pitkälti itsestäänselvyyksiä.
Autossa on parempi olla kaikki kunnossa ja testattuna. Autossa pitää olla hyvät jarrut ja sen pitää muutenkin olla hyvässä kunnossa.
Oma automme on jo 10 vuotta ja 350 000 km nähnyt, mutta edelleen hyvässä kuosissa. Takarenkaita ei vaihdettu ennen tätä reissua, mutta eturenkaat oli jo sakkokuosissa, joten ne vaihdettiin jo muutenkin. Auton ylikuumenemista on vaikea testata Suomessa, kun kotolandiassa on niin harvoin 28C - 33C asteen lämpötiloja, jolloin pitäisi lähteä ajamaan esim. Rauman vanhaan kaupunkiin prallia ympäri pikkukatuja, että näkisi miten auto siihen reagoi. Jäähdytimmen nesteet on tietysti syytä tarkistaa ja öljyt vaihdattaa, joka tapauksessa ennen kuin tällaiselle reissulle lähtee.
  Meille tuli yllätyksenä, että automme ylikuumeni moottoritien jälkeisessä pikkukatujen ajossa yllättävänkin nopeasti. Bemari oli konepelti ylhäällä
"nauttimassa tuulenvireestä" useampaankin kertaan, kun kuuman (moottoritiellä) kaupunkisiirtymisen jälkeen päädyttiin tutustumaan linnaan ja sinne piti ajaa hitaasti, ylöspäin kivasti kiemurtelevaa tietä ja ulkona oli vajaa 30 astetta lämmintä.

Tankkaus
Automme diesel-moottoriin tankattiin sekä super-dieseliä, että tavallista dieseliä. Menomatkalla huomasimme siinä eroa. Olimme tankanneet yöllä
Bremenin Aral-asemalla perus-dieseliä ja loppumatka saksan halki auto vaikutti olevan alitehoinen. Kun myöhemmin tankkasin super-dieseliä, huomasin eron ja sen jälkeen tankkasinkin super-dieseliä, kunnes paluumatkalla Saksassa tankkasimme pariinkin otteeseen perus-dieseliä.
Seurasimme dieselin hintaa matkan ajan ja kaupunkien kylmäasemilla oli halvimmat hinnat. Saksassa oli (odotetusti) halvemmat hinnat kuin Ranskassa tai Ruotsissa. Toki autobaanan viereisillä tankkausasemilla saattoi olla "hyvin kotoiset" hinnat. Halvimmillaan tankattiin dieseliä 1,03 € hintaan, kun "kotiasemalla" se oli lähtiessä 1,29 €.
    Yöllä tankkaaminen kaupungeissa voi olla odotettua haasteellisempaa. Menomatkalla tarkoituksenamme oli tankata, pitää paussi ja syödä jotain aamupalaa Bremenissä. Koska lautta oli Travemundessa tyyliin 01:00, oltiin ajettu Bremeniin jo yön aikana muutamassa tunnissa. No eihän siellä mikään ollut auki. Kysyttiin hotellin aulasta, että olisko jokin 24h kahvila/ravintola auki, no ei kuulemma ollut. Pisteet kuitenkin Ramada-hotellille, sillä hän  kuitenkin katsoi kaupunkin lähellä olevat 24h huoltoasemat. Tosin se mihin menimme, oli sitten lopulta vain "luukkuauki", elikkä itse huoltoaseman tiloihin ei päässyt, mutta saatiin sämpylät ostettua ja auto tankattua kyseisellä Aral-asemalla "yöluukun" kautta.

Ajon aikana tapahtuneet sattumukset
Tällaisella reissulla tulee aina kokemuksia, hauskuuksia ja jännittäviäkin kokemuksia.
Hyvin mieleenpainuviksi jäivät ne kaksi kertaa kun jouduttiin tekemään hätäjarrutus. Toinen oli Pariisissa, sitä ympäröivissä hässäkkäliittymissä, kun eräs Citroen oli pysähtynyt liittymän jälkeiselle yksikaistaiselle sillalle, jonne tultiin jyrkkässä alamäessä kurvaten. Siinä nopeus oli muistaakseni 50 - 60 km/h ja jono joutui pysähtymään kuin seinään. Toinen oli nyt paluumatkalla Ruotsissa, kun Ruotsin tietöitä tekevät olivät jättäneet tietyönkorjauksesta varoittavat merkit laittamatta kauemmas. Koko jono autoja joutui tekmään hätäjarrutukset yli 120 km/h tunnin nopeudesta. Täysin ällistyttävää ettei näissä kummassakaan tilanteessa syntynyt metalliromua. Onneksi autossa on hyvät jarrut!
Saksassa kyseistä tilannetta ei olisi tapahtunut, koska siellä ymmärretään laittaa ne tietyöstä varoittavat kyltit useiden kilometrien päähän. Samoin siellä osataan käyttää hätävilkkuja varoittamaan takana tulevia nopeasta jarrutuksesta. Tässä Ruotsin tilanteessa emme nähneet kenenkään muun käyttäneen niitä. Noin 20 auton päässä edellämme, juuri minuutti ennen tilannetta, bussikin vaihtoi vasemmalle kaistalle, koska oikealla oli joku hitaammin ajava. Mahtoi bussissa olla mielenkiintoista (jos siellä oli matkustajia), kun bussi tekee hätäjarrutuksen yli 120 km/h vauhdista.
Saksassa ei juurikaan tapahtunut tiellä kovinkaan kummosia, vaikka siellä nopeudet olivat kovimmat. Tais kylläkin se tilanne tapahtua Autobaanalla, kun olimme keksikaistalla ja ihan yllärinä rekka oikealla kaistalla päätti lähteä ohittamaan edessä olevaa rekkaa, vaikka me olimme hänen vasemmalla puolellaan ja rekka oli siis käytännössä tulossa täysin niskaan. Tein vaistomaisen kaistanvaihdon vasemmalle, mitä ei tietenkään olisi pitänyt tehdä, koska sieltä olisi joku saattanut tulla lujaa persuksiin.
    Ranskassa myös eräässä tunnelissa meinasi Mersun maasturi vaihtaa kaistaa vasemmalle suoraan toisen auton päälle. Maasturi huomasi tämän pari senttiä ennen kuin törmäsi naapurikaistalla ajavaan ja teki äkkipaluun omalle kaistalle. Tätä tilannetta näkee lähikaduilla kotonakin, mutta 70 km/h tunnelissa samasta tilanteesta voi tulla äkkiä rumaa jälkeä ja se säpsäytti siinä tilanteessa aika hyvin.

Mikä oli hienoa reissulla?
Kukin tietysti nauttii reissussa eriasioista. Me nautimme toistemme seurasta, hyvistä aterioista, uusien paikkojen näkemisestä, Vaimo pääsi käyttämään Ranskan taitojaan, jne.
Seuraavat oli konkreettisia highlighteja:
- Vierailut linnoissa (mm. Chateau de Chambord, Chateau de Chatenauneuf)
- Vierailu viinitilalla
- Hyvät ruuat Lyonissa, Dijonissa, Toursissa ja Saksassa
- Hieronta/spa Lyonissa
- Suklaamuseo Kölnissä
- Yllärikylät/-kaupungit.


Mitä emme nähneet?
- Pariisin Arc de Triomphe
- Chateau Villandry (ja noin 10 muuta linnaa, joissa olisi voinut käydä...)
- Chamonix ja alpit

Nämä kolme olivat alkuperäisessä suunnitelmassamme.

Mitä ilman olisimme voineet/halunneet olla?
- Jo aiemminkin mainittua auton yllättävän nopeaa ylikuumenemista tietyissä tilanteissa
- Pariisin ja Reimsin huonoa ruokaa (toki Reimsin koko ruokatarjontaa ei saisi tuomita vain yhden ravintolan surkeuden takia)
- Pariisin "selfie-stick myyjiä"
- Hätäjarrutustilanteita
- Jonotusta laivaan (tämä nyt oli tiedossa ja kuuluu asiaan - mutta onhan siinä vähän se maku - että ajetaan vauhdikkaasti, jotta päästään jonottamaan)

Yllärikylät ja -kaupungit
Yksi erittäin hieno asia reissulla oli pysähtyä johonkin kylään, kun oli poikennut moottoritieltä. Osa näistä liittyi myös viinitila/linna visiitteihin. Ranskassa ja Saksassa on kivoja pikkukaupunkeja/kyliä, joissa on mukava rauhallinen tunnelma. Niistä saa hyvää ruokaa ja voi tehdä yllättäviäkin löytöjä.
Matkan aikana suunnitelmaan lisättyjä kaupunkeja, joista emme niinkään alunperin tienneet tai olleet niitä suunnitelleet, olivat Bremen, Dijon, Trier ja Travemunde (Travemunde oli sinäänsä tiedossa, kun lauttamatka sinne ja sieltä oli varattu jo alunperin, mutta varsinaista pysähdystä sinne ei ollut suunniteltu).