Autolla Ranskaan

Kirjoitan tätä laivassa (Viking Line MS Amorella), matkan viimeisellä etapilla Tukholmasta Turkuun. Takana on yli 5100 kilometriä ja kaksi viikkoa.

Reitti

Turku (yö laivassa) =>
Tukholma =>
Malmö (ilta ja nukkumista laivassa) =>
Travemunde (aamuyöllä 01:00 matka jatkui) =>
Bremen =>
Cologne =>
Trier =>
Saarbrucken (yö) =>
Reims =>
Paris (2 yötä) =>
Chateau de Chambord =>
Tours (yö) =>
Bourges =>
Lyon (4 yötä), 
Villefrance (viinitilamatka tehtiin Lyonista 3 yön jälkeen ja sillä matkalla pysähdyimme tähän kaupunkiin) =>
Chaeauneuf =>
Dijon (yö) =>
Belvoire =>
Strasbourg =>
Bingen =>
Cologne (yö) =>
Bremen =>
Travemunde (yö laivassa) =>
Malmö =>
Jönköping =>
Tukholma (yö laivassa) =>
Turku (Perillä)

Onko kaksi viikkoa riittävä aika tällaiselle road-tripille?
Periaatteessa kyllä. Ja me nautimme tästä reissusta todella paljon. Sanoisin kuitenkin, että monet varmasti haluavat tehdä tällaisen reissun
kolmen tai neljän viikon matkana, eikä se toki olisi ollut itsellekään mitenkään pahitteeksi. Nyt pisin yöpyminen tehtiin Lyoniin (4 yötä), koska siltä odotettiin paljon. Olikin todella onnistunut valinta. Toki Toursissa olisi myös mielellään viihtynyt pidempään.
Samalla voi todeta, ettei yhtään lyhyempää aikaa kyllä olisi kannattanut lähteä viettämään. Toki Saksaan olisi voinutkin mennä lyhyemmäksikin ajaksi, kun ajamiseen ei olisi silloin tarvinnut käyttää läheskään samaa aikaa.

Jos meillä olisi ollut kuvitteellinen 1 viikko enemmän aikaa, olisimme käyttäneet sen todennäköisesti siten, että olisimme olleet Toursissa 4 päivää ja käyttäneet 3 päivää Chamonixiin ja alpeilta takaisin ajamiseen. Meidän alkuperäisessä suunnitelmassahan oli yksi päivä vähemmän Lyonia ja sen tilalla Chamonix. Tehtiin kuitenkin suunnitelmiin muutos Lyonissa, koska Chamonixin Airbnb-majoituksen hostess ei vastannut majoituskyselyymme ja todettiin myös takaisin lähdön päiväajojen pidentyvän pahasti, joten 1 yö Chamonixissa olisi jäänyt liian tynkäksi, eikä se olisi vastannut siihen laitettua efforttia.

Auto
Tässä kirjoitettu on pitkälti itsestäänselvyyksiä.
Autossa on parempi olla kaikki kunnossa ja testattuna. Autossa pitää olla hyvät jarrut ja sen pitää muutenkin olla hyvässä kunnossa.
Oma automme on jo 10 vuotta ja 350 000 km nähnyt, mutta edelleen hyvässä kuosissa. Takarenkaita ei vaihdettu ennen tätä reissua, mutta eturenkaat oli jo sakkokuosissa, joten ne vaihdettiin jo muutenkin. Auton ylikuumenemista on vaikea testata Suomessa, kun kotolandiassa on niin harvoin 28C - 33C asteen lämpötiloja, jolloin pitäisi lähteä ajamaan esim. Rauman vanhaan kaupunkiin prallia ympäri pikkukatuja, että näkisi miten auto siihen reagoi. Jäähdytimmen nesteet on tietysti syytä tarkistaa ja öljyt vaihdattaa, joka tapauksessa ennen kuin tällaiselle reissulle lähtee.
  Meille tuli yllätyksenä, että automme ylikuumeni moottoritien jälkeisessä pikkukatujen ajossa yllättävänkin nopeasti. Bemari oli konepelti ylhäällä
"nauttimassa tuulenvireestä" useampaankin kertaan, kun kuuman (moottoritiellä) kaupunkisiirtymisen jälkeen päädyttiin tutustumaan linnaan ja sinne piti ajaa hitaasti, ylöspäin kivasti kiemurtelevaa tietä ja ulkona oli vajaa 30 astetta lämmintä.

Tankkaus
Automme diesel-moottoriin tankattiin sekä super-dieseliä, että tavallista dieseliä. Menomatkalla huomasimme siinä eroa. Olimme tankanneet yöllä
Bremenin Aral-asemalla perus-dieseliä ja loppumatka saksan halki auto vaikutti olevan alitehoinen. Kun myöhemmin tankkasin super-dieseliä, huomasin eron ja sen jälkeen tankkasinkin super-dieseliä, kunnes paluumatkalla Saksassa tankkasimme pariinkin otteeseen perus-dieseliä.
Seurasimme dieselin hintaa matkan ajan ja kaupunkien kylmäasemilla oli halvimmat hinnat. Saksassa oli (odotetusti) halvemmat hinnat kuin Ranskassa tai Ruotsissa. Toki autobaanan viereisillä tankkausasemilla saattoi olla "hyvin kotoiset" hinnat. Halvimmillaan tankattiin dieseliä 1,03 € hintaan, kun "kotiasemalla" se oli lähtiessä 1,29 €.
    Yöllä tankkaaminen kaupungeissa voi olla odotettua haasteellisempaa. Menomatkalla tarkoituksenamme oli tankata, pitää paussi ja syödä jotain aamupalaa Bremenissä. Koska lautta oli Travemundessa tyyliin 01:00, oltiin ajettu Bremeniin jo yön aikana muutamassa tunnissa. No eihän siellä mikään ollut auki. Kysyttiin hotellin aulasta, että olisko jokin 24h kahvila/ravintola auki, no ei kuulemma ollut. Pisteet kuitenkin Ramada-hotellille, sillä hän  kuitenkin katsoi kaupunkin lähellä olevat 24h huoltoasemat. Tosin se mihin menimme, oli sitten lopulta vain "luukkuauki", elikkä itse huoltoaseman tiloihin ei päässyt, mutta saatiin sämpylät ostettua ja auto tankattua kyseisellä Aral-asemalla "yöluukun" kautta.

Ajon aikana tapahtuneet sattumukset
Tällaisella reissulla tulee aina kokemuksia, hauskuuksia ja jännittäviäkin kokemuksia.
Hyvin mieleenpainuviksi jäivät ne kaksi kertaa kun jouduttiin tekemään hätäjarrutus. Toinen oli Pariisissa, sitä ympäröivissä hässäkkäliittymissä, kun eräs Citroen oli pysähtynyt liittymän jälkeiselle yksikaistaiselle sillalle, jonne tultiin jyrkkässä alamäessä kurvaten. Siinä nopeus oli muistaakseni 50 - 60 km/h ja jono joutui pysähtymään kuin seinään. Toinen oli nyt paluumatkalla Ruotsissa, kun Ruotsin tietöitä tekevät olivät jättäneet tietyönkorjauksesta varoittavat merkit laittamatta kauemmas. Koko jono autoja joutui tekmään hätäjarrutukset yli 120 km/h tunnin nopeudesta. Täysin ällistyttävää ettei näissä kummassakaan tilanteessa syntynyt metalliromua. Onneksi autossa on hyvät jarrut!
Saksassa kyseistä tilannetta ei olisi tapahtunut, koska siellä ymmärretään laittaa ne tietyöstä varoittavat kyltit useiden kilometrien päähän. Samoin siellä osataan käyttää hätävilkkuja varoittamaan takana tulevia nopeasta jarrutuksesta. Tässä Ruotsin tilanteessa emme nähneet kenenkään muun käyttäneen niitä. Noin 20 auton päässä edellämme, juuri minuutti ennen tilannetta, bussikin vaihtoi vasemmalle kaistalle, koska oikealla oli joku hitaammin ajava. Mahtoi bussissa olla mielenkiintoista (jos siellä oli matkustajia), kun bussi tekee hätäjarrutuksen yli 120 km/h vauhdista.
Saksassa ei juurikaan tapahtunut tiellä kovinkaan kummosia, vaikka siellä nopeudet olivat kovimmat. Tais kylläkin se tilanne tapahtua Autobaanalla, kun olimme keksikaistalla ja ihan yllärinä rekka oikealla kaistalla päätti lähteä ohittamaan edessä olevaa rekkaa, vaikka me olimme hänen vasemmalla puolellaan ja rekka oli siis käytännössä tulossa täysin niskaan. Tein vaistomaisen kaistanvaihdon vasemmalle, mitä ei tietenkään olisi pitänyt tehdä, koska sieltä olisi joku saattanut tulla lujaa persuksiin.
    Ranskassa myös eräässä tunnelissa meinasi Mersun maasturi vaihtaa kaistaa vasemmalle suoraan toisen auton päälle. Maasturi huomasi tämän pari senttiä ennen kuin törmäsi naapurikaistalla ajavaan ja teki äkkipaluun omalle kaistalle. Tätä tilannetta näkee lähikaduilla kotonakin, mutta 70 km/h tunnelissa samasta tilanteesta voi tulla äkkiä rumaa jälkeä ja se säpsäytti siinä tilanteessa aika hyvin.

Mikä oli hienoa reissulla?
Kukin tietysti nauttii reissussa eriasioista. Me nautimme toistemme seurasta, hyvistä aterioista, uusien paikkojen näkemisestä, Vaimo pääsi käyttämään Ranskan taitojaan, jne.
Seuraavat oli konkreettisia highlighteja:
- Vierailut linnoissa (mm. Chateau de Chambord, Chateau de Chatenauneuf)
- Vierailu viinitilalla
- Hyvät ruuat Lyonissa, Dijonissa, Toursissa ja Saksassa
- Hieronta/spa Lyonissa
- Suklaamuseo Kölnissä
- Yllärikylät/-kaupungit.


Mitä emme nähneet?
- Pariisin Arc de Triomphe
- Chateau Villandry (ja noin 10 muuta linnaa, joissa olisi voinut käydä...)
- Chamonix ja alpit

Nämä kolme olivat alkuperäisessä suunnitelmassamme.

Mitä ilman olisimme voineet/halunneet olla?
- Jo aiemminkin mainittua auton yllättävän nopeaa ylikuumenemista tietyissä tilanteissa
- Pariisin ja Reimsin huonoa ruokaa (toki Reimsin koko ruokatarjontaa ei saisi tuomita vain yhden ravintolan surkeuden takia)
- Pariisin "selfie-stick myyjiä"
- Hätäjarrutustilanteita
- Jonotusta laivaan (tämä nyt oli tiedossa ja kuuluu asiaan - mutta onhan siinä vähän se maku - että ajetaan vauhdikkaasti, jotta päästään jonottamaan)

Yllärikylät ja -kaupungit
Yksi erittäin hieno asia reissulla oli pysähtyä johonkin kylään, kun oli poikennut moottoritieltä. Osa näistä liittyi myös viinitila/linna visiitteihin. Ranskassa ja Saksassa on kivoja pikkukaupunkeja/kyliä, joissa on mukava rauhallinen tunnelma. Niistä saa hyvää ruokaa ja voi tehdä yllättäviäkin löytöjä.
Matkan aikana suunnitelmaan lisättyjä kaupunkeja, joista emme niinkään alunperin tienneet tai olleet niitä suunnitelleet, olivat Bremen, Dijon, Trier ja Travemunde (Travemunde oli sinäänsä tiedossa, kun lauttamatka sinne ja sieltä oli varattu jo alunperin, mutta varsinaista pysähdystä sinne ei ollut suunniteltu).

Beckin luona yötä Saarbruckenissa

Saavuimme Saarbruckeniin joskus kuuden aikoihin. Ajoa Kölnistä tuli noin 2 tuntia ja reilu 201 km.

Ajoimme Trierin kautta. Trier oli ihana pikkukaupunki ja jossa oli hieno, vanha kirkko.

Tavallaan hienompi kuin nämä uudet "mahtikirkot". Kirkon aukealla vaikutti olevan kivanoloinen ravintola (ei mahdottomat hinnat), mutta jotenkin kuitenkin haluttiin mielummin mennä Saarbruckeniin syömään, kun on päästy perille. Tosin ilman vanhaa kaupunkia Trier ei olisi ollut mikään matkakohde. Trierissä ei enään ollut mikään kylmä. Kölnissä shortseissa erottui todella muusta porukasta ja ehkä vielä Trierissäkin, mutta siellä ei enään sinäänsä ollut kylmä niissä tamineissa.

Saarbruckenissa on vanhoja ja uusia taloja. Osa siis on aika kivan oloisia, toiset taas ei ehkä niinkään. Täällä oli sitten jo mukava keli (19,5C) tallustella shortseissa. Yövyimme ensimmäisen Airbnb majoituksemme täällä (aiemmat yöthän on menneet laivoissa). Becki on todella mukava hostess ja asunto on samoin tosi mukava. Mahduimme kahden hengen sänkyyn hyvin ja jopa nukuimme varsin hyvin. Ei lainkaan huonompi majoitus, vielä kun sijaintikin on tosi hyvänoloinen (toki emme ole kovin hyvin perillä tästä kaupungista), niin sanoisin tätä aika loistavaksi majoitukseksi. Ilmeisesti ihan varsinaiseen keskustaan on jotain 10 min kävely, mutta tässä oli korttelin päässä ravintola jossa käytiin eilen illalla päivällisellä. Samoin 2-3 korttelin päässä oli peruskauppa "Netto", josta ostettiin leipää, juustoa, mehua ja muita peruskamoja. Ei ollut mikään pahanhintainen (kuten nimikin kertoo) ja erehdyttävästi muistutti Lidliä. Jotain halpisviiniä olis sieltä saanut hintaan 2,70 e per pullo.

Ruokailu Saarbruckenin Cafe Kostbarissa maksoi 41,80 € + tip. Söin 7 kasviksen Tajinen (12,80 €) ja vaimo otti Oriental lautasen kasviksilla (14,80 €). Limpsat ja viinit ravintolassa maksoivat aikalailla samoja kuin Suomessa, joka tavallaan tuntuu yllättävältä. Annoksien koot täällä ovat toistaiksesi olleet pienempiä, mutta tässä ravintolassa molemmat tultiin hyvin täyteen.

Tomtom on kyllä toiminut hyvin. Selvästi Tomtom on korjannut liittymien selkeyden (nyt tietää hyvin mihin kaistalle pitää mennä). Autobaanan liittymät on kuitenkin välillä aika mielenkiintoisia, joten kartalla olis varmasti menty useampaan otteeseen ohi/väärin. Ei menty koko tänne tulemisen aikana ohi kuin kerran. Muutaman kerran Tomtom on herännyt tilanteeseen hiukan hitaasti, mutta ei mitään suurempaa.

Kölnissä kahvilassa

Kovan pöröttämisen jälkeen on päästy Kölniin. Tältä aamulta on takana noin 800 km ja 8 tuntia.

Lähdettiin ajamaan 00:47 ja kölnissä oltiin 09:15. Tehokasta ajoaikaa tästä oli 7 tuntia. Ajojalka rupes puutumaan tossa 21 km:n päässä Kölnistä. Aika tuskaa, joten halusin pois autobahnalta ja vedettiin sitten Kölniin pienen kiertolenkin kautta. Päästiin kuitenkin Tomtomiin osoitteeksi laitettuun The Coffee Gang -ravintolaan hyvin perille. Kello ei ollut vielä yhdeksää, joten saatiin sopivasti parkkipaikka kadun toiselta puolelta. Parkkihintana about 2h = 5 eur.

Ajossa Onsbruckenista Kölniin vauhdit nousi, kun oli kuivaa/kuivempaa ja valoisaa. Muutenkin yleinen vauhti nousi aika paljon, esim. välillä keskikaistalla yleisnopeus oli 140 km/h. Pari kertaa nähtiin kun metalliromua meinas syntyä, eikä edes oltu itse syyllisiä! ;)
Mikä tärkeintä - ymmärrettiin pitkälti pysyä poissa vasemmalta kaistalta. ;)
       Tuntuu kyllä todella oudolta, että ajaminen Ruotsissa Tukholmasta Malmööseen oli huomattavasti rennompaa, taloudellisempaa ja toimivampaa kuin ajaminen Saksan Autobahnalla. Toki tää Autobaanailu oli muistissa vajaa 10 vuotta sitten tehdystä auton hakureissusta. Ajaminen Osnbruckista Kölniin oli kyllä huomattavasti toimivampaa, kuin matka Travemundesta Onsbruckiin.

(Kuvan taustalla näkyy Kölnin katedraalin tornit)


Kaupankäyntikielenä on jokin saksa-englanti-gibberish sekamelska, mutta ymmärretyksi tullaan molemmin puolin.

Täällä mennään tutustumaan Kölnin katedraaliin ja syödään saksalaista ruokaa. Vietetään lomaa, jne.

Osnabruck tauko ja haukotus

Hoh hoijaa! Nyt ollaan Osnabruckissa. Ollaan ajettu jotain 5 tuntia. Nyt alkaa väsymys painamaan. Tänne alkoi olla pakko pysähtyä,  kun laivassa nukuttujen vähien yöunien paino alkoi tuntumaan. Myös pitkä ajo sateessa, keskellä yötä ja ok nopeuksilla verottaa jonkin verran.

Bremenissäkin pysähdyttiin. Käytiin keskustassa katsomassa onko joku paikka auki. Eipä ollut juuri mitään. Ramada hotellin aulasta käytiin kysymässä neuvoja. Vaikkei mikään kahvila ollutkaan auki, niin saatiin kuitenkin neuvoja auki olevalle bensa-asemalle. Käytiin siellä tankkaamassa ja ostettiin sämpylät. sitten takaisin baanalle.

Tää Malmö - Travemunde lautta oli aikataulullisesti aika tylsä. Ensin oli kiire ajaa Tukholmasta Malmööseen, sitten lautalla ei saa nukuttua helpolla ja sit lautta on perillä keskellä yötä, joten mikään ei ole auki, kun täällä Saksassa  posottaa eteenpäin. Toisaalta, tuskin olisin halunnut ottaa niitä ekstra ajokilometrejä Köpiksenkään kautta. Ja siellä silta olis maksanut 50 euroa, kun lautta maksoi tarjouksessa hytin kanssa 99 euroa.